Elämän sietämätön suunta

Ihmisviikon tavallinen ihmispäivä.

 Autot jätetään parkkiin mihin mahtuu ja jos ei ole paikkaa niin rivin viimeiseksi vaikkei siellä paikkaa olekaan. Sehän ei haittaa jos viipyy vain hetken. Vinottain voi laittaa jos on kiire ja invapaikalle ilman lupaa jos kerran muualla ei ole paikkoja. Ruutuihin missä on perheen kuva sopii laittaa auto vain jos on perhe. Perhe ei ilmeisesti voi kävellä kovinkaan pitkiä matkoja.

Ruokakauppaan mennessä tarjotaan sähkösopimusta ja liittymää. Lehteä tarjotaan toistamiseen.
"Anteeksi saanko kysyä pikaisesti yhtä asiaa?"
No kysyit jo ja anteeksi et saa. En halua  mainoksia, tarjouksia, tuote-esittelyä, maistiaisia, arvontalippuja, osallistumista. Haluaisin vain tilaa, että mahtuisin kulkemaan ohi ja tilaa hengittää.

Ihmiset tönii epähuomiossa selkään kassajonossa ostoskärryillä kun se jouduttaa asioiden etenemistä. Kassalla on juttu kesken edellisen asiakkaan kanssa. Luomukiivien hintaa pitää kolmatta kertaa soittaa. Asiaa ei pystytä selvästikään hoitamaan ensi kertaa varten joten pitää muistaa ettei osta enää koskaan täältä luomukiivejä.
En halua ostaa roosa-nauha kiivejä. Ihan vaan sellaisia vihreitä kiivejä ilman rintasyöpää. Kaikkien tulisi saada olla rauhassa tällaiselta.

Kuulutukset käskevät ostaa ja välttää joulustressiä.

Seuraavalla kassalla kysytään onko kanta-asiakaskorttia. Jos ei ole, niin nyt kannattaisi liittyä. Se vie vain hetken. Mun edellä oleva haluaa liittyä. Siitä saa nyt heti -10%.
Entä onko tarvetta sukille? Ne on tarjouksessa. Edellä oleva lähtee hakemaan miehelleen sukkia kun kerran halvalla saa ja kysyy onko niissä sellainen puristava resori.
Kaikkien kieltävien vastausten jälkeen pääsen minä vihdoin maksamaan. Sitten ois vielä tällanen esite missä on ensikuun tarjoukset ja jos kuitenkin haluan liittyä myöhemmin. Siinä on varmasti joku koodi jolla saa sähköpostin täyteen mainoksia JUURI MINULLE.

Syömässä musiikki on niin kovalla etten kuule ajatuksiani, mutta kuulen viereisen pöydän superiskän selittävän tuohtuneena että pojan jääkiekosta ei tule mitään kun ei se saatana edes yritä.
Myyjä on melko varma että ruuassa ei ole gluteenia. Ainakaan hänen tietääkseen siinä ei ole.

Kotimatkalla jonkun tavarat tippuu peräkärrystä jossa vilkut ei toimi. Tavaroita ei ole kiinnitetty koska matka on kuitenkin niin lyhyt ettei ne sillä matkalla varmaan ehdi putoamaan.
Pakettiauto on parkissa keskellä liikennettä koska joku kerää tienvarsilta  kylttejä pois. Kyltit jää märäntymään koska niitä ei enää varsinaisesti tarvita, taikka ne varastoidaan ikuisen ryjän halleihin ja talleihin.

Kotona TV saa olla kiinni. Se käskee yhdistää lainat, syödä iki-ihanaa Ainoa ja ottaa närästyslääkkeitä. Suojautua hepatiitilta ja edistää koko perheen vatsantoimintaa.
Elokuvina on samat kuin kasarilla, ysärillä ja viime viikolla. Välissä käsketään yhdistää taas lainat ja varata hotelli.

Syön luomukiivin ja tunnen onnellisuutta kotona olosta.

Diabetes on uusi musta (surma)

1921 valmistettiin ensimmäinen toimiva insuliini. Sairaus johon on siis löydetty apu vuonna 1921, valtaa 97 vuotta myöhemmin maailmaa. Ei auta että teknologia menee eteenpäin jos ihmismieli ei mene.

Nykyään on insuliiniresistenssi, hoitoväsymys, ylensyönti, toimimattomat hoitovälineet, masennus sekä neuroosi siitä että ykköstyyppi on eri kuin kakkostyyppi.
Huonoista elintavoista ei saa puhua, sillä joku voi loukkaantua tai jollain voi jäädä oma diabetes saamatta. Eletään todellista syyllistymisen aikaa.
Surullista miten kaikella tällä uudella teknologialla ja tutkimisella diabeteksesta tuli silti näin haasteellinen, kasvava sairaus. 

Maailman diabetespäivän tai viikon viettäminen ei auta minua ja jos diabeteksen kanssa eläminen on niin vaikeaa, kuin mitä minä näen sen monelle olevan, niin en ihmettele että tilanne näyttää tältä, miltä se näyttää.
Se miten paljon muut ihmiset tietävät diabeteksesta, ei ole tärkeää. Se että diabeetikko tietää siitä paljon, on todella tärkeää.
Muiden ihmisten suhtautuminen diabetetekseen ei ole oleellista. Oleellista on oma suhtautuminen. Olenko diabeteksen uhri vai onko minulla VAIN diabetes.
Samat asiat, jotka aiheuttavat kakkostyypin diabetesta, tekevät ykköstyypin diabetekseen huonoa hoitotasapainoa. 

Jos päätän polttaa tupakkaa, juoda viinaa tai syödä mäkkärissä, tulisi diabeteksesta minulle hankala sairaus, johon joutuisin käyttämään kohtuuttomasti voimavarojani. Ei täällä voi tasapuolisuuden nimissä vaatia saada elää sairaana siten kuin tervekin.
Ihmisen pitää osata luopua siitä, mikä tuottaa ongelmaa. Elämme kuitenkin maailmassa missä kenenkään ei selvästikään pitäisi tarvita luopua mistään. Elämä ei ole meille mitään velkaa ja nallekarkit ei vaan mene tasan. Elämässä pitää kestää vastoinkäymisiä, mutta sen sijaan huudetaan että tämä on niin väärin ja täten diabetes on nykymaailman uusi musta (surma)
 
Hyvää maailman diabetespäivää.