lukemisen ilosta

 Ihmiset juoksevat liiaksi kaiken valmiin perässä.  Saliohjelmat ja ruokavaliot. Työtuntien määrä on kahdeksan ja niitä tulee tehdä viitenä päivänä viikossa ja sitten kuuluu ostaa talo. Elämäntapa-opas kertoo miten tästä selvitään. Ihmiset tarvitsevat oppaan rentoutumiseen, jos ovat hukanneet taidon

Meidän tulee koko elämämme ajan kehittyä ja mennä eteenpäin. En vain ole sitä mieltä, että kova työnteko, itsensä uhraaminen, "ruuhkavuodet" ja valmiille ajatuksille nyökkäily on kehittymistä.  Jos kyseenalaistat "asiantuntijoiden" sanoja niin olet vastarannankiiski tai foliohattu.

 Lukeminen opettaa, uudistaa näkemystä, itkettää, naurattaa, vie eteenpäin, tekee asioita mahdollisiksi ja sataa muuta asiaa.
Luen jotta löydän omat polkuni, enkä siksi että seuraisin kirjan, tai kenenkään ohjeita. Kirjat ovat luomassa ajatuksia ja herättämässä aisteja. Ravistelemassa hereille tai kaivamassa jotain miltä olen ummistanut silmäni.

Multa on kysytty monia kertoja että mikä ois sellanen paras kirja jos haluaa pudottaa painoa. Ne on hankalia kysymyksiä sellaiset. Olisi hyvä lukea kaikki. Pohtia sitten onko järkevää syödä pelkkiä hedelmiä, jaksaako väsätä smoothieita, selvittää tarvitseeko detox-kuuria.
Kaikkea ei saisi toivoa valmiiksi pureskeltuna. Eikö voisi muodostaa ihan omaa. Syödä listasta joka on vain omassa päässä.
Luin joskus kirjan missä 1-tyypin diabetes voitiin parantaa ilman insuliinia, ruokavaliolla. Olen kiitollinen senkin kirjan lukemisesta. Se oli hauska ja pisti mut nauramaan ääneen useita kertoja. Opin myös siitä kirjasta jotakin, kuten että kaikenlaiset ihmiset voivat saada jumaloivia seuraajia. Valitettavasti joskus kohtaloikkain seurauksin. 


On ollut mielenkiintoista lukea sellaisten ihmisten kirjoittamia kirjoja, kenen kanssa koen olevani täysin eri mieltä. Toisinaan voi pudistella päätään ja toisinaan löytää itsestään sen heikkouden, että on ärsyynnyksissään lokeroinut koko ihmisen ihan ääliöksi.
On heikkoutta antaa ärsyynnyksen, vihan tai itsepäisyyden estää näkemästä asioita uusilla tavoilla. Siinä voi vahingossa rakentaa itselleenkiin laatikon ympärilleen.

Se tunne kun ei ole koskaan kiire

 Mainokset telkkarissa puhuvat ankeasta arjesta. Tarvitaan Veikkauksen pelejä ja kiireeseen tarvitaan Beroccaa. Pikavippiä tarvitaan koska olemmehan ansainneet päästä välillä johonkin pois, vaikka lomamatkalle.

Tässä suorituskeskeisessä maailmassa ihmiset luovat itselleen kiireen ja puskevat eteenpäin kyselemättä. Maksavat siitä että pääsevät järjestettyyn illanviettoon jossa kävellään metsässä ja opetellaan rauhoittumaan. Opas käskee hiljentymään ja kuuntelemaan itseään. Ihmiset ovat hetken hiljaa ja maanantaina töissä taas ralli jatkuu ja ihmiset miettivät että mukava kun tuli välillä rentouduttua. Se "mukavasti katkaisi arjen".
 Eikö arki sitten voi olla rauhaa, vailla suorituspaineita ja kiirettä. Siihen ei tarvita edes opaskirjaa eikä tietoisen läsnäolon harjoituksia. Luopuu vain kaikesta mikä eniten rassaa ja jättää sen mitä eniten rakastaa. Miksi ihminen loisi itselleen puitteet jossa tuntee ahdistusta, kiirettä ja stressiä.
Kiire on valinta.

Miksi pitäisi elää elämää, jossa arki on niin rankkaa, että se on saatava katkaistua. Rentoutuminen ei kuulu jokaiseen päivään, vaan sekin on jonkunsortin suoritus. Yhteinen järjestetty tapahtuma.

Harmaaseen arkeen ei välttämättä auta piknik risteily eikä välttämättä töiden vähentäminen. Stressiin ei ehkä auta mindfulness.
Ulkoilu ja hyvä ravinto ei välttämättä auta korkeaan verenpaineeseen. Sen sijaan asunnon vaihtaminen pienempään tai auton myyminen saattaisi sen tehdä oitis.
Sydämen tykytykseen kuitenkin suositellaan mielummin propralia kuin talon myymistä koska meidän tulee ihannoida kuluttamista ja haluta vaihtaa autoakin vuoden välein.

En kaipaa arkeen edes hemmottelevaa fazerin sinistä jossa on mansikoita sisällä. En halua ajaa uutta audia kymmenen samanlaisen viereen parkkiin.
 Arki ei ole harmaata vaikka mainos miten kertoisi. Sitä kun lakkaa tavoittelemasta kaikkea mitä koitetaan markkinoida ja tyrkyttää niin saattaa huomata että itsellä onkin kaikki tärkein ihan jo tässä olemassa. Se on uskomattoman vapauttava tunne.

En koskaan luopuisi tästä että on aina aikaa tehdä itselle rakkaimpia asioita. Aikaa ei saa rahalla. Terveyttäkään ei saa rahalla. Siksi annan keholle ja mielelle vapautta ja ravintoa nyt enkä sitten kun kaikki hajoaa palasiksi stressin kolhimana.
 Se minkä määrittelee pakolliseksi, on pakollista ehkä vain omassa päässä. Jokainen elää omien valintojensa kanssa.