Tuhon siemenet

-Miksi viljat, hiilihydraatit ja sokerit tuhoavat aivosi

Odotin kauan ja hartaudella tätä kirjaa joka on suuria tunteita nostattanut ja joka on nyt suomeksi saatavilla. Pyrin tässä tekstissäni nyt käymään läpi kirjan sanomaa sekä kertomaan sen herättämiä ajatuksia huutamatta hurmiossa leivän pahuudesta.

"Jopa 40 prosenttia ihmisistä ei käsittele gluteenia oikein, ja loput 60 prosenttia voivat olla vaarassa. Oikeasti meidän pitäisi kysyä itseltämme seuraavaa: "Entä jos kaikkien meidän aivot ovat herkkiä gluteenille?" 

David Perlmutter on maailmankuulu neurologi ja hänen elämäntyöhönsä voi perehtyä hyvinkin vaikkapa internetin kautta.
Perlmutter kertoo kirjassaan miten meidän on mahdollista vaikuttaa aivoihimme samalla tavoin kuin miten voimme vaikuttaa siihen mitä vatsassamme tapahtuu. Nykyään puhutaan jo paljon siitä miten suuressa osassa syömämme ruoka on puhuttaessa erinäisitä vatsa/suolisto-ongelmista, puhuttaessa kivusta, puhuttaessa diabeteksesta. Nyt puhutaan siitä mikä osa ruualla on aivojen hyvinvoinnissa.
Perlmutter uskoo että viimeisen vuosisadan aikana tapahtunut ruokailutottumusten muutos - rasvaisesta ja vähähiilihydraattisesta ravinnosta vähärasvaiseen, lähinnä viljoista ja muista vahingollisista hiilareista koostuvaan ruokavalioon - on syypää lukemattomiin aivoihin liittyviin vitsauksiin kuten krooninen päänsärky, unettomuus, ahdistus, masennus, epilepsia, skitsofrenia ja ADHD.
Lajina olemme geneettisesti ja fysiologisesti identtisiä metsästäjä-keräilijöiden kanssa ajalta ennen maanviljelyn alkua. Evoluutio ei ole muokannut meitä kohtaamaan sitä että ruokaa on saatavilla täysin rajattomasti. 
Kirja esittelee viime vuosikymmenten aikana kertynyttä kliinistä tutkimustietoa sekä kirjoittajan yli 30-vuotisen uran aikana näkemiään tuloksia.  Hänestä aivosairaudet eivät oleellisesti eroa sydänsairauksista. Ne kehittyvät käyttäytymisen ja tapojen vaikutuksesta. Voimme siis estää niitä puhkeamasta.
Hän kirjoittaa diabeteksen ja aivosairauksien  yhteydestä. Ne ovat erittäin vahvasti kytköksissä ja hoidoltaan yksi kalleimmista. Diabeteksen sairastaminen kaksinkertaistaa riskin sairastua alzheimerin tautiin. Alzheimerin tauti on yleistynyt samaa tahtia kakkostyypin diabeteksen kanssa. Ei liene sattumaa. Tutkimuksien mukaan 2050 alzheimeria sairastavia on 100 miljoonaa ja luku alkaa rampauttaa koko terveydenhuoltojärjestelmän! Tällaisia asioita kirjassa käydään hyvin tarkasti läpi ja sairauksilla on enemmän yhteyksiä keskenään kuin ehkä osaamme odottaakaan.

Yksi kirjassa tarkoin esitelty tutkimus, on Framinghamin sydänterveystutkimus, (yksi arvostetuimmista Yhdysvalloissa koskaan tehdyistä) joka on alkanut jo vuonna 1948. Tässä kokonaiskolesterolin määrällä todettiin olevan merkittävä positiivinen ja lineaarinen suhde ilmaisukyvyn, keskittymiskyvyn ja lukuisten eri kognitiivisten toimintojen muodostamaan joukkoon. Kokeissa pärjäsivät paremmin henkilöt, keiden kokonaiskolesteroli oli korkeampi. Kolesteroli näyttää siis suojaavan aivoja.
Statiinit ovat yhä enemmän olleet tapetilla ja uusia tutkimuksia niistä on julkaistu. Statiinien voidaan osoittaa heikentävän aivotoimintaa ja lisäävän sydäntautiriskiä. Aivojen hermosolutoiminnassa kolesterolilla on keskeinen osa ja tutkimus on osoittanut että kun kolesterolitaso on alhainen, on huomattavasti alttiimpi sairastumaan dementiaan ja muihin neurologisiin häiriöihin. Statiineita syövillä naisilla on 48% korkeampi riski sairastua kakkostyypin diabetekseen. Miten niitä vielä kirjoitetaan ihmisille!
Parkinsonintaudin voidaan todeta liittyvän matalaan kolesteroliin. Kirjan anti kolesterolin osalta oli mittava ja mielenkiintoinen. Asia ei ole yksiselitteisesti niin että LDL-kolesteroli olisi paha, kuten se on nimetty useastikin. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen aihe...eikä mahdu nyt kokonaisuudessaan tähän. Sydänterveyden ruokavaliohypoteesi, jonka mukaan suuria määriä rasvaa ja kolesterolia sisältävä ruokavalio aiheuttaa sydäntauteja, on toistuvasti osoitettu vääräksi. Tässä kohtaa kuitenkin sanelevat asiat kuten edunsaanti, ylpeys ja ennakkoluulo. Henkiä menetetään sen asian vuoksi. Keysin teorian syntymisestä on kulunut vuosikymmeniä ja se on  nyt voitu osoittaa toistuvasti vääräksi. En kertaa sitä. Olen kirjoittanut aiheesta tässä blogissa aikaisemmin mm kirjan "Low fat uskonto" pohjalta jossa Keysin teoria on esiteltynä.

"Syö vihanneksia. Pese hampaat. Hikoile välillä. Lepää tarpeeksi. Älä polta. Naura enemmän. Tietyt terveysopit ovat helppotajuisia, ja tiedämme että niitä tulisi noudattaa päivittäin. Mutta aivojemme terveyden ja henkisten kykyjemme säilyttämisen ollessa kyseessä, olemme jostain syystä taipuvaisia ajattelemaan ettemme voi vaikuttaa asiaan ja että kohtalomme on kärsiä aivojen häiriöistä parhaina vuosinamme ja muuttua vanhoina seniileiksi - elleivät hyvät geenit tai lääketieteen läpimurrotonnekkaasti pelasta meitä"

Kuten jo olemme monesti voineet todeta.... neoliittiset esivanhempamme söivät kyllä pieniä määriä vehnää, mutta se mikä nykyään on meille vehnää, ei muistuta enää samaa. Sen lisäksi että esimerkiksi keskivertoamerikkalainen syö viljaa 60 kiloa vuodessa.Nykyään kasvattamamme viljat sisältävät jopa nelikymmenkertaisen määrän gluteenia vuosikymmenen takaiseen verrattuna.
Ja kun syytellään DNA:ta, niin ei sovi unohtaa että juurikin ruoka voi muuttaa DNA:tamme parempaan tai huonompaan suuntaan.
Elintarviketeollisuus on hyötynyt gluteenista ja eritoten sen riippuvuutta aiheuttavasta ominaisuudesta. Sitä tuntuu olevan kaikkialla.

"Useimmat meistä uskovat saavansa elää niinkuin haluavat ja voivansa lääketieteellisten ongelmien ilmaantuessa mennä lääkärin pakeille saadakseen pika-apua uusimman ja mahtavimman pillerin muodossa. Tämä kätevä skenaario saa lääkärit suhtautumaan työhönsä sairauslähtöisesti ja asettaa heidät pillerintarjoajan asemaan. Tämä lähestymistapa on kuitenkin kahdella tapaa traagisesti virheellinen.  Ensinnäkin se keskittyy sairauteen eikä terveyteen. Toiseksi itse hoitokeinot voivat johtaa vaarallisiin lopputuloksiin"

"Samalla kun ylistämme länsimaalaisten keskimääräsitä eliniän odotetta, meidän ei tulisi unohtaa elämän laatua"

Gluteeniyliherkkyyden ja hermostollisten häiriöiden yhteyden osoittavia tutkimuksia tulee kokoajan lisää. Yhteys on nähtävissä niilläkin joille gluteenin nauttiminen ei ole ongelma ja ketkä saavat gluteeniylihrkkyyskokeista negatiivisen tuloksen. Tämä vaikeuttaa asioiden oikean tolan diagnosisointia. Miten huomaamme että aivomme pikkuhiljaa vaurioituvat. Huomaamme todennäköisesti keliakian. Huomaamme kyllä jos on ripuli ja laihdumme. Aivojen tapahtumia on vaikea huomata, kunnes on jo liian myöhäistä.
Gluteeniyliherkkyyden  vahva diagnostinen kytkös ohutsuoleen on historiallinen väärinymmärrys.  Jos kyse olisi vain ohutsuolesta, asia olisi ehkä yksinkertaisempi. Miltei jokaisen sairauden ja tulehdusreaktion taustalla on tulehdus. Kun kehomme joutuu tekemisiin tulehdusreaktion aiheuttavan aineksen kanssa, altistumme tavallista suuremmalle määrälle terveysongelmia.

"On ironista, että ravintotietämyksen muututtua tieteelliseksi, yleinen terveydentila on heikentynyt. " Viitaten tällä siihen että ruokia ja juomia koskevat päätökset tehdään lyhytnäköisiä ravitsemusteorioita seuraten, eikä olla vaivauduttu miettimään miten olemme saavuttaneet nykyisen, modernin tilamme. Kaupalliset intressit liittyvät myös tähän mitä suurimmissa määrin.

Vuonna 1992 Yhdysvaltain hallitus suositteli vähärasvaista ruokavaliota , joka sisälsi paljon hiilihydraatteja. Diabetesyhdistykset seurasivat tätä vuonna 1994. Välittömästi tämän jälkeen diabeteksen ja liikalihavuuden käyrä lähti jyrkkään nousuun. Tuoreempia asioita siitä miten meillä täällä neuvotaan diabeetikkoja syömään, olen kirjoittanut tässä.
Antti Heikkilän kirjan "diabeteksen ruokavaliohoito" faktaa ja mietteitä myös luettavissa. Kuvaavat hyvin millä tolalla asiat ovat ja miksi gluteeni, sen enempää kuin margariinikaan eivät ole lähdössä suosituksista. Ja koska elintarviketeollisuutta ei ihan oikeasti voisi vähempää kiinnostaa meidän terveytemme.

Nykyiset sairaudet ovat suureksi osaksi perua siitä ettei elämäntapamme ole sopusoinnussa  geneettisen rakenteemme kanssa. DNA:mme on ohjelmoitavissa toimimaan eduksemme. Voimmme itseasiassa vaikuttaa yli 70 prosenttiin niistä geeneistä, jotka suoraan vaikuttavat terveyteen ja eliniän pituuteen. Yksi tehokkaimpia mahdollisuuksia muuttaa geenejä, on liikunta. Tämä on aivan huikean hieno fakta. Liikunnan on tiedetty olevan hyväksi, mutta vasta kuluneen vuosikymmenen aikana on pystytty määrittelemään ja mittaamaan hyvän kunnon ja tehokkaan aivotoiminnan välisiä suhteita. Fyysinen liike on voitu todistaa äärimmäisen tehokkaaksi aseeksi aivojen rappeutumista vastaan. Tätä ei ole vaikea uskoa. Kroonisten sairauksien lisääntyminen ja ylipaino ovat osoituksia siitä että meidän ei juurikaan tarvitse enää liikkua.

Kirja käsittelee tarkemmin ADHD:n, masennuksen, autismin sekä gluteenin yhteyttä. Mukana on uusimpia tutkimustuloksia sekä potilaskertomuksia. En lähde käsittelemään niitä erikseen sen enempää. Kirja kannattaa lukea. Gluteeniyliherkän äidin lapsilla on miltei 50 prosenttia normaalia suurempi riski sairastua skitsofreniaan jossain vaiheessa elämäänsä. Ei mitään pieniä asioita. Kirja  keskittyy kertomaan faktoja aivotoiminnasta ja kytköksistä jota en ole ainakaan itse tullut ajatelleeksi.

Kirja sisältää myös neljän viikon ohjelman jossa siirrytään gluteenittomaan ruokavalioon, lisätään liikuntaa, parannetaan unta ja elämänlaatua. Tähän sisältyy reseptejä ja viittauksia nettisivuihin. Minusta tuntuu että olen lukenut tällaisia ruokaremontteja kymmenittäin. Poimin niistä jopa aina jotakin itselleni mutta lähinnä tyydyn lukemaan ne läpi noudattamatta mitään liian tarkasti. Valmiiden viikkomallien luominen on varmastikin kuitenkin myyvää ja osa ihmisitä kokee varmasti helpommaksi kun ohjeet ovat tarkat.

Paljon tuttua asiaa ja paljon uutta asiaa. Mielenkiintoisia tutkimustuloksia ja näkemystä taas yhdeltä suunnalta. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.

Tuli jäädäkseen

Tulee kohta kuluneeksi 14 vuotta siitä kun sairastuin diabetekseen. Olen kirjoittanut päiväkirjaa sairastumisen hetkistä. Mietin että voisin jakaa sen. Paljon ovat asiat muuttuneet. Mutta positiivinen olin silloinkin. Nyt kun hobis on hyvällä mallilla ollut jo pidempään, on helpompaa katsoa taaksepäin. Taisteluakin on takana ollut. Hypoja ja vuoristorataa. Olen onnellinen että ne ajat ovat takanapäin. Siitä kiitokset itselleni että olen muuttanut asioita. Ja suurimmat kiitokset myös yhdelle hyvin rakkaalle ihmiselle, kuka minut on auttanut takaisin, niinä lukuisina aamuina ja öinä kun en enää itsestäni kyennyt huolehtimaan.

Mutta tästä se lähti...

Kärsin tuolloin jo pidemmän aikaa jatkuvasta janosta. Join ja join. Helposti toista litraakin kerrallaan sillä jano ei sammunut juomalla. Mehuakin join janooni. Voin vain kuvitella miten se erityisesti on saanut minut vain juomaan lisää. Muistan miten minua ihmetytti toisinaan että minulle maistui litra vettä yhdeltä istumalta. Olin väsynyt. Välillä vain makoilin sohvalla päivisin jos ei ollut mitään erityistä tekemistä. Palelsi. Iltaisin olin todella viluinen. Nukuin välillä villasukissa, fleece päällä kahden peiton alla ja minun oli niin kylmä. Hampaat kalisivat. Minulla oli tunne kuin kylmyys tulisi sisältäpäin eikä auta miten paljon laitan lämmintä päälle.
Olin väsynyt mutten saanut nukuttua hyvin. Olin hermostunut ja sydän hakkasi liian kovaa. Päätä särki usein ja oli paha olo. Ajauduin välillä melkein paniikkiin.
Laihduin aika nopeasti. Olin riemuissani. Laihdutin ja tarkkailin painoani muutoinkin jatkuvasti. Tunsin tyytväisyyttä. Tähtäsin 45 kiloon.

Vietin viikonlopun koiranäyttelyssä Helsingissä. Maanantaina olisi lääkärikäynti. Koiranäyttelyssä tytöt ihmettelivät miten paljon olin laihtunut. Olin siitä niin ylpeä. Sunnuntaina takaisintullessa junassa olo oli epätodellinen. Tunsin pelkoa ja tuntui että maailma pyöri ja sydän oli ylikierroksilla. Armoton vessahätä mutten halunnut jättää Lennu-koiraa yksin junassa. Olin aivan uuvuksissa mutta syytin matkustamista, jännitystä ja aikaisin heräämistä. 

Maanantaina menin lääkärille ja sieltä suoraa sairaalaan. Äidin kanssa oltiin jo juteltu asiasta sen verran, etten ollut aivan hämmästynyt diagnoosista. Sairaalassa mitattiin arvo 24,8. Epätodellisinta oli se että minä todella nyt jäisin sairaalaan. En tuntenut olevani niin huonossa kunnossa.
En tuntenut epätoivoa enkä surua. Olo oli helpottunut siitä että kaikki ikävät olotilani saivat jonkun selityksen. Oloni tulisi parantumaan. Olin oikeastaan ihan hyvillä mielin.
Suurin huoleni oli se että isä ja äiti olivat murheellisia. Tuntui pahalle että he surivat asiaa vaikka ihan hyvinhän minä tässä voin.
Sain heti insuliinia. Hoitaja päivitteli ettei vatsastani saanut aikaiseksi poimua johon olisi helppo pistää. Olin tyytyväinen.
Pian pistettiin tippa ja alkoi vessassa ravaaminen. Elimistö oli pahasti kuivunut. Tunsin itseni todella invalidiksi tipan johdosta. Tunsin että koko käteni jäätyi ja kädenselkään sattui. Keltaiset sairaalavaatteet olivat kammottavat.

Mutta päiväkirjassani lukee tältä päivältä mm että "Pääsin todella vähällä sikseen että täällä on kaikenlaista sakkia ensiavussa. Mulla on sentään muisti tallella ja se että mun keuhkokuvakin oli ok ni laskee varmaan verenpainetta sekin. Fiilis on hyvä, vaikkakin vähän epätodellinen. Mulla on diabetes mutta verikokeissa ei ole muita löydöksiä niin sehän on ihan hienoa. Lääkäri oli todella mukava ja ymmärtäväinen "

Olen myös kirjoittanut ensimmäisestä yöstäni, jonka vietin käytävällä. Ramppasin vessassa jatkuvasti. Verikokeita otettiin vähän väliä ja vieressä olevasta taukohuoneesta kuului jatkuva meteli. Valoa oli liikaa ja herkkäunisena nukkumiset jäivät vähiin.

Tiistaiaamulla jouduin puntarille. Kiloja oli tullut takaisin tiputuksen myötä. Kirjoitin miten se minua hajottikaan. Painoin mielestäni nyt liikaa. Kaikki olikin ollut vain kuivumista. Olin tavattoman pettynyt. Tippa toi takaisin yli neljä kiloa.
Ennen aamiaista olo oli todella huono. Oksetti ja silmiin sattui. Päivä lähti kuitenkin käyntiin ja pääsin huoneeseen.

            

Sain läjän esitteitä. "Diabeetikon ruokavalio" "Diabetes ja alkoholi"... Luin niitä innokkaana ja tutustuin insuliineihin. Ne tuntuivat heti käteviltä ja neulat pieniltä. Koin vain painetta siitä että miten opin nopeasti tämän kaiken. Päivällä olin luennolla missä opeteltiin mittaamaan oma verensokeri. Päiväkirjassani lukee: "On se jännä miten tästäkin on tehty näin hiton kivutonta ja kätevää"
Tokasta päivästä lähtien mittailin itse ja pistin insuliinit itse. Ruokaa tuli mielestäni liian usein ja murehdin että lihoan.
Aamupalalla ihmettelin että miksi minulla on jotain lääkettä pistetty tarjottimelle. Kysyin asiaa ja sain vastauksen että se on hermesetas... Asia selvä =D
Lihat ja kalat jätin syömättä. Jemmailin niitä lautasliinojen sisälle eri roskiksiin ja vessanpyttyyn. Vasta myöhemmin otin puheeksi että en syö enää juurikaan mitään eläimiä. Kalkkunaa voin mahdollisesti syödä mutta muu ei maistu.  En halunnut pahoittaa kenekään mieltä niin en halunnut tehdä asiasta numeroa. Nyt myöhemmin ajatellen olisi ollut tarpeellista kertoa että söin vain pienen osan annoksesta. Pelkäsin että painoasioihin kajotaan.
Pistin jo kätevästi humalogia lisää kun illalla sokeri oli 19. Soitin kelloa ja ilmoittelin että sokeri on nyt liian ylhäällä. Hoitajalla oli maltillisempi asenne ylimääräisiin insuliineihin mutta mä pistin humalogia koska oli paha olo. Mittasin paljon ja kirjasin tuloksia ylös. Olin huolissani korkeista ja korjasin ne. En soitellut kelloa koska tunsin että homma luonnistaa multa ihan hyvin ja harmitti jos jouduin kysymään jotain koska siitä olisi vaivaa.
Päätin opetella syömään paprikaa. Iltapaloilla oli keltaista paprikaa ja päätin että koska tähän asti olen sitä inhonnut, niin nyt opettelen siitä pitämään. Sitä kun sai aika vapaasti napostella. Näin tapahtui ja tänäpäivänä rakastan paprikaa, etenkin keltaista.

Keskiviikkona olen kirjoittanut ettei tämä diabetes haittaa lainkaan ja että haluan lähteä jo kotiin jotta saan rauhan opiskella ja sovittaa oppimiani asioita omaan arkeeni. Keskiviikkona olen jo päässytkin sairaalasta kaupungille kävelemään. Takaisin tullessa riemuitsin hyvästä verensokeriarvosta. Se että liikuntakin vaikuttaa sokeriin, oli hienoa nähdä käytännössä. Olin helpottunut ja iloinen.

Mulla ei ollut omaa suihkua ja kun pyysin päästä suihkuun, mulle neuvottiin missä voisin käydä pesulla. En ole ihan vakuuttunut vieläkään kävinkö oikeassa paikassa. Ainut pullo jonka löysin, olikin shamppoon sijaan jotain paksua rasvaa, jonka sitten onnistuneesti levitin hiuksiini....

Torstaina on ollut ravintoluentoa ja hiilareiden laskeskelua. Mulla oli jo valmiina omat paperit johon olin kirjoitellut omat suunnitelmani. Suunnitelmani sisälsivät minimaalisen määrän lämmintä ruokaa. Enimmäkseen hedelmiä, jogurttia ja ruisleipää. Ravintoterapeutin kanssa puhuin paljon ja hän pohti että laihdun jos syön oman listani mukaan. Kerroin että se on vakaa tarkoitukseni. Omat kirjoitelmani ja laskelmani ovat tarkkoja ja niitä oli....öh...melko runsaasti. Minulle aukeni hiilareiden laskeminen siis melko nopeasti vaikka lautasmallit eivät minulle istuneetkaan.
Olen kirjoittanut laihduttamisesta runsaasti. Lääkäri ja ravintoterapeutti ovat vastustaneet painon pudottamista. Olen puhunut vakuuttavasti että mulla on laskelmat hanskassa. Ne itseasiassa olivatkin. Se mikä ei ollut hanskassa, oli oma näkemykseni painostani. Samassa huoneessa minua vastapäätä oli hyvin sairas, pikkuinen, vanha nainen. Hän kävi myös aamuisin puntarilla ja painoi minua vähemmän. Kirosin aamuvaakaa. Paino oli huomattavasti diabetesta suurempi murhe.

Perjantaina olen päässyt pois sairaalasta ja sen jälkeen en ole hetkeen kirjoittanut päiväkirjaa. Mittailussa ja opettelussa on ollut kylliksi puuhaa.
Sokereita mittasin uskosti ja kirjoittelin vihkoon. Minun ei uudelleen enää tarvinnut jäädä sairaalaan. Kotona sujui hyvin ja insuliiniannoksia vähennettiin koska liikuin enemmän. 

Kaikki ei ole mennyt tämän jälkeen mutkattomasti. Vaikka aina sanon että "Mä oon terve, mulla ei ole ku VAIN tää diabetes", ei se ole silti unohdettavissa. Tuon päivän jälkeen se on aina ollut läsnä. Vaikkei sillä ole sanavaltaa, se on olemassa ja osa minua.

 

Sweet Shit

Vierailin viikonloppuna pikaisesti ruokamessuilla. Näytillä oli kaikenlaista oikeaa ruokaa. Paljon erilaisia juustoja. Minulle tarjoittiin maistiaisiksi aurajuustoa jonka päälle oli sulatettu fazerin sinistä. Jäi maistamatta. Jäin miettimään lähinnä että "kun mikään ei riitä...kokeile tätä".

Ihmisiä kehotetaan vähentämään suolan käyttöä. Kirjoitetaan että makuaisti tottuu kyllä nopeasti siihen että suolaa on vähemmän. Maustamiseen suositellaan mm tuoreita yrttejä. Tämä kuulostaakin järkevältä. Vähemmän kirjoitetaan siitä että makuaisti tottuu vähempään makeuteen samalla tavoin. Kun toisen mielestä mansikat ovat liian happamia syötäväksi ilman sokeria, ovat ne toisen mielestä liian makeita marjoja ylipäänsä syötäväksi.

Keinomakeutteista on tehty uusia tutkimuksia. On varsin kilpailtu ala koittaa kehittää makeutusmuoto, jota voisi käyttää turvallisin mielin JA lihoamatta. Se, ettei sitä ole tähän päivään asti löytynyt, pitäisi ehkä kertoa meille jotakin!

Jos ihmisen elimistö olisi rakentunut siten että sen olisi saatava makeaa, miksi ominaisuus on sytytettävissä ja sammutettavissa.  Ei makeuttamattomia tuotteita ole aina kätevää löytää. Sokeria/tärkkelystä on monissa elintarvikkeissa. Valmisruuissa varsinkin. Itse en niitä käytä mutta omalla kohdalla syyniin menee esimerkiksi raejuustot joihin osaan on lisätty makeutusta. Lastenruokia on vaikea löytää makeuttamattomia. Niissä ei tosin ole lisättyä sokeria... On erilaisia tärkkelyksiä jotka ajavat samaa asiaa. Makeuteen totuttelu alkaa varhain.

Meille mainostetaan kaikenlaista. Pari pohjanoteerausta vain esille nostaakseni...

Valion uutuus on Yuju vilvoitusjuoma. Jännittävä...Inspiraatio Japanista kotoisin. MITÄ??
Vesi, maito, sokeri, stabilointiaine (pektiini), aromi (sitruuna), happamuudensäätöaine (sitruunahappo), väri (kurkumiini), kalsiumsuola, hapate, hiiva ja D-vitamiini.
Hei oikeesti! On aika kummallista jos haluaa maksaa tästä sekoituksesta. Perusaineiden miksaaminen (vesi, maito, sokeri) käy aika kätevästi kotona ken moista haluaa juoda. Tämän sanotaan myös olevan suomalaiseen makuun kehitetty. Miten? Sitruuna-aromilla!? Vastaavaa löytyy myös aronia-täysmehulla (0,5%, tiivisteestä) taikka aprikoosi, vadelma, vanilija-aromeilla maustettuna. Aromeja. Luodaan illuusio jostain raikkaasta.

Weetabix On the Go 
Rasvaton maito (62%), vesi, maitokerma, sokeri, liukoinen vehnäkuitu (2,5%), maitoproteiini (1,5%), vehnämallasjauho, mansikkasose (1%) stabilointiaineet (gellaanikumi, karrageeni), aromit , väri (karmiini) niasiini, rauta, riboflaviini (B2), Tiamiini (B1), Foolihappo
Alkuperämaa: Itävalta 
Ihmisravinnoksi? 1% mansikkasosetta. Vähä nihkeetä. Entä miksi kumia olisi mukava syödä? On toki tutkittu että ei siihen kyllä kuole. Sahanpuruunkaan ei kuole eikä pahviin.

On raikasta mustikkapiimää (jossa on 3% mustikkaa), tärkkelystä ja aromia. Lista on loputon.

Meille syötetään illuusiota että tuotteet, joihin on lisätty kalkkia ja D-vitamiinia tai missä on nyt enemmän proteiinia, ovat meille hyväksi. Iso teksti puhuttelee...Kannattaa tsekata se pieni teksti. Pieni teksti voi olla lyhennettynä "tämä on paskaa". 

Se tunne ku kaikki istuu facebookissa

 Se tunne ku kaikki istuu facebookissa. Se tunne kun sulle vastataan joojoo ilman että edes vilkaistaan päin. Se tunne kun tekis mieli sanoa että "hei mä olen tässä ihan oikeasti" ja se tunne että jokaiselle tunteelle on oma hymiö. Se tunne että "se tunne" on niinikään facebookista.

Nautin todella olostani ihmisten kanssa, ketkä katsovat silmiin kun juttelevat. Ketkä ovat läsnä. On mukavaa jutella ja kuulla kuulumisia kerrottuna, eikä vain lukea facebookista. Minun on vaikea käydä syvällisiä keskusteluja kun väliin kuuluu *bling* oota.... katokato!! haahaa.
Se nyt on vaan kun nää LOL ja OMG...WTF ei ole tunnetiloja jotka välittyy. Se kun katsoo toista silmiin ja kertoo, se välittyy. Se että kommentoi "jaksui, haliiiii" on eri asia kuin se että katsoo ja kuuntelee. Facebookin jaksut voisi joskus odottaa kun on ihan oikeitakin asioita.

Elellään aikaa kun puhelin ei ole kiinni. Facebook ei ole kiinni. Ymmärrän että vanhempi sanoo lapselle että pistähän se puhelin pois mutta tuntuu ikävältä sanoa omalle ystävälle että voisiko hän hetkeksi pistää puhelimen pois kun olisi mukavaa jutella. Tuntee itsensä tosi idiootiksi. Sitä kuvittelee automaattisesti että on ihmisenä tärkeämpi kuin facebook-ystävien tunnetilat juuri sillä hetkellä mutta välillä karvaasti joutuu kyllä pettymään.

Tuuli on nyt vähän vanhanaikainen.... Ei ole älypuhelintakaan.  Ihan aidosti koen etten tarvitse. Ihan aidosti myös koen että väsyttää istua seurassa jossa kaikki pläräävät puhelimia ja tulee toki pohdittua että mikä on puhelimessa taas tärkeämpää kuin yhteinen aika juuri sillä hetkellä. Kurjaa se on jäädä kakkoseksi youtube-videolle ja kommentille " LOL =D"

ihan vaan ajatuksen voimalla

Luulin että tunsin vihaa mutta tunsinkin surua. Luulin että minua vitutti mutta oikeasti minua pelotti. Sitten totesin ettei tämän asian kuulu pelottaa mutta kysyin kuitenkin itseltäni että miksi se ei saisi pelottaa.

Sitä voi toki todeta että omista tunteista puhuminen ja kirjoittaminen on yhden sortin lässytystä, mutta asian voi kokea toisinkin. Se että tuntee itsensä ja pystyy käsittelemään sen mikä sattuu, voi olla myös tie vahvaan henkiseen tasapainoon ja onnellisuuteen. Siten olen itse sillä tiellä että käsittelen asiat omassa päässäni aika tarkoin vaikken niistä muille puhuisikaan.

Ei ole virhe pyytää apua kun sitä tarvitsee, mutta on virhe olla hiljentymättä itseään varten ja pelätä kuunnella mitä oma sisin sanoo. Ei ole ihan helppoa. Se että se onkin aika vaikeaa välillä vastata kysymykseen "mitä SINÄ tältä elämältä nyt haluat". Asian vaikeudesta kertoo vastaukset kuten "vitustako minä tiedän", "Mä mikää ennustaja oo", "Iha sama", "Emmä kuitenkaa mitään niist saa"... Onkin eri asia vastata toiselle, kuin vastata itselle. Kun esittää kysymyksen itselleen, ei tarvitse äkkiseltään töksäyttää jotain hermostuneena. Mutta osalle on ihan todella vaikeaa olla hiljaa ja vastata itse itselle esitettyyn kysymykseen.

Jos sanoo tarvitsevansa omaa aikaa voi vaikka viettää sen facebookissa, kahvilla, kavereilla, katsellen telkkaria, pelaten tai mitä kukakin... Sitä voi kuvitella asioiden aukenevan jollakin tapaa kun rentoutuu mukavassa seurassa. Kiva jos niin käy. Minulla on tuohon hyvin vähän uskoa. Totean että "olipa mukava ilta tosiaan" ja samat ratkaisemattomat ajatukset palaavat kyllä elämääni.
Paljon ovat ihmiset vieraantuneet mietiskelystä, hiljaisuudesta, siitä etteivät tee muuta kuin kuuntelevat itseään.
 Ei ole aina helppoa hiljentyä niin pitkäksi aikaa että saa kiinni asioista jotka pyörivät päässä. Minulla on hetkiä, kun jopa musiikki häiritsee. Musiikki vaikuttaa myös tunnelataukseen jossa ajattelee.

"Mua vaan niinko vituttaa mun elämä" - ajatus on asia joka monella jää justiinsakin siihen. Voi lähteä siitä sitten ryypiskelemään, syödä levyn suklaata, kuunnella musiikkia, kävellä metsässä, heittää astioita, ampua kiväärillä tölkkejä... Sitten se menee ajallaan pois ja ensi viikolla tai vaikka jo huomenna voi kaverille taas tokaista että "kaikki vituttaa".

Se että vihani muuttui suruksi, oli uskallus vastata itse esittämääni kysymykseen "miksi olen raivoissani"----> "mitä ajattelit tehdä asialle" ---->  "miltä tuntuu" Se että on täynnä kiukkua, sisältää kaikenlaisia muitakin tunteita. Huomasin että olin todella turhautunut, pettynyt, väärinymmärretty, voimaton, väsynyt ja täynnä pelkoa. Nimesin niitä itse itselleni tehden suuren määrän jatkokysymyksiä. Kirjoitin päiväkirjaani kysymyksen "Mitä haluat tehdä asialle". En saanut samana iltana vastausta. Makasin sohvalla minuutteja ja tunninkin. Ei ole kosmista voimaa joka antaa vastauksia. Mutta jos tiedostaa että kukaan ei nyt odota että vastaat ja että työskentely riittää, voi saada kiinni ajatuksista jotka ovat kyllä olemassa, mutta ovat vaiennettuja.
Pään sisällä on aina ajatuksia jotka eivät kestä ehkä päivänvaloa eivätkä ehkä edes paperia mutta ne saattavat olla juuri niitä asioita joista olisi hyvä keskustella itsensä kanssa. Minulla oli kasa kysymyksiä joihin en osannut vastata ensimmäisen kymmenen minuutin aikana itselleni lainkaan. Niihin löytyi vastauksia vasta kun annoin ärsyynnyksen laskea ja pureuduin asiaan. Todeten etten ole tilivelvollinen tästä kenellekään.

Oman itseni kuuntelu on antanut rauhaa, varmuutta ja vahvaa tietoisuutta siitä missä mennään. Että silläkin hetkellä kun kaikki murenee, voi pitää itseään jossain tietoisuudessa ja elää. Joskus vaan katastrofinkin äärellä kannattaa miettiä kysymyksen "mitä vittua mä nyt muka teen?" sijaan että "mitä haluan tehdä". Ei taivaalta sada asioihin helppoja vastauksia. Hyvät ystävät ovat tärkeitä mutta loppujenlopuksi jokainen on yksin tunteidensa ja päätöstensä äärellä. Juuri siksi onkin hyvä tuntea itsensä myös yksin vahvaksi.

Nyt tiedän mitä haluan ja olen tavattoman onnellinen.

Mul on diabetes, mä olen terve

Jos et ehdi, tee aikaa

Jos et osaa sanoa ei, niin opettele

Jos stressaa, etsi oma tapasi päästää irti siitä

Jos olet hukassa, pyydä apua

Kaikilla on erilaisia elämänvaiheita ja kukaan ei voi sanoa mitkä asiat ovat helppoja ja mitkä vaikeita. Se että diabeteksen kanssa eläminen on hyvin helppoa, on minun valintani. Halusin valita sen, sillä se vapauttaa minulle ajatuksia muuhun elämään.

Olen kirjoittanut blogissani useampaan otteeseen vähähiilarisesta ruokavaliosta, pielessä olevista ruokasuosituksista ja Suomen poskellaan olevasta diabeteksen hoidosta. Joku näkee asian toisin mutta mulle Suomi on diabeteksen kehitysmaa kunnes jotain näyttöä paremmasta tulee. Näin meitä neuvotaan Suomen diabetesliitto on perillä uusista lääkkeistä ja ennusteista ja ruuan suhteen pihalla kuin lumiukko...

Mä näen tänä päivänä että mun diabeteksen hoito on helppoa. Hobis on ollut parin vuoden sisällä 5-6, eli alakantissa kuten lääkäri uskosti sanoo. Hypot eivät ole kokonaan poissa, mutta aamusokerit on hyviä, öisin ei tarvitse syödä ja liikkua voi luonnollisesti niin paljon kun sielu vaan sietää. Mun ei tarvitse aina ajatella diabetesta. Ei se ole mikään isäntä talossa joka sanelee. Mä voin sanoa että ihmisillä on ihan oikeasti vaikeita sairauksia ja mulla on vaan tää diabetes. En ole joutunut luopumaan mistään.

 Helppo mun on sanoa? Juu ja ei. Ehkäpä minulla on enemmän aikaa itselleni kuin monilla muilla. Ehkäpä mulla on työ joka ei stressaa ja mulla on mahdollisuus liikkua aina kuin haluan. Nämä kuitenkin perustuvat omiin valintoihini. En katso että minulle olisi satanut taivaalta mitään ihmeitä.

Mistä hyvä tasapaino löytyy. Jos olisin jatkanut diabeetikoille suositellun ruokavalion kanssa, en olisi tässä tasapainossa kuin nyt olen. En ikipäivänä olisi saanut hobista alkamaan viitosella ilman että mukana on liian alhaisia arvoja. Olisi päiviä kun diabetes vaan vituttaa. Kun ajattelen taaksepäin niin tuntuu kummalliselta miten hitossa sitä sai sokerit pysymään tasaisena jos syö pizzan. No...vituiksihan ne sokerit menee. Arvioi siinä sitten hiilareita. Jos pistän kaiken inskan heti niin voi mennä kyllä liian alaskin. Jos syön pussillisen karkkia ja lasken hiilarit siitä tarkasti niin voi olla että sokerit on ihan ok, ne voi vähän nousta ja ne voi vähän laskea. Voi kauhee hypokin tulla ku ei menny ihan ku Strömsöös.
Kyllä diabeteksen kanssa tasapainoilu voi vituttaa jos ruokavalioonsa haluaa sovittaa kaikkea huttua kaurapuurosta perunaan tai pizzasta karkkeihin. Se on tällöin oma valinta. Diabetes on hoidettavissa, mutta sokerien tuuppaaminen joka aterialle voi tehdä hoidosta rasittavaa ja tuloksista huonompia. Mä kyllästyin siihen. Voi vitun vuoristorata.
 Ihan kuin olisin pitkään taistellut diabeteksen kanssa ja sitten todennut että en jaksa enää taistella. Ole siinä. Me tullaan hyvin juttuun. Se ei kiusaa mua kun mä en kiusaa sitä. Diabetes saa armollisesti hengailla mun kanssa kuhan pysyy vaiti. Arvostan hyvin korkealle omaa terveyttäni. Mulla on itsellä kaikki avaimet hoitaa terveyttäni siten että saan elää kuten haluan. Se onkin juuri se juttu... Mille sijalle asettaa oman terveytensä vaalimisen. Onko se vain sitä pakollista toimintaa. Jääkö se jalkoihin kun ei ehdi/jaksa/viitsi. Jos se jää jalkoihin niin ei siitä kannata kyllä syyttää lääkäriä eikä huonoja lääkkeitäkään.

Teetin yllä olevan paidan kannanottona. Diabetes on vain diabetes. Tähän ei kuole. Jos diabetesta hoitaa sokerilla niin sairaudesta voi saada väsymättömän vastustajan jonka saa joko selätettyä taikka sitten ei. Ajatuksiani sokerista sinällään on aikaisemmin julkaistu tässä blogissa luettuani Yudkinin kirjan "Puhdasta, valkoista, tappavaa".
Kirjoittelin tällöin myös lasten sokerin käytöstä ja siitä mikä vanhemmilla on vastassa... 
 
Niin. Jos sokeri keksittäisiin NYT, se voitaisiin määritellä niin haitalliseksi aineeksi ettei sitä voitaisi myydä. Mutta eipäs nyt sanota että sokeri on kamalaa valkoista paskaa, sillä se olisi huonoa bisnestä ja ilman sitä ihmiset ei ois yhtään niin omnomnom-zombieita.

 Tämä kirja toi esille kamalia faktoja turmeltuneesta lääketeollisuudesta. On ikävää että osaltani minäkin tuen täysin häikäilemätöntä lääkefirmaa nimeltä Novo Nordisk. Jos en saa insuliinia niin kuolen. Tästä kirjasta on hyvin vaikea kirjoittaa ajatuksia. Se tulisi lukea itse nähdäkseen mikä on mittakaava.  Millaisista summista ja tuhoista puhutaan.Kuka uskoisi että lääketeollisuuden piirissä on ihmisiä ketkä työkseen jakaa tonnin seteleitä kirjekuorissa ja ketkä eivät saa puhua työstään. Minua sekä itkettää, että naurattaa. Tyydyn tekemään oman valintani lääkkeiden käytön suhteen ja toivon tämän kirjan saavan loputtomasti huomiota, kuten se on jo saanutkin.

Sano sääki ny jottain

Kuulen tätä aika usein. Ymmärrän sen. Istun paljon vaiti, ihan tyytyväisenä. Tarkkailen ympäristöäni ja kuuntelen. On hassua että toiset tietävät että olen sosiaalinen ja kova puhumaan. Toiset tietävät että olen hiljainen hissukka ja varsinkin ujo. Naurattaa. Korottamalla ääntään harvemmin tulee yhtään sen paremmin kuulluksi kuin muutenkaan. Kun joku vuosi sitten olin viimeksi koulun penkillä, kuuntelin aina tunnilla tunnollisesti. Keskustelut kävivät välillä kovinkin kiivaana ja oli mahdoton ajatus puhua toisten päälle. Kun sitten joskus sanoin minäkin mielipiteeni niin kaikki hiljenivät, sillä jos tuo hiljainen tyttö avaa suunsa niin kyllä sillä joku pointti sitten on. Ja olikin. Lukuisia ajatuksia ja mielipiteitä. Pidän siksi tavattomasti tästä blogin kirjoittamisesta. Voin tuoda esille mielipiteitäni ja tietoa ja perustella niitä perusteellisemmin. Minun ei tarvitse julistaa ruokavalio-tietämystä kauppojen kassalla ja juhlien kahvipöydässä. Kun siitä keskustelua ilmenee niin olen oitis mukana ja keskustelen mielelläni. Kaipaan keskustelua jossa on sijaa perusteluille. En jaksa aina osallistua keskusteluun johon minulla ei ole mitään annettavaa. Koen etten halua aina jakaa mielipidettäni. Aistin ihmisissä, jos he kokevat että heidän mielipide on ainut oikea mielipide. En häiriinny siitä. En halua avata suutani vain jotta olisin mukana enkä ulkopuolinen.
        Arvostan kuuntelemisen taitoa. Se ei ole itsestäänselvyys. Arvostan tavattomasti myös taitoa nähdä toisen eleistä erilaisia asioita. Jos aina puhuu, eikä kuuntele, ne jäävät näkemättä. Onko se taito synnynnäistä, opittua vai mitä se on. Niin tai näin, sitä voi harjoittaa.
        Olen salaisuuksien kantaja. Ylpeä siitä. Jotkut niistä ovat vähän painavia mutta en mieti hetkeäkään ettenkö auttaisi kantamaan kun se on minulle uskottu. Toivon että itse osaan luottaa yhtä paljon kuin mitä minuun luotetaan.

Itsensä kuunteleminen ei ole niinkään helppoa. Ei ole yhtään tavatonta että kannattaa tehdä juuri kuten itse haluaa tehdä ja sitä jää pohtimaan että mitä minä haluan. "Mitä sydän sanoo". Monesti se myös vaiennetaan. Sen alitajuisesti jättää kuuntelematta ja kehonkin lähettämät "hellitä"-viestit kuitataan toteamalla että stressaa ja syytellään ulkoisia tekijöitä sen sijaan että annettaisiin itselle hetki aikaa miettiä mitä minun oikeasti tulee tehdä jotta asiat helpottuvat. Jos toteaa että "en voi tehdä mitään asialle" niin pitää muistaa että sekin on sitten ihan oma valinta olla vaikuttamatta.

En ole nyt facebookissa koska haluan ajatella ja kirjoittaa. Tarvitsen aikaa kuunnella itseäni. Minulla on välillä vaikeuksia hahmottaa, mitä haluan tehdä. Annan sen itselleni anteeksi etten aina tiedä. En vaadi enää itseltäni jatkuvasti liikoja ja olenkin löytänyt armollisen itsekurin. Kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia. Teen itselleni kysymyksiä ja rentoudun löytämään niihin vastauksia. On huippua olla sinut itsensä kanssa. Minä enemmän pohdin, sitä enemmän löydän hyviä asioita elämästäni. Siellä on silti pelkoa ja kiukkua. Jos ei koskaan niitä tuntisi niin olisi varmaankin jonkun sortin iloisella lääkityksellä.
Pelon saa antaa tulla ja pelon voi antaa mennä. Se on tunne.

Kuuntelen El Condor Pasaa ja ajattelen tässä että mä taidan vaan olla ja elää. Multa uupuu kokonaan nyt toimintasuunnitelma. Olen semmonen ihminen että mulla on aina ollut jonkunmoinen suunnitelma että mitä tapahtuu ja on tulossa. Jotain kaavaa elämään. Nyt mulla ei oikein ole ja se ottaa vähän koville. Ekaa kertaa mä olen tässä nyt aika yksin miettimässä että mitä mä haluan ja kenekään apua en siihen mietintään voi saada enkä halua. Miten kukaan voisi neuvoa. Mä sitä voin yksinäni pohtia ja tehdä ratkaisuja. On asioita joita kaipaan kovasti elämääni, mutta en oikein tiedä mistä löydän ne. Niitä ei ihan niin vaan hankita. Mun varpaille on nyt tallottu niin pahasti että olen väkisinkin vähän varovainen. Toisaalta samalla nyt en anna kenenkään enää talloa mun varpaille, joten olen vapaampi.

Kuuntelen hyvää musiikkia ja mietin että mitenköhän hyvin mä oppisin tanssimaan....

Diabetesliitto, HERÄÄ!

Diabetesliitto ei aja mun etua! Mä näen punasta!
Mediassa on jo todettu, että diabeteksesta on kehkeytymässä ns "normaali tila". Eli diabeetikoojen määrä on räjähtämässä käsiin. Aivan tolkuttoman turhauttavaa, että se on estettävissä syömällä oikein, mutta täällä vaan yhä liusutaan kohti helvettiä ja jauhetaan pastaa ja puuroa! Jos liiton ruokasuositukset toisivat jotain järkeä diabeteksen hallintaan niin se näkyisi jotenkin muutoin kun käyrän jatkuvana nousuna. Vehnä kannattaa vaihtaa täysjyväviljaan ja maito ja juusto kevyeen! Ihan oikeasti, mikä näissä ehdotelmissa koskee nyt diabeteksen hallintaa. Jos vähähiilarisesta ei muka ole näyttöä diabeteksen hallinnassa ja kakkostyyppiläisten parantamisessa (ja siitähän ON) niin liitto voisi vaikka vähän ryhdistäytyä katsomaan asiaa meidän kannaltamme! Mutta ei se maailma sillälailla pyöri että terveys menee byrokratian edelle! Antti Heikkilän johdosta itsensä parantaneet ja hyvin voivat ihmiset ovat yhä enemmän esillä, mutta me saamme kuulla että mukavaa että ruokavalio on sopinut meille...Kenelle diabeetikolle se EI sopisi?? Kenen sokeriarvot eivät parantuisi ja insuliinimääriä vähennettäisi?
Suurin osa lääkäreistä ei suosittele suoraa kyseistä ruokavaliota. Poikkeuksia tietystikin on. Suurin osa meistä saa ihan perinteiset samat ravintokolmiot ja lautasmallit. Tästä kirjoitin jo aikaisemmin joten en käsittele samaa asiaa uudelleen.

Uusimmassa lehdessä oli lääkäreiden haastatteluilla tehostettu artikkeli itsehoitolääkkeiden ja reseptilääkkeiden, ja luontaistuotteiden yhteensopivuuksista. Niiden yhteensopivuus tulisi aina tarkistaa. Lääkäriltä tai apteekista. Tosin...Suomen lääkäreillä ei pääasiassa ole käryäkään luontaistuotteiden ominaisuuksista. Se ei kuulu heidän opintoihinsa millään tapaa. Artikkelissa on myös nostettu esiin seuraavaa " Maksan akuuteista vajaatoimintapapauksista 5-10%, joidenkin tutkimusten mukaan jopa 50-70% -liittyy luontaistuotteisiin. Duodecim 4/2014" Niin siis jotain viiden ja seitsemänkymmenen prosentin väliltä!!? On kyllä tehty myös tutkimus että suomalaisten maksat ovat huonossa kunnossa viinan ja sokerin vuoksi! Ihan takuulla ovat. Mutta jos on maininta että 5-70% niin uskottavuus pätkähti mulla ainakin ihan justiinsa tähän.

Samassa artikkelissa on mainittu että diabeetikko voi tarvita D-vitamiinilisää, kalsium-lisää, rautaa anemiaan, B12-vitamiinia... Siis JOS tarvetta ilmenee. Ei puhettakaan magnesiumista tai huomattavasta D-lisästä. Ei C-vitamiinista ja diabeetikoille hyvin tärkeät lisät ovat kaikki kaivettava netistä sillä liitto lähinnä toteaa kaikesta ettei siitä ole tieteellistä näyttöä riittävästi. Oisko jollain jotain kiinnostusta tutkia näitä ravintoasioita joilla diabetes ihan oikeasti pysäytetään sitten jahka diabeteksen hoitoon menee aina vain miljoonia ja miljoonia euroja lisää!

Tämä on myös poiminta diabetes-lehdestä. Näin menee. Meinasin perseelleni lentää. 62% fyysinen terveys!! Todella karua. Näin ei tarvitsisi olla! Diabeteksen ei juurikaan tarvitsisi vaikuttaa fyysiseen terveyteen. Omalla kohdalla diabetes vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen. Hypoglykemian pelko on toki läsnä varmastikin melkein jokaisella 1-tyyppiläisellä. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Kukaan ei varmaankaan voi sen olemassaoloa kieltää.
Minusta meillä olisi hyvät mahdollisuudet heivata huipulla oleva "fyysinen terveys" prosentteineen johonkin hännille ja murehtia enemmän henkisiä asioita. Diabetes ei suoranaisesti tuo heti mukanaan mitään muita vaivoja jos niiden estämiseksi on valmis tekemään töitä.

Meillä ON avaimet diabeteksen pysäyttämiseen, mutta meitä ei nähtävästi haluta erottaa muusta pullamössökansasta vaan meidänkin on saatava jokapäiväinen ruisleipämme ja pullamme ja karkkimme ja jäätelömme ja wienerimme ja perunamuusimme!

Meillä on lääkäreitä ja diabeteshoitajia ja ravintoterapeutteja ja sitten meillä on se ruokakolmio johon älköön kukaan uskaltako kajota. Aamen....

generation XXL

Brittidokkari vuodelta 2010 lasten ylipainoisuudesta. Herätti ajatuksia ja kommentointini koskee dokumentissa ollutta materiaalia.

Miksi on sallittua että lapset käyvät vähän väliä kaapista hakemassa ruokia ja välipaloja. Isä ilmoittaa että "koska he ovat lapsia". Kuri olisi muutoin liian kovaa.

Miten 10-vuotiaalle voidaan sanoa että olet aivan liian lihava, SINUN pitää tehdä itsellesi jotain ja et saa syödä enää roskaruokia tai jäätelöä. Miten perheen sisällä yhdelle voidaan sanoa näin. Siinä lähestulkoon käännetään selkä lapselle tai nostetaan kädet pystyyn. Ehkä olisi aika perheen miettiä syömisiään. Lihava äiti selvittää etteivät muut perheessä ole lihavia.
Kymmenen vuotias on totaalisesti vanhempien armoilla. Eikä ole voitu osoittaa järkeväksi sitä, että yhdelle lapsista laaditaan omanlaisensa ruoka kun muut syövät samaa ruokaa. On myös ihan holtitonta ajatella että terveellinen kotiruoka koko perheelle ja roskaruuan pois jättäminen olisi muille jollain tapaa kohtuuton uhraus. Ei viikottainen, saati päivittäinen roskaruuan syönti ole pelkästään painoon liittyvä asia. Se on myös terveyteen liittyvä asia. On väärin ajatella että roskaruuan seuraukset koskevat vain perheen lihavaa lasta. Se valitettavasti koskettaa kaikkia.

Kiusaaminen koulussa saattaa olla ihan musertavaa. Eikö tällöin olisikin avain asemassa perheen tuki ja muutos. Eli myös perheen osallistuminen eikä pelkkä henkinen tuki. On aika tuhoon tuomittua että vanhemmat patistavat liikkumaan mutta eivät itse liiku

Lapset nimesivät toiveitaan ja unelmiaan. Yksi halusi poliisiksi ja toinen palomieheksi. Minäkin varmaan nimesin useita ammatteja kymmenvuotiaana, enkä lähtenyt opiskelemaan niistä mitään. Kaikki unelmat tuossa iässä eivät ole ihan todellisuutta, mutta jos lapsi toteaa ettei hänestä koskaan tule mitään painon vuoksi niin tässä kohtaa olisi aika puuttua asiaan. Mietin että onko lapselle mitään syytä näyttää edes missä kohtaa hän on painoindexissä! Eikö se ole aikuisten juttuja... He voivat itseään siitä tarkkailla jos mieli tekee mutta mitä se lapselle antaa muuta kuin sitä että häntä verrataan muihin saman ikäisiin.Lapset katsoivat vieressä kun äiti itki lääkärin selittäessä painokäyrää.

"Olen koko päivän töissä, minulla ei todellakaan ole aikaa miettiä mitä tänään hänelle yritän syöttää" sanoo äiti ja kokkaa tytölleen annoksen pastaa ja valtavan määrän juustoa päälle. Tyttö ei halua syödä mitään vihanneksia tai hedelmiä. Mitä tähän voi sanoa. Ei omena kauaksi puusta putoa?

Vanhemmat kommentoivat että lapsilla on aika rankkaa ja he eivät halua olla vanhempia jotka aina sanovat EI. He siten johdattavat lapset samaan lohtusyömiseen jota itsekin harrastavat kokiessaan olevansa ahdistuneita siitä että heidän lapsensa ovat lihavia.
On jollain tapaa lohdutonta katsoa dokumenttia jossa todella isokokoiset vanhemmat koittavat auttaa lapsiaan joutumasta samaan. Sitä väkisinkin miettii että voiko se onnistua. Se on yksi suurimmista laihdutusmotivaatioista. Ettei lapsi oppisi samaa syöpöttelyä kuin vanhempansa. Ei se ole liioiteltua. Lapset seuraavat esimerkkiä ja tottuvat tietynlaiseen ruokaan ja rytmiin ja ruuan asemakin elämässä opitaan kotoa. Voiko tässäkin todeta että ensin on autettava itseään että voi auttaa muita.

Ylipainoinen äiti lähettää lapsensa personal trainerille jotta tämä innostuisi liikunnasta...Äiti ei osallistu liikuntaan. Hän itkee koska on huono äiti.

Kuusivuotiaan ison tytön äiti taistelee koulun terveysruokaboomia vastaan. Äiti on kasvanut pizzalla ja ranskalaisilla ja on ihan normaalipainoinen. Hän tosin on varmaankin liikkunut lapsena enemmän. Hänen tyttärensä on huomattavan ylipainoinen. Äidistä pyöreys on kaunista ja lapsen täytyy saada karkkia jos hän haluaa. Kaikkien tulee saada syödä mitä haluaa. Siksi koulu toimii hänen mielestään väärin. Painoin tässä vaiheessa pause-näppäintä ja mietiskelin hetken. Voiko todella kuusi vuotiaalle lapselle sysätä vastuun siitä että hän saa kasvuun ja kehitykseen tarvittavia vitamiineja ja eväitä!!??

Oli myös mielenkiintoista kun tutkija sanoi että vanhemmista on usein epämiellyttävää nähdä lapsensa hikisenä. Heistä tuntuu että lapset joutuvat tekemään jotain epämiellyttävää. Tutkija kuitenkin muistuttaa että lapsen on juurikin tarkoitus tehdä asioita missä tulee välillä hikikin. Se on ihan terveellistä.

Dokumentissa oli onnistumisia. Lapset innostuivat liikunnasta kun saivat siihen mahdollisuuden. Rugbysta, uimisesta, pyöräilystä, kuka mistäkin. Oli myös helppoa todeta, miten mukautuvia lapset ovatkaan, kun siihen luodaan otolliset mahdollisuudet. Tässä vaiheessa vaan astui kuvaan se, että kun vanhemmat eivät olleet muuntautumiskykyisiä esimerkiksi take away-lounaiden suhteen niin heillä ei ollut mahdollisuutta muuttaa lastenkaan ateriamalleja.

Uskomatonta että kun lapset ovat luonnostaan liikkuvia, niin heidät voidaan jähmettää paikoilleen TV:n ääreen ja kun liikunnasta pikkuhiljaa tuleekin työlästä, se jää ehkä kokonaan pois sillä vanhemmista tuntuu pahalta katsoa kun lapsi hengästyy ja sanoo ettei halua. Tähän voidaan sysätä syyksi tietysti myös ajan puute. Liikunnalliset harrastukset luonnollisesti vievät aikaa enemmän kuin taas TV-pelit ja sohva ovat harrastuksena jotakin, jossa luonnistaa samalla kokkailu ja siivous. Lapsettoman ihmisen on kauhean helppo tässä kohtaa nyt sanoa että kyllä pitäisi tehdä aikaa yhteiselle liikunnalle ja leikeille. Sitä vaan todella häkeltyi dokumentin lasten sohvalle liimautumisesta. Se oli todella absurdia.

Vanhemmat olivat ravintoasioiden suhteen aivan totaalisen pöpelikössä. Silkkaa pastan jauhantaa kevytjuustojen ja levitteiden kera. Ohjelmassa esitetyt "hyvät" ruokavalinnat olivat tuhoon tuomittuja jo sikseen. Joten puhun edelleen sen puolesta että kun ihmisille puhutaan ravintosuosituksina niin paljon soopaa, niin ihmiset tekevät todella huonoja valintoja silloinkin kuin vilpittömästi luulevat tekevänsä hyviä valintoja. He vaihtavat vaalean leivän täysjyväviljaan ja samoin pastan. Voin öljyyn ja kastikkeen kevyeen. Ihmettelevät miksi paino ei putoa. Tätä kautta niin Britannia kuin muutkin ravintosuositusten kourissa olevat maat saavat lapset lihaviksi siinä missä aikuisetkin.

Top secret

Rankkaa luettavaa. Siksi että koin että lukemani todellakin oli tietoa joka meiltä pyritään salaamaan. Tietoa joka voisi sulkea elintarviketeollisuuden ja lääketeollisuuden raha-hanoja ja siten meille näytetään vain pieni, tai muunneltu osa kokonaisuudesta. Kohua herättänyt Salainen asiakirja nro 4 - Salattua tietoa sairauksien syntyyn ja niiden käsittelyyn liittyvistä asioista. Sven Olof-Jakobsson

Kirja käsitteli paljon muitakin aiheita. Tässä on koontia mitä ajatuksia elintarvike-aiheet herättivät.

"Onkohan muuta akteemista koulukuntaa jossa tiedontarjontaa sensuroidaan niin kuin lääketieteellisessä tiedekunnassa" - Ursula Jonsson

Rasva
Elintarvikelaitoksen mukaan margariinin valmistuksessa rasvoja käsitellään bentseenillä, fosforihapolla, lipeällä, valkaisuaineilla, nikkelikatalysaattorilla, natriummetylaanilla ja liuotinaineilla. Näiden on todettu heikentävän hormonituotantoa ja lisäävän sydän-ja verisuonitautien riskiä. Myös margariininkulutuksen ja lasten allergioiden välillä on voitu osoittaa selvä yhteys.
Kemiallisesti muokatut öljyt ja kovetetut rasvat muodostavat noin puolet vuosittaisesta rasvansaannistamme. Tähän lukeutuu siis esim majoneesit, leipomotuotteet, salaatinkastikkeet, jäätelöt, perunalastut...
Ravintosuositukset käskevät levittää leivän päälle margariinia.
Vuonna 2009 Maailman terveysjärjestö WHO ilmoitti että pitkään kestänyt tutkimus osoitti pitävästi ettei rasvainen maito tai voi ole haitallista terveydelle. Samalla järjestö vaati että teolliset transrasvat on poistettava kaikista elintarvikkeista. Kyse oli nimenomaan teollisesta transrasvasta, eikä luonnon omasta transrasvasta, jonka taas on osoitettu olevan ihmiselle hyväksi.
Suomessa on kuitenkin katsottu että on tärkeintä seurata nimenomaan tyydyttyneiden rasvojen määrää eikä transrasvojen eritteleminen tuoteselosteeseen ole tarpeellista. Näin Suomessa. Useassa muussa maassa merkintä on pakollinen.
Mikseivät WHO:n jättiläismäiset tutkimukset ole muuttaneet THL:n kantaa millään tapaa??
Meillä on jo sukupolvi joka on kasvanut margariinilla. Kansantaudit ovat lapsilla yleistyneet. Allergiat ovat yleistyneet. Ruoka on puhtaampaa kuin koskaan mutta ruokamyrkytykset ovat yleistyneet!

Tarvitsemme tänään enemmän antioksidantteja kuin koskaan aikaisemmin, koska syömämme ruoka on laadultaan niin huonoa.
Ikävää todeta että osa herkullisista ja vitamiinipitoisista hedelmistä eivät ole aivan sitä kuin luulemme. Kun hedelmät poimitaan raakoina, niihin ei ole ehtinyt muodostua vitamiineja. Vitamiinit muodostuvat vasta kypsymisvaiheessa. Useasti esimekiksi banaanit poimitaan raakoina ja kypsytetään etyleenillä.
Täten ei liene turhaa että puhutaan monesti että on hyvä syödä kauden hedelmiä, luomua, kotimaisia... Tähän itse pyrin mutta tuntuu välillä että ainakin talvella valinta menee kapeaksi tai ihan olemattomaksi. Välillä joutuu siis todella luovimaan.

"Käyttääkseen sokeria tarvitsee keho B-vitamiinia, hedelmähappoa ja mineraaleja. Jos syö puhdasta sokeria, on kaikki nämä aineet otettava jostain ja ne otetaan toisista paikoista" Täten voidaan todeta miksi esimerkiksi runsas sokerin ja/tai leivän käyttö häiritsee aineenvaihduntaa. Tämän lisätäkseni sokerista aikaisempiin huomioihin...

Maito
Suomalaiset naiset juovan eniten maitoa maailmassa ja heillä on myös suurin kalkin puute. Olisiko siis hieman syytä epäillä ettei maito ole oikea tapa saada kalkkia. On jo sanottu ääneen että homogenointi ja pastörointi huonontavat ravintoarvoa mutta miten pahasti, siitä ollaan vielä montaa mieltä.
Keho tuottaa 153 vasta-ainetta suojaksi lehmän maidon aiheuttamille ongelmille. Maitotuotteet myös happamoittavat elimistöä, joten runsaasti käytettyinä ne ovat elimistölle selvästi kuorma.

Soija
Soijaa pidetään tätä nykyä terveystuotteena ja hyvänä lihan korvikkeena. Suurimmaksi osaksi soija kuitenkin tuotetaan eläinten rehuksi. Soija ei sinällään ole käytettävissä lainkaan, vaan se sisältää vaarallisia ainesosia. Maunparantajat, säilöntäaineet, makeuttajat, maunparantajat ja synteettiset ravintoaineet ovat muuttaneet soijan syötävään muotoon ison käymisprosessin jälkeen.
Soijatuotteisiin jää kaiken prosessoinnin jälkeenkin fytiinihappoa, joka estää raudan ja sinkin imeytymistä.
Soija on siis joka tavalla vahvasti prosessoitu ja jopa haitallinen. Sen ominaisuuksista voi jo yksistään kirjoittaa kirjan joten mainitsen tässä vain joitain poimintoja.
Onkin surullista että soija on halpuutensa vuoksi tehnyt valtavan bisneksen. Se on luonnotonta ruokaa yhtälailla eläimille kuin ihmisillekin. Kuitenkin soijaa on voitu terveellisyyden varjolla laittaa dieettijuomista kouluruokaan. Siitä on tehty lukuisia terveyttä koskevia tutkimuksia, jotka on osittain jo pystytty kokonaan kumoamaan, mutta siitä huolimatta edelleen soijaa suositellaan mm sen varjolla että se ehkäisee syöpiä. On tehty myös lukuisia tutkimuksia että soija aiheuttaa syöpää ja lapsettomuutta. On erittäin kyseenalaista että tällaista prosessoitua saissea käytetään esimerkiksi osassa äidinmaidon korvikkeita. Soijaperusteinen maitokorvike on jo aikoja sitten tuomittu sen aiheuttaessa kilpirauhasongelmia ja vakavia vaikeuksia lapsen hormonikehitykselle.

Maissi
Maissi on runsaasti tärkkelystä sisältävä vähäarvoinen ruokakasvi. Maissin viljelystä alettiin kuitenkin maksaa runsaasti tukea ja tämän myötä alkoi valtaisa jalostustyö joka johti geenimuunteluun. Ravintoarvo on heikentynyt todella rajusti. Alkuperäisessä maississa on korkea proteiiniarvo, mutta muuntelun myötä maissi on nykyään lähinnä tärkkelystä. Se on niin halpaa että elintarviketeollisuus on todella osannut ottaa ilon irti maissitärkkelyksestä, jota löytyy aivan käsittämättömän monista tuotteista aina lihapullista ja lastenruuista lähtien. Maissitärkkelys on itseasiassa vain ylijäämätavaraa jota on kätevä käyttää täyteaineena...no....ihan vaikka missä.
Maissi on myös korvannut heinän eläinten rehuna. Jos eläin syö pelkkää heinää, sen myyntipainoon saattaminen vie vuosia, kun taas maissilla se käy puolessatoista vuodessa. Kertoo maissin sopivuudesta eläinten rehuna kuitenkin se että jos karja söisi maissia pidempään niin eläimet saisivat erinäisiä tauteja ja haavaumia. 
"Amerikkalaiset maissiviljelijät tietävät etteivät tänään viljele ruokaa -vaan sontaa, kuten he itse sanovat. He eivät luonnollisesti syö sitä itse, he saavat siitä vain elantonsa" 

Suola
Suola on toisiksi tärkein elintarvikkeemme (tärkein on vesi). Aidossa suolassa on 84 alkuainetta, eli samat rakenneosat mitä kehossammekin on. Meidän suolassamme on natriumia ja klooria. Onneksi nykyään on tarjolla myös hyviä suoloja, vähän kalliimpaan hintaan. Itsellä on käytössä himalajalta käsin louhittu prosessoimaton kristallisuola. Se on jonkun euron kalliimpaa mutta pieni pussillinen kestää mun käytössä ainakin pari vuotta, joten mielestäni valinta on hyvä.

"Lääketieteellisesti voidaan jopa todistaa että useimmat ihmiset kärsivät suolan puutteesta, vaikkakin heidän kehossaan on liikaa natriumkloridia (ruokasuolaa) 
Munuaisemme voivat erotella noin 5-7 grammaa natriumkloridia päivittäin. Kuitenkin pelkästään elintarvikkeittemme teollistumisen kautta saamme päivittäin 12-20g tätä myrkkyä itseemme"

Mineraalit
Mineraalit ovat ihmiselle jopa vielä tärkeämpiä kuin vitamiinit. Keholla on keinoja selviytyä vitamiinipuutoksista mutta ilman mineraaleja se ei tule toimeen.  Mineraalien häviäminen maasta on syy sille, miksi monet sairastuvat nykyisessä yhteiskunnassa. Raportti vuodelta -92 kertoo että keinolannoittamisen aikana on mineraaliköyhtyminen maaperässä ollut esimerkiksi Euroopan osalta 76% eivätkä muut maanosat olleet yhtään positiivisempia.  Keinolannoittaminen ja myrkytys on vaikuttanut siis viljelymaihin todella dramaattisesti. Suurtilojen hyödyt ja tuotot ovat kuitenkin katsottu tärkeämmiksi asioiksi.


D-vitamiini
"Amerikkalainen tutkimus, joka käsitti 456 keuhkosyöpäpotilasta, osoitti että korkeilla D-vitamiiniannoksilla -auringosta tai ravintolisistä - oli edullinen vaikutus taudin kulussa kun henkiinjääminen nousi kolminkertaisesti"
Vuodesta 1966 lähtien on tehty yli 60 tieteellistä tutkimusta joiden mukaan D-vitamiinipitoisuudella ja syövällä on vahva yhteys. Kummallista että olemme vielä tässä tilanteessa että osa syöpäsairaista syö suositeltua kymmentä mikrogrammaa ja suuri osa suomalaisista kärsii D-vitamiinin vähyydestä.
D-vitamiinin puute lisää myös riskiä sairastua alzheimerin tautiin. Kuitenkin tilanne on Suomessa se, että D-vitamiinipitoisuuksia veressä ei mitata, koska sitä ei katsota tarpeelliseksi ja D-vitamiinin lisäystä eivät lääkärit helposti suosittele. Vaikkei suositus olisi sataa, ni miksei se ole 50 mikrogrammaa?? 50 olisi jo huomattavasti korkeampi määrä ilman että kenekään tarvitsisi hermostua siitä että voiko määrä olla liikaa.
Jos puolella suomalaisista on huomattava vajaus niin miksi kituutetaan suosituksella 10mkg/pvä!!?

Cee ja Bee
C-vitamiinin puute aiheuttaa verisuonien kalkkeutumista. C-vitamiini, sekä lesitiini liuottavat verisuonissa olevaa kuonaa. Tämä on tieteellisesti todistettu ja yksikään tunnettu lääke ei pysty samaan. Tässä onkin ehkä juuri syy, miksei lääkäreillä ole tarvetta puhua C-vitamiinin tärkeydestä. Eihän sitä voi patentoida.

Mikroaaltouunissa valmistetusta ruuasta häviää 30-40% B12 vitamiinista. B-vitamiinit ovat kaikenkaikkiaan herkkiä pitkälle kuumentamisajalle, jota suurkeittiöissä luonnollisesti tapahtuu. Kielteisiä vaikutuksia tällä on siten esimerkiksi kouluissa ja vanhainkodeissa sekä sairaaloissa tilanne on vielä huonompi, sillä vitamiinien imeytymiskyky on heikentynyt.

"Ravintolisä- ja terveystuoteala muodostaa taloudellisen tukikohdan vaihtoehtoiselle osaamiselle ja uusajattelulle kansanterveydestä ja tämä vaihtoehtoinen osaaminen aiheuttaa määrätyissä intresseissä kuolemanpelkoa"

Kolme sipulia

Ei, en käytä ruokakermaa, joten mikä on ongelma...
Uteliaisuus vain heräsi kun TV on nyt aktiivisesti esitellyt Valion uusia CREA ruokakermoja. Mainoksessa on monenlaista tuoretta ja hyvän näköistä elintarviketta. Vihreitä purjoja ja sipulia. Keittiössä häärää monta kokkia mutta sinä et tarvitse kuin tämän uuden CREA ruokakerman.
Kurkkasin mitä nämä uutuudet ovat.

Valio Crea ruokakerma kolme sipulia
mistä tulee "kolme sipulia" ?? En ymmärtänyt. Sisältää kyllä sipulimaustetta (aromi, sipuli, sipuliuute) tässäkö on ne kolme sipulia... Muita aineksia on kerma, vesi, juusto, muunnettu maissitärkkelys, suola ja sakeuttamisaine guarkumi. Sisältää 2% kuivattua sipulia. 

Valio Crea ruokakerma Mustapekka pippurijuusto
sisältää 4% sulatejuustoa, mustapippuria, muunnettua maissitärkkelystä, suolaa, sokeria, aromeja, guarkumia ja paprikajauhetta.
No...neljä prosenttia on jo enemmän kuin edellisen kaksi prosenttia.

Valio Crea ruokakerma kippari savujuusto
Kerma, vesi, sulatejuusto(4 %), muunnettu tärkkelys, aromit, suola, sakeuttamisaine guarkumi.

Valio Crea ruokakerma kolme yrttiä
Kerma, vesi, sulatejuusto, muunnettu maissitärkkelys, suola, sokeri, basilika, yrttiuutteet (basilika, ruohosipuli ja oregano), valkopippuri, valkosipuli, aromit
Esiteltynä mitkä nämä kolme yrttiä ovat. Hyvä. 

Valio Crea ruokakerma kolme juustoa
 kerma, vesi, juustot (6 %), juustoaromit, muunnettu maissitärkkelys, suola ja sakeuttamisaine guarkumi.
 mitkä kolme juustoa!? Juustoja on 6% jonka lisäksi juustoaromeja mutta siihen loppuu info. Voitanee sitten luottaa että siellä on kolmea erilaista juustoa.

Valio Crea ruokakerma AURA sinihomejuusto
Kerma, vesi, AURA sinihomejuusto (7 %), muunnettu tärkkelys, suola, stabilointiaine guarkumi, juustoaromi,
persilja.

Uutuudet tässä lyhykäisydessään. Lähetin kysymyksen mitkä ovat kolme sipulia ja mitkä ovat kolme juustoa ja toivon saavani niihin vastauksen. Joten katsotaan.

Tänä päivänä on helppo saada tiettoa tuotteen laktoosi-pitoisuudesta. Laktoosittomia tuotteita tuntuu olevan runsaasti. Tuntuu jopa että joudun enemmän etsimään tuotteita jotka EIVÄT ole laktoosittomia. Laktoosi-intoleranssista on hyvin helppo löytää tietoa, mutta sen sijaan laktoosin hyödyllisyydestä joutuu tietoa ihan kaivamaan jopa googlella...
Itse välttelen laktoosittomia tuotteita nimenomaan laktoosin hyödyllisyyden vuoksi.

Eroon vehnästä

Kun teet benjihypyn ja roikut kuusi metriä pitkän vaijerin päässä, ainakin tiedät tekeväsi jotain typerää. Mutta kun syöt "terveellisiä täysjyväviljoja", kuka arvaisi, että benjihyppy on sen rinnalla lastenleikkiä? "

Vuonna 2012 suomalaiset kuluttivat vehnää 47kg vuodessa per henkilö. 

Eroon vehnästä on sydäntautilääkäri William Davisin kirja, jossa on perehdytty viljoista nimenomaan vehnän vaikutuksiin ihmisessä. Julkaistu 2014, joten tieto on kaikilta osin uutta ja kirjaa saikin tovin kirjastoon odotella. Olen ollut jo yli vuoden ilman mitään viljoja mutta suuresti kiinnosti tieto siitä, miksi juuri vehnä monesti katsotaan huonoimmaksi vaihtoehdoksi ja paljon tulikin tietoa mitä en yhtään osannut edes ajatella.
Kirjoittaja itse on määrännyt yli kaksituhatta potilasta vehnättömälle ruokavaliolle ja saanut hyviä tuloksia. . Kirjasta sai sen käsityksen että pelkkä vehnän pois jättäminen sai painon hyväksi ja sairaudet katoamaan. Itse en usko ihan niin yksiselitteiseen ratkaisuun. Uskon että siihen tarvitaan muidenkin viljojen pois jättäminen, ettei vehnä yksin riitä, mutta samaa mieltä olen siitä että venhän pois jättäminen on AINA hyvä ratkaisu, oli kyse sitten terveestä tai sairastavasta ihmisestä.

"Syö enemmän terveellisiä täysjyväviljoja"  Neuvo on yhtä hyödyllinen kuin jos alkoholistille kerrottaisiin että yksi tai kaksi drikkiä ei haittaa, ja yhdeksän tai kymmenen drinkkiä on vielä parempi. Tällaisella neuvolla on tuhoisat vaikutukset terveyteesi." 

Miksi täysjyväviljoja? Miksi ruisleipää, jota monenkaan perusterveen ihmisen suolisto ei kestä. Ihmisillä on yhä enemmän suolistovaivoja. Kuka suosittelee meille vehnän jättämistä pois, kun viralliset suositukset kerran tuputtaa sitä!
In Finland we have this called fucking ruisleipä!

"Vehnää kulutetaan sata kertaa niin paljon kuin muita gluteenipitoisia viljalajikkeita. Suomessakin vehnä on suosituin vilja, sitä kulutetaan kolme kertaa niin paljon kuin ruista. " 

"Tässä eräs mielenkiintoinen fakta: täysjyvävehnästä valmistettu leipä (glykeeminen indeksi 72) nostaa verensokeria yhtä paljon tai enemmän kuin tavallinen sokeri eli sakkaroosi (glykeeminen indeksi 59) " 

On hivenen kummallista ajatella että Mars-patukan GI on 68, Snickers-patukan 41, eli huomattavasti alhaisempi kuin täysjyväleivän. Täysjyväleipä nostaa verensokeria yhtä paljon kuin perus vehnäleipäkin. Myös pastan on tutkittu nostavan verensokeria luonnollisesti hyvinkin nopeasti ja lisäksi pitävän sitä ylhäällä useiden tuntien ajan. TAAS heitän ilmaan samoja kysymyksiä kuin aiemmin. Mikä on täysjyväviljatuotteista saatu hyöty diabeetikoille tai kenellekään muulle kun niiden huonot puolet ovat näin merkittävät.
Vehnä siis aiheuttaa glukoositason huomattavan nousun jonka jälkeen taas laskun. Insuliinia erittyy ja makeanhimo kasvaa taas jo kahden tunnin kuluessa.
Verensokerin nousu ja insuliinin erittymisen lisääntyminen saavat rasvan varastoitumaan sisäelinten ympärille. Ulospäin tämä näkyy pömppömahana ja sisältä se on jotain paljon pahempaa.

Miksi vaarattomana pidetty vehnä jota on syöty jo useiden sukupolvien ajan, on muuttunut yhtäkkiä haitalliseksi? Kyse ei ole enää samasta viljakasvista kuin mitä esi-isämme söivät. Vehnä kehittyi vuosisatojen ajan luontaisesti. Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana maatalouden kehitys on kuitenkin muuttanut vehnän olemusta valtavasti. Lajikkeita on jalostettu ja risteytetty, jotta ne kestäsivät ympäristön olosuhteita, taudinaiheuttajia ja kuivuutta. Ennenkaikkea on kuitenkin pyritty saamaan enemmän satoa. Sato onkin nyt yli kymmenkertainen verrattuna sadan vuoden takaiseen. Risteytysten ansiosta nykyisillä lajikkeilla on ehkäpä jopa tuhansia geenejä enemmän kuin alkuperäisellä, villinä kasvaneella yksijyvävehnällä.
Miten nämä muutokset vehnässä vaikuttavat sitä syövien ihmisten terveyteen, ei ole kuitenkaan haluttu pohtia.

Vehnän on todettu vaikuttavan aivoihin opiaattien tavoin. Se aiheuttaa riippuvuutta ja on myös tehty kokeita jotka ovat osoittaneet että naloksiini (kumoaa heroiinin tai muun opiaatinvaikutuksen) estää vehnäeksorfiinien  kiinnittymisen aivosolujen morfiinireseptoreihin! Pelottavaa mutta totta.

Vehnän ei ole osoitettu aiheuttavan skitsofreniaa tai ADHD:ta, mutta sen on osoitettu pahentavan oireita. Kun taas vastaavasti kun vehnä on poistettu ruokavaliosta, on oireet helpottaneet, hallusinaatiot vähentyneet ja todellisuudentaju on säilynyt paremmin. Melkoisia tuloksia kaikenkaikkiaan, kun kyse on "vain" vehnän poistamisesta.
Voisi sanoa että yllättävää, mutta toisaalta vehnä on myös lähes ainoa ruoka-aine joka vaikuttaa voimakkaasti keskushermostoon. Se on myös ruokahalua lisäävä stimulantti, joten ei ole lainkaan kummallista miksi sen asema on valtaisa ruokateollisuudessa. Se myy itse itseään aina vain lisää eri muodoissa. Kuka haluaisi maksaa suuria tutkimuksia sen haitallisuudesta?

"1970-luvulla ja sen jälkeen tehdyissä tutkimuksissa havaittiin paksusuolen syövän, sydänsairauksien ja diabeteksen vähenevän, kun prosessoitu valkoinen jauho korvattiin täysjyväjauholla. Tämä on kiistaton tosiasia. Ravitsemustieteen logiikan mukaan: jos jokin ihmiselle haitallinen ruoka-aine (valkoinen jauho) korvataan vähemmän haitallisella (täysjyvävehnä), suuri määrä tuota vähemmän haitallista ruoka-ainetta on hyväksi ihmiselle. Saman logiikan mukaan voitaisiin sanoa: jos vähän nikotiinia sisältävä tupakka on vähemmän haitallista kuin paljon nikotoonia sisältävä, kannattaa nauttia paljon vähänikotiinista tupakkaa" 

"Asiantuntijat ovat havainneet että viimeisten 30-40 vuoden aikana keliakiaa on diagnosoitu yhä useammin ylipainoisilla tai liikalihavilla. Tällä hetkellä yli puolet keliakia-diagnoosin saaneista on siis ylipainoisia tai liikalihavia."

Syö gluteenitonta ruokaa mutta vältä gluteenittomia tuotteita. Hauska lause jossa on todella hyvä sanoma. Gluteenittomien tuotteiden ympärille on kehittynyt iso bisnes. Keliaakikkojen määrä on nelinkertaistunut viidenkymmenen vuoden sisällä. Tämän hetken vehnässä on huomattavasti enemmän keliakiaa laukaisevia gluteeniproteiineja kuin sata vuotta sitten.
Gluteenittomat tuotteet ovat valmistettu pääosin korvaamalla vehnäjauho maissi-, riisi-, peruna- tai tapiokatärkkelyksellä. Joten gluteenittomien tuotteiden vaikutus aineenvaihduntaan on sama kun popsisi taas karkkeja.

Kolesteroliasia on ikuisuuskysymys kaiketi. Kuitenkin... täysjyväviljoja sisältävä ruokavalio nostaa veren triglyseridimäärää. Siltikin vielä puhutaan aina vain hyvistä ja huonoista rasvoista puhuttaessa kolesterolista. Lääkäri todennäköisesti käskee vähentää eläinrasvoja ja liikkumaan enemmän. Harmi ettei sillä vaan ole mitään vaikutusta asiaan ja kolesteroliarvotkin ovat vain nousemassa edelleen meidän "parempien" ruokasuositusten jälkeenkin. Ajattelen kyllä että niiden vuoksi.

"Tutkimus vehnägluteenin ja aivovaurioiden välisestä yhteydestä on vielä alkutekijöissään ja moni kysymys on vailla vastausta. Se mitä tähän mennessä tiedämme, on kuitenkin pelottavaa. Minua hirvittää ajatella, mitä vielä tutkimuksissa tulee ilmi"

Näin. Tämä on mukavaa kuulla. Miettien myös sitä että kenelläkään ei ole suuria haluja tutkia asiaa sen suuremmin. Elintarviketeollisuudella on suuri voima ja mitäpä tapahtuisi jos kaikki pahuus vehnästä voitaisiin näyttää toteen. Suuren katastrofin ainekset. Uskoisin että vehnän huonous kokonaisuudessaan ei tule koskaan julkisuuteen asemansa vuoksi.

Kuitu...Ikuinen kuitu. Etoo jo koko asian käsittely. Yksi harvoista viljojen hyvistä puolista. Täysjyväviljaa pitää saada jotta elimistö saa tarpeeksi kuitua. Tässä kohtaa jätetään sanomatta että jos korvataan viljat kasviksilla ja pähkinöillä niin kuidun saanti itseasiassa lisääntyy! Viljan mainostamista hyvänä kuidun lähteenä siis voidaan harjoittaa aina ja ikuisesti. Se ei ole kusetusta. Jätetään vain kertomatta että on olemassa toinen, huomattavasti parempi vaihtoehto joka lisäksi vielä laihduttaa ja pääasiallisesti tuo lisää vitamiineja ruokavalioon.

"Maanviljelyn oletettiin olevan ratkaiseva askel kohti parempaa elämää, mutta se oli monella tapaa katastrofi, josta maailma ei ole koskaan toipunut"

- Jared Diamond

ajatuksia mielen hallinnasta

 "Eläköön hulluus ja järjettömyys. Elämässä sinänsä ei ole mitään järkeä. Vaikka kuinka hakisin järjellistä perustetta elämälle sitä ei löydy. Elämä on tunne. Se on syvä tunne olemassaolosta tässä ja nyt, ilman perusteluja. Järki on vain työkalu, joka auttaa meitä tarvittaessa toteuttamaan haaveitamme ja unelmiamme, mutta elämän tarkoitusta se ei meille anna."

Ajatuksia mielen hallinnasta ja muustakin...kirjan Matka omenapuuhun (Antti Heikkilä) jälkeen

Kirja on vuodelta 1995, eli ennen VHH-ruokavalion nousua. Kirjassa kritisoidaan lääketieteen jähmeyttä ja ihmisen jakamista osiin, käsitystä että sairaus on paketti jonka lääkäri ottaa pois, enimmäkseen lääkkeiden avulla. Kirja ei ole pelkkää joogaa ja mielenhallintaa, vaan kertoo ihmisen näkemisestä kokonaisuutena myös lääkärin vastaanotolla.
Mielenkiintoista luettavaa, suoria mielipiteitä ja vaikuttavaa kokemusta ja ammattitaitoa.
Lainaukset ovat kyseisestä kirjasta. 

 "Keskiaikana henki oli tärkein, nykyään vain ruumiilla on merkitystä. Ennen ruumis poltettiin roviolla, jotta henki säilyisi, nykyään henki jäädytetään lääkkeillä jotta ruumis pelastuisi" 

 "Lääketiede on ideoiltaan ja metodeiltaan hyvin vanhanaikaista. Sitä hallitsee vielä viime vuosisadan tieteellinen mekanistinen varmuus. Koko ihmisen kompleksinen järjestelmä on puristettu yksinkertaiseen malliin. Lääketiede tutkii asioita, ei niiden suhdetta."

Aika riipivää, kaikessa totuudessaan. Miten meitä hoidetaan. Osissa. Erikoislääkäreille lähettämällä. Jatkuvasti kehitetään uusia lääkkeitä hillitsemään oireita ja helpottamaan kipuja. Yhtäkkiä voidaan otsikoida jonkun tietyn ruoka-aineen vaikuttavan myönteisesti tai kielteisesti johonkin sairauteen, muttei juurikaan puhuta siitä miten voi itse vaikuttaa siihen mitä elimistössä tapahtuu. Syöpää on nujerrettu ottamalla siitä henkinen yliote, mutta koska sitä on hyvin vaikea saada millään tavalla virallistettua niin se saattaa jäädä jonkun sortin ihmeeksi, vaikka selitys on itseasiassa todella looginen. Mieli ja ruumis ovat yhtä. 


"Aerodynamiikan asiantuntijat ovat laskeneet, että mehiläisen muoto ja siipien pinta-ala tekevät siitä lentokyvyttömän. Mehiläinen ei vain itse tiedä sitä. Yksittäiset havainnot eivät ole koko totuus ellei sitten niin haluta ja muokata todellisuutta haluttuun suuntaan" 

Vahva, henkinen paha olo on mielestäni asia joka voi luoda juuri näitä yksittäisiä havaintoja. Kun ei tahdo jaksaa, kehossa saattaa ilmetä kipuja monella eri tavalla ja niiden hoitaminen erillisinä ei ehkä korjaa mitään. Voisiko tämä johtua elämäntilanteesta?- saattaa tulla ihan viimeisenä ajatuksena ja sillon taas koetaan että asiaan on vaikea vaikuttaa. Henkinen apu saattaa jäädä saamatta sillä se onkin isosti omalla vastuulla ja lääkäri voi nostaa kädet pystyyn. Voi käydä niinkin päin että potilas katsoo että hänet leimataan jollakin tapaa luulosairaaksi. Itse toivoin löytäväni jonkun, kuka näkisi minun kokonaisuuteni ja tulisin kuulluksi. Etten taas saisi lähetettä seuraavalle. 

"On omituista että placeboa ei ole juuri tutkittu. Miten se oikein vaikuttaa? Miten henki, usko tai mieli vaikuttaa potilaassa? Miten lääkärin usko vaikuttaa potilaaseen niinkin tehokkaasti? Placebon käyttöä pidetään ei-tieteellisenä ja jopa puoskarointina. Itse pidän sen käyttöä loistavana lääkärintaitona"  

Suomen kaltaisessa maassa placebon käyttö luulisi olevan suuri menestys. Se, miten sitä käytettäisiin, on vaikea ajatella mutta uskon todella vankasti placebon toimivuuteen. Osalle ihmisistä on hyvin tärkeää saada lääkäriltä resepti. Muuten he ovat tulleet turhaan. Tämä toki toimii molempiin suuntiin. On kätevää kun lääkäri voi määrätä lääkettä, sillä sehän kuuluu heidän työhönsä. Kuitenkin jos mietin miten moni kaikenkaikkiaan vuosittaan paranisi placebolla niin veikkaukseni olisi että todella moni!
Omaan elämääni kun tämän sijoitan taas niin miellän että jotkut lääkkeet auttoivat joitain vuosia sitten minua placebon tavoin. Olin kovissa kivuissa ja lopen uupunut tuskaiseen tilaani. Erilaisia lääkkeitä kokeiltiin ja lääkettä vaihtaessa koin sen placebo-vaikutuksen. Uskoin että vihdoin kipu helpottaisi tämän uuden lääkkeen myötä ja aluksi siten kävikin. Uskoin siihen ja täten kehoni ja mieleni voi paremmin. Rentouduin ja pelkoni hellitti hetkeksi. Sain toivoa. Kivut kuitenkin alkoivat taas nujertaa mieltäni ja herännyt toivo selätettiin. Jos olisin osannut silloin käsitellä mieltäni kuten nyt osaan, olisin selvinnyt paremmin. Ajattelen kuitenkin myös niin, että ilman tuota kipukokemusta en olisi nyt niin tietoinen omasta mielen hallinnastani. Oma vahvuus täytyy tiedostaa. Nähdä sen voima. Jos vain ajattelee että kai mun täytyy sit vaan yrittää niin voi olla ettei pääse mihinkään. Tähän voisi lainata taitavan Jedin sanoja

"Do, or do not. There is no try" 

-Yoda

"Stressi ei ole mitään negatiivista, se vaan kertoo meitä ympäröivän ja meidän sisäisen maailmamme vaikutuksesta meihin, kokonaiseen ihmiseen." 

Stressi on paljon esillä tänä päivänä ja tuntuu että yhä useampi tuntee olevansa stressaantunut. Se tuntuu olevan myös jonkinlainen kaapu minkä taakse voi kätkeytyä. Voi sanoa että tämä kaikki johtuu vain stressistä. Ikään kuin kaikki tulisi ulkopuolelta, vaikka se tuleekin itseasiassa jokaisen sisältä. 
Jokaisella ihmisellä on erilainen tapa suhtautua ympärillä tapahtuviin asioihin. Stressin hallintaa voi myös opetella. Vaikka stressiä toisi työ, kiire tai asiat jotka eivät sinulle edes kuulu, on silti stressistä vapautumisen tultava itsestä. Voi toki myös jäädä odottamaan että olosuhteet vain helpottavat mutta itselle se ei tuntunut sopivan. Sain fyysisiä oireita ja kipuja kun olin henkisesti tilanteessa josta en tuntenut pääseväni pois. Tiesin että jos menisin lääkäriin, saisin ensin lääkettä, jonka jälkeen todennäköisesti sitä vähän toisenlaista lääkettä jonka jälkeen olisin luullakseni ollut ultraäänikuvauksessa. Näin on mennyt ennenkin. Totesin että minun on välttämätöntä antaa itseni rauhoittua. Jatkuva ajatusvirta ja siitä johtuva paha olo ei ollut helposti pysäytettävissä, joten oli tarpeen kehitellä itselleni erilainen lähestymistapa ja todella päättää oppia uutta! Uutta itsestä ja mahdollisuuksistaan muokata ajatuksiaan. Mutta jos sanoo että "mä en nyt todellakaan pysty ajattelemaan mitään muuta kuin tätä!" niin todellakin...et pysty. 

"Peruskoulussa voisi alkaa opettaa elämäntaitoja, jolloin koulu palaisi peruslähteilleen: Ei koulua vaan elämää varten. Mitä hyötyä on hyvästä matematiikan taidosta jos nuorella iällä saa infarktin tai ajautuu itsemurhaan? Reagointikyky on hyvin yksilöllinen ja selviytymisen strategiat ovat moninaisia. Tässä pätee hyvin sanonta: Hullu työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä" 

Meille taidetaan opettaa koulussa enemmän eläinten käyttäytymisestä kuin ihmisten. Avioliitot päätyvät eroihin kun parit eivät osaa kommunikoida. Partiossa opetellaan toisen huomioon ottamista mutta koulussa ei. 

"Suomi on hyvin freudilainen ja luterilainen maa. Järjestys ja virkamiehet ovat arvossaan. Kasvatus, terveydenhuolto, sosiaaliala, taide, vankeinhoito, kirkko ja hallinto ovat omaksuneet freudilaisuuden. Elämä on siistiä ja kaikelle löytyy selitys. Tavallisen ihmisen yläpuolella on joku, joka tietää mikä on parasta hänelle. Hengen sallitaan ilmentyä vain humalassa tai hihhulikokouksissa" 

Mitä tähän voi enää lisätä. This is Finland. Tätä on hyvin vaikeaa murtaa. Tämä on käytäntö täällä. Siihen ei voi puuttua astumatta jonkun varpaille. 

"jooga on tehokas menetelmä säädellä aineenvaihduntaa ja hormonitasapainoa. Joogamestarit kykenevät vaikuttamaan suoraan sydämen ja suoliston toimintaan, aineenvaihduntaan ja ruumiin lämpötilaan. He pystyvät pistämään, viiltämään ja polttamaan itseään ilman että saisivat aikaan näkyviä vammoja ja verenvuotoa. He kävelevät tulisilla hiilillä, mikä tuntuu länsimaalaisesta uskomattomalta, saamatta mitään vammoja" 

Tämä kaikki osaaminen tuntuu olevan vastakohta sille mitä me täällä osaamme. Monen suomalaisen mielestä tämä on jotain ihme hihhulia, hulluutta...jonkin asteista kusetusta, kikkailua tai muuten vaan selittämätöntä. Taitona sitä ei osata täällä pitää. Ei ajatella sen olevan opeteltavissa olevaa mielen hallintaa. Täällä ei anneta arvoa mielen hallinnalle vaikka juuri stressaantuneet suomalaiset ovat sitä vailla. Syytämme stressiä ja sanomme ettei sille voi tehdä mitään. Ihan jo pelkkä rentoutuminen, oikean hengityksen opettelu, saati ihan meditointi voi olla jo "ihme hihhulointia" kun parempi on vaan ottaa vaikka kaljaa. Se auttaa vitutukseen ja stressiin. Ettei tarttis tehdä mitään. Asiat jää taka-alalle. Vitutuskin palaa. Stressi jatkuu. Erinäinen stressissä ja vitutuksessa kieriminen on äärimmäisen suomalaista.

"Ruumis-mieliakseli on keskeistä kaikille itämaisille liikuntalajeille. Judon, karaten, joogan ja tai chin pyrkimyksenä on saavuttaa ruumiillinen ja henkinen tasapaino. Länsimainen kilpailukulttuuri vain on pilannut useimmat näistä liikuntamuodoista. Itsen hallitsemisen sijaan vastustajan voittamisesta on tullut ainoa päämäärä. Ruumis on väline, ei itseisarvo"

Ja se kyllä näkyy. Meillä on isosti esillä jääkiekko ja on hiihto ja.... Ihmiset ovat hyviä kannustamaan omiaan ja myös haukkumaan näiden epäonnistuessa. Armoa ei tunneta jos hopeaa tulee. Kaikki on kiinni fyysisestä suorituksesta. En ole koskaan päässyt tähän sisälle. Minusta urheilusuoritus on aina jokaisen oma suoritus. Henkilökohtainen onnistuminen tai epäonnistuminen. On monesti helpompi arvioida toisten osaamista ja jaksamista. Henkinen osaaminen ei ole niinkään arvossa. Se ei ole laskettavissa maalien määränä tai muutoinkaan. 

"Sairaus ei ole satunnainen onnettomuus, mikä iskee minusta riippumatta, vaan olen itse osallisena sairauksieni syntyyn. Kukaan ei voi minua parantaa, jollen ole siinä itse mukana"  

Tämä olisi hyvä usein muistaa. Ja eikö juuri tämä ole suuri voima meissä. Tämä antaa meille mahdollisuuden pysyä terveinä. Olen kuullut ms-sairaan tarkan kertomuksen miksi hänellä on ms. Minulla ei ole yhtä havainnollista kertomusta siitä miksi minulla on diabetes. Minulla on ajatuksia siitä mutten osaa selittää ihan kaikkea. On kuitenkin minun itseni vallassa miten diabetekseni hoidan. On minun vallassani etten anna sen viedä minulta mitään. Se on osa minua.

"Elämää ei voi ymmärtää logiikan ja järjen avulla. Elämä on tunne. Tunne on totta. Kaiken inhimillisen toiminnan takana on aina tunne, se on perusvoima ja inspiraation lähde. Äly on vain keino toteuttaa tunteita."

 Ja muutama sana alkoholista, sillä sitä oli käsitelty voimakkaasti kirjassa ja herättää myös minussa paljon tunteita. 

"Alkoholi on ehdottomasti pahin huume maailmassa, sekä kehitysmaissa että teollistuneissa maissa. Se tuottaa kuolemaa, kärsimystä ja tuhoa enemmän kuin mikään muu huumausaine" 

Suurin osa sydänkuolemista saattaa johtua alkoholista. Aivohalvauksien taustalla on usein alkoholi. Se myös pahentaa verenpainetta, vaurioittaa ruuansulatuselimistöä, maksaa ja haimaa ja on itsemurhien pääasiallinen syy. Se työllistää mielisairaalat, päivystyspoliklinikat ja poliisit. Tätä rataa. Alkoholismin vakavuutta Suomessa vähätellään. Se ei tilastollisesti tapa ihmisiä kovin runsaasti. Alkoholistien kuolintodistuksissa lukee kaikenlaista kuten itsemurha, keuhkokuume, munuaisvika, maksakirroosi, mahaverenvuoto ja haimatulehdus. Suurin osa alkoholisteista ei ole alkoholisteja sikseen että he ovat sitä mieltä että heillä on juominen hallinnassa. Se on tapa kieltää riippuvuuden olemassaolo. Perhe ja lähipiiri saattaa kärsiä tavattomasti. 
Jatkuva juominen on asioiden hoitamista väärällä tavalla. Viinaa vitutukseen ja aina siihen joku syy löytyy. Sanoisin alkoholin osalta että mua hävettää olla suomalainen. Tuntuu että täällä se on jonkinsortin hyväksytty lääke. Ilman ei täällä pärjää. Se kuuluu meidän kulttuuriin ja siitä kerrotaan ylpeileviä tarinoita. Suomalaiset ovat sisukas kansa? Suomalaiset ovat arka kansa, ketkä hakevat rohkaisuryypyn näyttääkseen tunteitaan.

Low fat-uskonto

Hauska, faktoihin perustuva kirja Suomessa vallitsevasta low fat-uskonnosta. Kirja on kirjoitettu uskonnolliseen muotoon aina kasteesta hautajaisiin ja erilaisiin kirkollisiin tapahtumiin. Se tekee kirjasta jollakin tapaa pohjattoman sarkastisen ja lähestulkoon pilkallisen, pysytellen kuitenkin asiassa. Loppua kohden alkaa tosin ärsyttää ylenpalttinen teatraalisuus ja asoiden pintapuolinen käsittely.
 "Suomessa vallitsee eräänlainen uskonnollinen yhtenäiskulttuuri, jossa valtio seisoo järkähtämättä virallisten ravitsemussuositusten takana." 

"koska low-fat uskonto on kyennyt saavuttamaan autoritaarisen aseman, sillä on valtaa vaientaa tieteellisiä todisteita siitä, että sen sanoma ei välttämättä olekaan täysin totuudenmukainen" 

On jo voitu nähdä ettei nykyinen ravintosuositus ole toimiva. Se on tuonut sairauksia, lihoamista ja diabetesta. Se on nykyajan lihoamisen syy eikä ratkaisu. Silti siitä pidetään tiukasti kiinni ja kriitikot halutaan nujertaa. Media ei halua monestikaan käsitellä asiaa kuin viralliselta kannalta ja on liian arkaa julkaista keskustelua asiasta. Toisinsanoen viralliset suositukset eivät kestä tarkastelua.

"Viime aikoina on ollut yhä selvemmin nähtävissä, että vähärasvaista ruokavaliota suosittelevat arvovaltaiset tahot eivät ota huomioon kuin tietyt, oman ruokavalionsa terveellisyyttä tukevat tutkimukset. Monet uudet tieteelliset tutkimustulokset asettuvat pikemminkin vähärasvaisen ja runsashiilihydraattisen ruokavalion terveellisyyttä vastaan kuin sen puolelle"

Eli mitä meille kerrotaan ja mitä jätetään kertomatta. On selvää ettei meille haluta kertoa sokerin vaaroista. On kannattavampaa kertoa sen "luonnollisuudesta" ja siitä että kohtuukäytöstä ei ole haittaa.

KEYSIN KIRJA
"Alussa Ancel Keys loi kolesterolihypoteesin"
Keys lienee jo kaikille tuttu, vielä nykyäänkin käytössä olevan rasvateorian luoja. Hän totesi että jos syömme liikaa rasvaa, varsinkin tyydyttynyttä rasvaa, niin kolesteritaso nousee ja verisuonemme tukkeutuvat. Sairastumme sydän-ja verisuonitauteihin. Kolesteroli on yhä edelleen nykyisessä opissa suuri vihollinen, kuten tyydyttyneet rasvatkin ovat.
Keysin tutkimus oli kuitenkin hivenen kyseenalainen, hänen selvittäessään miten paljon korkealla kolesterolilla on yhteyttä sydäntautikuolemiin. Hän valitsi tutkimukseen seitsemän maata. Tuloksena että tyydyttyneen rasvan saanti, kolesteritaso ja sydäntauti korreloivat vahvasti keskenään.
Keysilla olisi ollut käytettävissään tilastot yhteensä 22 maasta mutta no.... hän halusi valita nämä seitsemän maata jotka vastasivat hänen ajatuksiaan. Sitten koitti pelastus. Kolesterolilääkkeet ja vähärasvaiset tuotteet. Keysin teorian taakse siirtyi mm Amerikan sydänjärjestö sekä elintarvike-ja lääketeollisuus. Sillä tiellä olemme vielä tänäkin päivänä. Näin asian näkisin.
Rasvateoria haastettiin isosti kertomalla että syy on itseasiassa sokerissa, mutta Keys voitti tämän taiston ja sokerin parjaaja vaiennettiin. (Sokerista ja vallankumouksesta kertova kirjan Puhdasta, valkoista, tappavaa esittely aiemmin täällä blogissa)

Ja alkoi Pohjois-Karjala-projekti jonka tuloksille on voitu tänä päivänä jo hymähdellä ja todeta että ei menny ihan ku Strömsössä. Tuolloin (1972-1997) tulokset todettiin huimaksi menestystarinaksi joka pelasti neljännesmiljoonan ihmisiä. THL:n silloinen johtaja Pekka Puska on jälkikäteen myös vastannut ettei projekti itseasiassa kertonut meille yhtään mitään. Kuolleisuus koko maassa oli tällöin laskussa. Muualla se laski enemmän kuin Pohjois-Karjalassa. En käsittele tässä projektia sen enempää, jos ei ole entuudestaan tuttu, niin kehotan googlettamaan "Pohjois-Karjala-projekti".


Kolesterolihypoteesin, Pohjois-Karjala-projektin sekä kaloriteorian pohjalta syntyivät pyhät kirjoitukset, ne viralliset ravintosuositukset.

ORGANISAATIO
Low-fat uskonto on lähtöisin Yhdysvalloista ja siten uskaliaat sanovatkin että Suomen ravintosuositukset ovat suora kopio sieltä.
Low-fat kirkon instituutio rakentuu THL:n (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos) perustalle. Kirjan kirjoitushetkellä THL:n keulakuvana on vielä tunnettu Pekka Puska ja Puskasta kirja sanoo näin:
"Juuri Puska oli se joka poisti saatanallisen meijerivoin suomalaisten ruokapöydistä ja toi tilalle sydäntä hellivät margariinit"
Kirjan jatkuva sarkasmi saa nauramaan ääneen. 

"Low fat kirkko ei toimi norsunluutornista käsin, vaan on ihmisiä lähellä. Käytännön työt hoitavat lääkärit, terveydenhoitajat ja ravitsemusterapeutit, jotka saarnaavat vähärasvaisuuden ilosanomaa kansalaisten tietoisuuteen" 

Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat myös elintarvike- ja lääketeollisuuden edustajat. Nämä toimivat täydellisessä symbioosissa ravintosuosituksia sanelevien elimien kanssa. Täten diabeetikoille suositellaan myös runsaasti hiilihydraatteja sillä sokeria emme voi parjata.

Eräs todella hämmentävä luku kirjassa koski äidinmaitoa. Äidinmaidon rasva on tyydyttynyttä ja siinä on kolesterolia. Ruokateollisuus ei ole pystynyt kehittämään vastaavaa tuotetta vailla tyydyttynyttä rasvaa, joka olisi vauvoille parempaa... Niin että MITÄ?? Joku ravintoteollisuuden luoma korvike olisi vauvoille parempi vaihtoehto kuin äidin maito. En usko hetkeäkään tähän. Lisäksi on vielä tehty ehdotus rintamaidon pumppauksesta, rasvan separoimista ja korvaamista kasvisrasvalla... Olen aivan täysin sanaton. Totaalisesti. 

Kirjassa on myös mielenkiintoisia poimintoja nettikeskusteluissa. Karppaajat vastaan low-fat uskovaiset. Ravintoterapeuttien kommenteilla. Melkoista luettavaa.
Asiaa myös Antti Heikkilän tärkeästä työstä vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta puhujana, sekä VHH-ruokavalion nousemisesta low-fat uskonnon rinnalle. Tarina on fiktiivinen mutta ei vailla todellisuuspohjaa.

Kirjan perusteella olen siis kerettiläinen, kuka palvoo kolesterolipirua =D Saatan hyvin ollakin.
Hauska luettava, mutta jos haluaa tietoa perusteluineen niin valitsisin Antti Heikkilän kirjoittaman kirjan...