Elämän sietämätön suunta

Ihmisviikon tavallinen ihmispäivä.

 Autot jätetään parkkiin mihin mahtuu ja jos ei ole paikkaa niin rivin viimeiseksi vaikkei siellä paikkaa olekaan. Sehän ei haittaa jos viipyy vain hetken. Vinottain voi laittaa jos on kiire ja invapaikalle ilman lupaa jos kerran muualla ei ole paikkoja. Ruutuihin missä on perheen kuva sopii laittaa auto vain jos on perhe. Perhe ei ilmeisesti voi kävellä kovinkaan pitkiä matkoja.

Ruokakauppaan mennessä tarjotaan sähkösopimusta ja liittymää. Lehteä tarjotaan toistamiseen.
"Anteeksi saanko kysyä pikaisesti yhtä asiaa?"
No kysyit jo ja anteeksi et saa. En halua  mainoksia, tarjouksia, tuote-esittelyä, maistiaisia, arvontalippuja, osallistumista. Haluaisin vain tilaa, että mahtuisin kulkemaan ohi ja tilaa hengittää.

Ihmiset tönii epähuomiossa selkään kassajonossa ostoskärryillä kun se jouduttaa asioiden etenemistä. Kassalla on juttu kesken edellisen asiakkaan kanssa. Luomukiivien hintaa pitää kolmatta kertaa soittaa. Asiaa ei pystytä selvästikään hoitamaan ensi kertaa varten joten pitää muistaa ettei osta enää koskaan täältä luomukiivejä.
En halua ostaa roosa-nauha kiivejä. Ihan vaan sellaisia vihreitä kiivejä ilman rintasyöpää. Kaikkien tulisi saada olla rauhassa tällaiselta.

Kuulutukset käskevät ostaa ja välttää joulustressiä.

Seuraavalla kassalla kysytään onko kanta-asiakaskorttia. Jos ei ole, niin nyt kannattaisi liittyä. Se vie vain hetken. Mun edellä oleva haluaa liittyä. Siitä saa nyt heti -10%.
Entä onko tarvetta sukille? Ne on tarjouksessa. Edellä oleva lähtee hakemaan miehelleen sukkia kun kerran halvalla saa ja kysyy onko niissä sellainen puristava resori.
Kaikkien kieltävien vastausten jälkeen pääsen minä vihdoin maksamaan. Sitten ois vielä tällanen esite missä on ensikuun tarjoukset ja jos kuitenkin haluan liittyä myöhemmin. Siinä on varmasti joku koodi jolla saa sähköpostin täyteen mainoksia JUURI MINULLE.

Syömässä musiikki on niin kovalla etten kuule ajatuksiani, mutta kuulen viereisen pöydän superiskän selittävän tuohtuneena että pojan jääkiekosta ei tule mitään kun ei se saatana edes yritä.
Myyjä on melko varma että ruuassa ei ole gluteenia. Ainakaan hänen tietääkseen siinä ei ole.

Kotimatkalla jonkun tavarat tippuu peräkärrystä jossa vilkut ei toimi. Tavaroita ei ole kiinnitetty koska matka on kuitenkin niin lyhyt ettei ne sillä matkalla varmaan ehdi putoamaan.
Pakettiauto on parkissa keskellä liikennettä koska joku kerää tienvarsilta  kylttejä pois. Kyltit jää märäntymään koska niitä ei enää varsinaisesti tarvita, taikka ne varastoidaan ikuisen ryjän halleihin ja talleihin.

Kotona TV saa olla kiinni. Se käskee yhdistää lainat, syödä iki-ihanaa Ainoa ja ottaa närästyslääkkeitä. Suojautua hepatiitilta ja edistää koko perheen vatsantoimintaa.
Elokuvina on samat kuin kasarilla, ysärillä ja viime viikolla. Välissä käsketään yhdistää taas lainat ja varata hotelli.

Syön luomukiivin ja tunnen onnellisuutta kotona olosta.

Diabetes on uusi musta (surma)

1921 valmistettiin ensimmäinen toimiva insuliini. Sairaus johon on siis löydetty apu vuonna 1921, valtaa 97 vuotta myöhemmin maailmaa. Ei auta että teknologia menee eteenpäin jos ihmismieli ei mene.

Nykyään on insuliiniresistenssi, hoitoväsymys, ylensyönti, toimimattomat hoitovälineet, masennus sekä neuroosi siitä että ykköstyyppi on eri kuin kakkostyyppi.
Huonoista elintavoista ei saa puhua, sillä joku voi loukkaantua tai jollain voi jäädä oma diabetes saamatta. Eletään todellista syyllistymisen aikaa.
Surullista miten kaikella tällä uudella teknologialla ja tutkimisella diabeteksesta tuli silti näin haasteellinen, kasvava sairaus. 

Maailman diabetespäivän tai viikon viettäminen ei auta minua ja jos diabeteksen kanssa eläminen on niin vaikeaa, kuin mitä minä näen sen monelle olevan, niin en ihmettele että tilanne näyttää tältä, miltä se näyttää.
Se miten paljon muut ihmiset tietävät diabeteksesta, ei ole tärkeää. Se että diabeetikko tietää siitä paljon, on todella tärkeää.
Muiden ihmisten suhtautuminen diabetetekseen ei ole oleellista. Oleellista on oma suhtautuminen. Olenko diabeteksen uhri vai onko minulla VAIN diabetes.
Samat asiat, jotka aiheuttavat kakkostyypin diabetesta, tekevät ykköstyypin diabetekseen huonoa hoitotasapainoa. 

Jos päätän polttaa tupakkaa, juoda viinaa tai syödä mäkkärissä, tulisi diabeteksesta minulle hankala sairaus, johon joutuisin käyttämään kohtuuttomasti voimavarojani. Ei täällä voi tasapuolisuuden nimissä vaatia saada elää sairaana siten kuin tervekin.
Ihmisen pitää osata luopua siitä, mikä tuottaa ongelmaa. Elämme kuitenkin maailmassa missä kenenkään ei selvästikään pitäisi tarvita luopua mistään. Elämä ei ole meille mitään velkaa ja nallekarkit ei vaan mene tasan. Elämässä pitää kestää vastoinkäymisiä, mutta sen sijaan huudetaan että tämä on niin väärin ja täten diabetes on nykymaailman uusi musta (surma)
 
Hyvää maailman diabetespäivää. 

Ennenvanhaan syötiin ruisleipää (ja pullaa vasta syötiinkin)

      Lähdin hakemaan tietoa lausahduksen "Ennen on syöty Suomessa ruisleipää ja nyt syödään vehnäpullaa" todenperäisyyteen.
Olen myös aina nähnyt Suomen surullisena maana, jossa ei kasva kuin nokkoset ja pujo. Nauriskin vaihtui perunaan ja aurinkoa saadaan niin vähän etteivät ihmiset pysy terveenä ilman D-vitamiinilisää.

Kirjat, joista löysin tietoa, ovat Merja Sillanpään Happamasta makeaan, Suomalaisen ruoka-ja tapakulttuurin kehitys, sekä  Pyhä ruoka, mitä oikein saa syödä, Jonas Konstig

Esihistoriallisen suomalaisen tärkein riistaeläin on ollut hylje. Ahkera pyynti hävitti jopa sukupuuttoon aiemmin Suomen alueella esiintyneen Grönlannin hylkeen. Muita tärkeitä riistaeläimiä olivat hirvi, majava, karhu, kettu ja peura. Linnuista käytettiin ainakin teertä, kaakkuria ja jopa joutsenta. Tästäkin riittäisi kirjoitettavaa, mutta en lähde sille tielle, vaan teen pienen harppauksen.
 
"Vähän rasvaa ja sokeria sisältänyt pula-ajan ruokavalio olisi nykyaikaisen ravitsemusterapeutin unelma, mutta vielä 1940-luvulla kasviksia ei pidetty oikeana ruokana."
 (Happamasta makeaan, Suomalaisen ruoka-ja tapakulttuurin kehitys)

Sota-ajan energiansaannista mainitaankin, että liha, rasva ja sokeri katosivat tiskien alle ja ihmiset joutuivat ravitsemaan itseään juureksilla, kalalla, perunalla ja kaalilla. Vuonna 1942 ilmestyneessä Pula-ajan ruokaohjeita-keittokirjassa oli erittäin paljon kaali-, sieni, silakka-, ja juuresruokia.
1950-luvulla perunaa syötiin 150kg henkeä kohti vuodessa.

         Vuotta 1948 pidetään virallisena suomalaisen kouluruokailun syntymävuotena. Tarkoitus oli toki hyvä, mutta silti monille suomalaisille on jäänyt syviä traumoja kouluruokailusta. Ajan hengen mukaan lapsi ei saanut nirsoilla, eikä jättää ruokaa lautaselle.

"Melkein jokaiselle sukupolvelle on jäänyt mieleen kauhua herättävä ruokalaji. Ainakin 1960-luvulla syntyneet muistavat ikuisesti tillilihan, jonka pelottavuus ei johtunut niinkään mausta kuin ulkonäöstä."
(Happamasta makeaan, Suomalaisen ruoka-ja tapakulttuurin kehitys)

Minäkin muistan 1981 syntyneenä iankaikkisen tillilihan. Väkisin nieltävän juuriskapuuron ja on uskomatonta, että vielä 90-luvulla olen syönyt koulussa makaronivelliä, joka on mielestäni ruokana jonkinsortin pohjanoteeraus. Kouluruuan arvostelu on kaiketi aina tehty vaikeaksi, sillä siitä kuuluu olla ikuisesti vain kiitollinen. Silloinkin kun se on makaronivelliä.
Torstainen hernekeitto lienee listalla aina Suomen loppuun asti.

 Ensimmäinen kahvilaiva saapui Suomeen sotien jälkeen 1945. Kahvi vapautui kortilta 1954.

"Kahvi oli juoma, jota voitiin tarjota niin miehille, naisille kuin lapsillekin. Käsitys kahvin epäterveellisyydestä lapsille yleistyi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Sitä ennen "pullamussu" eli kahviin sekoitettu pulla oli ollut lasten välipala."
(Happamasta makeaan, Suomalaisen ruoka-ja tapakulttuurin kehitys)

Mietin hetken että lasten välipaloissa on sentään menty eteenpäin, mutta toisaalta se saattaa olla monesti myös tänään Danio-rahka tai sokeroitu jogurtti. Rusinoita tai viinirypäleitä ja tällöin tuskin pullamussua parempi vaihtoehto kuitenkaan.
Suomi on kahvinjuontitilaston kärjessä. Ei laatu vaan se määrä....

"Sodanaikainen puute otettiin takaisin 1950-luvulla, jolloin alkoi makea aikakausi. Kahvi sai seurakseen yhä useammin täytekakun,ja muutkin kakut ja pikkuleivät koristivat nyt kahvipöytää. Jokapäiväisestä makeasta palasta iltapäiväkahvilla tuli tapa, josta monet edelleen yrittävät eroon"
 (Happamasta makeaan, Suomalaisen ruoka-ja tapakulttuurin kehitys)

          Jo 1950-luvun alussa tapahtui mielenkiintoinen muutos, sillä vehnää kulutettiin jo enemmän kuin ruista. Vehnän kulutus nousi vuosina 1950-1957 hitaasti, ja se oli korkeimmillaan 1950-luvun lopussa. Samaan aikaan rukiin kulutus oli laskussa. Vehnän kulutuksen nousun selittää tuonnin lisäksi se, että Suomessa oli jalostettu maan ilmastoon sopivia vehnälajikkeita.
Vehnän ja vehnätuotteiden kulutus saavutti huippunsa 50-luvun lopussa (n 65kg/hlö/vuosi) ja lähti laskuun 60-luvulla. Sen jälkeen vehnän syönti on ollut tasaista.
        Täten lauseen "Ennen on syöty Suomessa ruisleipää ja nyt syödään vehnäpullaa" tuo hymyn huulille. Onhan sitä ruisleipääkin toki syöty ja syödään vieläkin. Siitä huolimatta ettei kenenkään vatsa sitä tuoreena äänettä kestä.

Vilja on meille evoluutisesti hyvin uusi ruoka. Pisimpään sitä on viljelty Lähi-idässä, noin kymmenentuhatta vuotta, eli vain viitisensataa sukupolvea. Jos ihmislaji on ollut nykyisenkaltainen kaksi miljoonaa vuotta, maanviljelijä on ollut olemassa vasta pari prosenttia lajihistoriassa. Suomessa maanviljelyä on harjoitettu vasta parituhatta vuotta. 

"Populaatioissa, jotka ovat lyhyemmän aikaa altistuneet vehnän ja muiden viljakasvien syömiselle, esiintyy enemmän merkkejä gluteenin intoleranssista. Esimerkiksi Englannissa viljaa on viljelty noin 6000 ja Suomessa 2000 vuotta verrattuna itämaisen Välimeren 10 000 vuoteen. Ei ole siis yllätys, että suomalaiset ovat nykyään yksi maailman eniten keliakiasta kärsivistä kansoista. On syytä olettaa, että vehnä sopii vähän huonommin suomalaiselle, kuin saksalaiselle kuin italialaiselle, kuin arabille. "
(Pyhä ruoka, mitä oikein saa syödä)

Tässä on esimerkkejä maaseutuväestön ruokalajeista 1950-luvulla. Minusta se näyttää ravinteiden osalta lohduttomalta. Viljan määrä on valtava. Suuresta maitomäärästä johtuen suomalaiset ovat myös tottuneet kestämään suurempia maitomääriä kuin muualla.

                  (Happamasta makeaan, Suomalaisen ruoka-ja tapakulttuurin kehitys)


Maitoa meni 50-luvun alkupuolella keskimäärin vuodessa 370kg/hlö. Suunta on siitä jatkuvasti laskenut. 60-luvulla määrä oli 300kg ja 70-luvulla alle 300kg. Pakatut maidot tulivat kauppoihin 1960. Rasvatonta maitoa on juotu merkittäviä määriä vasta 80-luvulta alkaen. 

        Sokerin kulutus nousi melko jyrkästi 1950-luvulla, vaikka se saavutti huippunsa vasta 1970-luvulla. 1971 söimme 12,5 kg pullaa per suomalainen! Tällöin myös juuston ja ravintorasvojen kulutus oli nousussa.

"Muistan kun margariini tuli kauppoihin, mutta meillä ei sitä käytetty. Äiti oli ehdottomasti sitä vastaan (loppuun saakka) ja sanoi, ennen pantiin mirrit multiin, nyt ne pannaan suvikultiin" 
(Lapsuuden ruokamuistoja 1960-luvun Porista, Outi Lehtimäki 30.1.1998) 

Tässä muistossa viitataan margariiniskandaaliin 1960-luvulla.
Keskusrikospoliisin tutkimuksissa selvisi tällöin, että ympäri maata toimi rasvasulattamoja, joissa erilaisista raadoista, kuten kissoista, ihmisravinnoksi kelpaamattomasta teurasjätteestä, sorkista, hännistä  ja karvaisista nahoista tiristettiin kovassa kuumuudessa rasvaa, jota käytettiin margariinin valmistukseen. Raision tehtaat tunnusti väärinkäytökset, ja se tuomittiin sakkoihin margariinivalmistelain rikkomisesta. Lopullinen päätös Raision tehtaiden osalta luettiin Turun hovioikeudessa toukokuussa 1962.

Eräänlainen rasvasota tuntuu olevan vieläkin käynnissä. Toiset vannovat voin nimeen ja toiset margariinin. En puutu siihen tässä kirjoituksessa.

        Paheellinen valmisruoka rantautui Suomeen 1960-luvulla. Ensimmäisiä pakasteruokia olivat sekavihannekset, pakastekala, maksalaatikko ja pakastebroileri.

         1970-luvun valmisruokamainoksissa vedottiin kiireeseen ja sävy oli opastava.
Suhtautuminen valmisruokaan oli hankalaa. Maalaistalosta kotoisin oleva työssäkäyvä kaupunkilaisnainen koki varmasti itsensä huonoksi äidiksi, jos sortui tarjoamaan perheelleen valmisruokaa.
Nykyään suhtautuminen valmisruokaan on positiivista. Se on helpottavaa, nopeaa ja harva tuntee siitä edes huonoa omaatuntoa. Itseasiassa ihmisen ei tarvitse edes osata laittaa nykyään ruokaa. On menty aidosti ojasta allikkoon. 

     "Vuonna 1979 kotitalouksista kolme neljäsosaa osti ruokaleivän kaupasta. Jos perheessä syötiin sämpylöitä, 58% vastanneista leipoi ne itse kotona. Karjalanpiirakat, lihapiirakat ja pasteijat ostettiin valmiina mutta jos kotitaloudessa syötiin pitsaa, peräti 80% valmisti sen itse.
Jos käytettiin pullaa, pikkuleipiä, makeita piirakoita ja kakkuja, 80% vastanneista teki ne itse kotona."
(Happamasta makeaan, Suomalaisen ruoka-ja tapakulttuurin kehitys)

Ruokamuistoja lukiessa aukeaa ymmärrys äärettömästä makeuden tavoittelusta, kuten tässä Kuutamokiisseli.

     (Happamasta makeaan, Suomalaisen ruoka-ja tapakulttuurin kehitys)


Mikä on lopputulema?
En löydä Suomesta ruokakulttuuria. Meillä on kai mämmi, sekä silakat jotka ovat nykyään välillä myyntikiellossa ja karjalanpaisti joka väistyy pois nyhtökauran ja nyhtöpossun tieltä. Suomalaisten eniten syömä kala on tonnikala.
Nyt lähdetään syömään sushia ja kebabbia. Pitsaa ja burgeria. Kauhan ei tarvitse pysyä kädessä ollakseen perheen emäntä. Riittää kun osaa säteilyttää ruuan mikrossa.
Kaupassa on kaikkea merilevämatoista vaahtokarkkilevitteeseen.

Diabeteksen ja keliakian kotiuttaminen on sujunut tänne hyvin.

muutama sana maissista

Maissi, tuo vilja joka osaa kohta puhua ja korjata itse satonsa. Maissista on lähes mahdotonta löytää mitään hyvää sanottavaa. Edes luomusta. Jos tutkii Finelistä maissin ravintoaineita, niin huomaa ettei siinä ole mitään tavoittelemisen arvoista. Se on vain iloisen väristä, makeaa, suurisatoista ja haitallista.

Netistä poimittuna maissin hyödyksi mainitaan mm "hyvä folaatin lähde". Ihmettelin tätä ja tutkin asiaa. Tässä sitten Finelistä poimittuna muutamia esimerkkejä folaattimääristä sataa grammaa kohden.

maissi         41.0 µg
parsakaali   113.0 µg 
nokkonen   194.0 µg 
punajuuri    150 µg
kukkakaali   85,9 µg
lanttu           50,0 µg


Maissi tuli mainituksi myös fosforin lähteenä.
Keskimäärin fosforin saanti on 2-3-kertaista 600–700 milligramman päivittäisiin saantisuosituksiin nähden myös Suomessa ja tämän on tutkittu olevan haitallista ja lisäävän kuolleisuutta. Fosforikaan ei tuo maissille erityisesti arvoa. 

Maissi on nopea lihottamaan siat, lihakarjan ja ihmiset ja reagoi hyvin keinolannoitteisiin.
Se on maapallon jalostetuin ja nyt myös geenimuunnelluimpiin kuuluva elintarvike.

Siinä on tseiiniä, joka on ihmiselle välttämättömän tryptofaani-aminohapon varastoitumisen estävä proteiini. Tryptofaania tarvitaan serotoniinin ja melatoniin kaltaisten välittäjäaineiden muodostuksessa.
Maissin kuori on selluloosaa, jota ihmisen suoliston entsyymit eivät pysty hajottamaan. Sisus on tärkkelystä, joka nostaa verensokeria nopeasti.

Maissisiirappia eli glukoosi-fruktoosisiirappia käytetään niin yleisesti prosessoiduissa ruoissa, että on vaikeaa löytää sellaista valmisruokaa, johon sitä ei olisi lisätty.
Se sisältää toksisia jäämiä, kuten elohopeaa sekä kemikaaleja, joita tutkijat eivät ole edes tunnistaneet. Se on tutkimuksissa yhdistetty lihavuus- ja diabetesepidemioiden lisäksi alkoholista riippumattomaan rasvamaksaan, maksatulehduksiin, munaiskiviin ja kihtiin sekä lukemattomiin muihin sairauksiin ja sen tiedetään puhkovan suoliston seinämiä.
Runsaasti maissisiirappia käyttävissä maissa aikuistyypin diabeteksen esiintyvyys on voitu osoittaa tutkimuksella olevan n 20% korkeampi.

Maissitärkkelystä käytetään lukuisissa tuotteissa sakeuttamisaineena; kastikkeissa, mehuissa, jauhojen sijaan.
Ihmiset ovat tätä nykyä tottuneet hyvin makeaan. Maizena tekee sosekeitoista "maukkaita, täyteläisiä", samalla halpoja ja esteettisiä.

 Rainbow kananugetit.... maissia joka muodossa!

Vuonna 2014 Borealin sivuilla lukee näin: "Raisioagro on panostanut maissin viljely- ja ruokintatietoisuuden lisäämiseen.
Maissin viljely ja käyttö eläinten ruokinnassa on vielä Suomessa melko uutta ja pienimuotoista, mutta kiinnostus lajia kohtaan on viime vuosina kasvanut. Nykyisin markkinoilla on tarjolla Suomeen sopivia lajikkeita ja viljely- sekä ruokintatietoisuus kasvaa koko ajan."

Maissi ei ole eläimille sen sopivampaa ruokaa kuin ihmisillekään. Se ei ole missään määrin luonnollista.

Ei mulla ole maissista mitään muuta sanottavaa tänään.

Ostamisen onni

Ihmisen ei haluta pysähtyvän. Jos se pysähtyy, niin sille voi tulla joku oma ajatus. 

Velkaantuminen vain jatkaa kasvuaan ja meillä on ostettuna niin paljon kaikkea, että eikö ihmisten pitäisi olla nyt yhä onnellisempia.
Kuitenkin psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa hoidetaan enemmän masennuspotilaita, masennuslääkkeitä käytetään enemmän, ja työkyvyttömyyseläkkeitä myönnetään masennuksen perusteella enemmän
 Kovin lyhyttä on materiaalin tuoma onnellisuus ja yhä enemmän tarvitaan uudempaa, jännempää ja kalliimpaa virikettä.

Kuljen kaupoissa lähinnä ihmeissäni. Hymyillen sisäänpäin ja toisinaan tyrmistyen ja ärtyen. Miettien miksi tämä on myynnissä, kenelle se on tarkoitettu ja millainen esineen elinkaari on. 
Myyjä kertoo että tämä on juuri sellainen peitto, jollaista Ronaldokin käyttää! Kuuluisiko minun pitää samanlaisesta peitosta kuin Ronaldo? Onko Ronaldo peittojen asiantuntija? Meillä kun on nykyään asiantuntija joka lähtöön ja asiantuntija kertoo miten tulee mihinkin asiaan reagoida ja mitä kannattaa hankkia.
Meitä ohjaillaan voimakkaasti mainoksilla, tarjouksilla, ilmaisilla ämpäreillä, "ainutlaatuisilla tilaisuuksilla" ja loppuunmyynneillä. Niillä vedotaan meidän heikkouksiimme; ahneuteen, himoon ja kateuteen joita myös kuolemansynneiksi kutsutaan.
Black friday ja Hullut päivät saavat ihmiset muistuttamaan lähinnä Klonkkua joka epätoivoisesti koittaa löytää aarrettaan.  Sain päänsärkyä viinipullon pelastusliivistä, joka niin ikävällä tavalla rehvastelee sillä, miten tärkeä pullo monelle on ystävänä, perheenjäsenenä ja mökkiseurana.

Joulutavarat tulevat joka vuosi vähän aikaisemmin ja uuden koulurepun ostamisesta muistutetaan hyvissä ajoin. Sisustuksen kuuluu olla valkoista, täynnä kirjaimia jotka eivät tarkoita mitään ja sohvatyynyssä kuuluu lukea home.

 KonMari-menetelmä ponnahti hetkeksi esille, mutta jäi ehkä monella ajatuksen asteelle. Lyhykäisyydessään KonMari-menetelmässä käydään kaikki tavarat läpi ja luovutaan kaikista mitkä eivät tuota iloa.
Omasta näkökulmastani KonMari on ihmisen normaali tapa toimia. Miksi pitää kiinni mistään mikä ei tuota iloa. Ihmettelen kovasti, kun tavaroiden läpikäymisessä sanotaan menevän kuusi kuukautta! Kenellä on niin paljon tavaraa. Monella on.
 "Konmarittamiseen" menee siis paljon aikaa ja aikaa ei ole, kun sehän on niin kortilla tänä päivänä.

Meille myydään koristekäpyjä! Onko metsään meno kenties vaarallista, aikaavievää taikka metsä on ehkä liian kaukana. Miten sitä myöskään voisi tietää saako käpyjä kerätä maasta. Ja jos kerää käpyjä maasta, niin niissä voi olla ötököitä. Mutta siis. 12 käpyä hintaan 3,95 ? Onko siinä mitään tolkkua?

Jääpaloja on myynnissä pakastealtaassa 2,17e/kilo ! Kuin jonkinlaisena hedonismin pohjanoteerauksena.

 Meille luodaan ajatuksia, että emme pärjää enää ilman tiettyä esinettä tai palvelua. Hissejä rakastetaan niin, ettei aina ole edes mahdollista kulkea portaita! Portaat löytyvät, mutta ne ovat vain hätätilannetta varten. Eikö se ole hätä että ihmiset sairastuvat tästä liikkumattomuudesta!?

 Myös kaikkiin juhliin liitetään ylenmäärin tavaraa ja ruokaa. Rapuservettejä rapujuhliin ja joulu ei mahdollisesti tule ilman koristeita. 

Mistä rakentuu tämä nykyajassa elävä kova kiire ja ratkaisut, joita tehdään jotta säästettäisiin mahdollisimman paljon aikaa? Voiko rahalla jotenkin ostaa sitten myöhemmin tätä aikaa?
Ruuanlaittoon ei ole koskaan laitettu yhtä vähän aikaa kuin nyt! Joten meille tarjoillaan innokkaasti vaihtoehtoja kiireeseen ja saamattomuuteen. Odotan, koska kebab-rulla voidaan myydä tuubissa. Sitä voisi tällöin helpommin puristaa suuhun vaikka ajaessa, ilman että keskittyminen liikenteeseen herpaantuu.

Voiko oman terveyden menettämisen uhalla pitää kiinni saavutetusta elintasosta? Sopiiko laittaa itsensä niin tiukille ettei ole mahdollista uupua ja levätä? 

Kahdeksan tunnin työpäivä. Jos ei jaksa tehdä kahdeksaa tuntia, niin on varmaan jotakin sairautta, laiskuutta taikka muutoin erikoinen tilanne.Niin syvälle on juurtunut ajatus kahdeksasta tunnista päivässä.

Uuden auton tulisi tuoda aika lailla lisää iloa, sillä se on kovin kallis. Mitä sitten jos uudessa autossa kanssa-autoilijat vituttavat yhtä paljon ja muiden hitaus ärsyttää yhtä paljon kuin vanhassa toyotassa?

Mitä jos se että saa kaiken, tuokin vain tyhjyyden? Mitä jos luulee olon parantuvan jonkun tavaran hankinnasta, mutta sama olo palaa taas kuukauden kuluttua?

Mitä jos uusi vaate ei hivelekään itsetuntoa ehjäksi vaikka stailaaja teki hyvää työtä ja uusi tyyli virkistää mieltä? Mitä jos pysähtyy ja huomaa että mulla onkin jo kaikkea.

Liian kallis diabetes

Diabetesliiton mukaan diabetesta sairastaa 500 000 suomalaista, joista 50 000 ykköstyyppistä ja 300 000 kakkostyyppistä, sekä 150 000 diagnosisoimatonta kakkostyyppistä.

Uusia diagnooseja tehdään 25 000 vuodessa ja diabeetikkojen määrä on noussut 70% kymmenen vuoden aikana. Tärkeä syy tähän on väestön lihominen ja liikunnan väheneminen.

Diabeteksen aiheuttamat kulut ovat noin kaksi miljardia euroa vuodessa! 

 Diabeteksen katsotaan olevan merkittävin syy valtimotauteihin sekä alaraaja-amputaatioihin. Lisäsairauksien ilmaantuminen moninkertaistaa diabeteksen hoidon aheuttamat kustannukset.

On laskettu että lisäsairauksien ilmaantuvuuden puolittamisella voitaisiin saavuttaa vuodessa yli 550 miljoonan säästö.

On pakko tehdä suuria muutoksia, eikä pelkkiä arjen pieniä muutoksia. Niitä on tehty jo vuosikymmeniä, mutta koska se näkyy? 

Helsingin sanomien mielipiteessä 7.6.2018 Diabetesliitto kirjoittaa "Kakkostyypin diabetekseen sairastuvat ne, joilla on siihen geneettinen alttius". Jatkaa sitten "Ihmisen omaa vastuuta terveyden edistämisessä ei pidä korostaa liikaa. " Ja "Tarvitaan tukea ja ohjausta, ei moralisointia."

Tämä oli vastaus urheilulääkäri Pippa Laukan kirjoittamaan kolumniin (HS Torstai 31.5.) jossa  kirjoitettiin näin; "Liikkumattomuus on ponnahduslauta, joka vauhdittaa sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen ja syövän puhkeamista. Vähintään neljäsosa uusista kakkostyypin diabetestapauksista johtuu siitä, ettei ihminen liiku tarpeeksi."  

Miksi faktojen sanomista ääneen pidetään tässä kohtaa moralisointina?!  Onko liitto huomannut että vuosia jatkunut taputtelu ja ymmärrys ei ole tuonut mitään edistävää. Mikään ei ole vuosiin muuttunut. Liitto hyssyttelee ja lääkärit eivät uskalla puhua ylipainosta, koska joku loukkaantuu. Liitto puhuu ikuisesti vertaistuen puolesta.Vertaistuki tuntuu olevan osaksi sitä, että siellä hyväksytetään omia huonoja valintoja muilla. Monille siitä on toki myös hyötyä.

"On helpompi elää terveellisesti, jos siihen on varaa, kykyä ja voimavaroja". (Diabetesliitto HS 7.6.)

Miksi halutaan luoda kuva että terveellinen elämä olisi kallista?! Se ei vaadi kuntosalikorttia, töitä, polkupyörää, saati autoa. Ei myöskään ulkona syömistä, salaattiannoksia tai lohta tiskistä!

Suomen tapa hoitaa diabetesta mahdollistaa täysin hedonistisen tyylin syödä ja suorastaan pelottelee muutoksilla. Ei diabetesta voi hoitaa sikailemalla. Se lyhentää työikää. Se lyhentää elämää. Me ei voida sikailla sen tähden, että lasku siitä menee muille. Diabeetikon huono verensokeritasapaino tulee myös muiden maksettavaksi. Sen lisäksi että kärsii siitä itse. Tämä ei ole moralisointia. Tämä on fakta. Elämä ei aina ole vaaleanpunaista. Diabeetikolla ei ole varaa hoitoväsymykseen. Se voi viedä hengen. Ja tulee kalliiksi.
"Hiilihydraattien verenglukoosia nostavan vaikutuksen korostaminen voi johtaa hiilihydraattien karttamiseen, jolloin ruokavalinnat muuttuvat proteiinia ja rasvaa suosiviksi."
( Diabeetikon ruokavaliosuositus 2008)

Ruotsin diabetesliitto suosittelee diabeetikolle yhtenä vaihtoehtona vhh-dieettiä, eli karppausta. Ruotsissa Suomen mallia pidetään täysin vanhanaikaisena.
"Se voi sopia ruotsalaisille mutta ei missään nimessä suomalaisille" sanoi Diabetesliiton ravitsemusasiantuntija Eliina Aro.
Ja "Diabetesta kuuluu hoitaa lääkkeillä, ei ruokavaliolla."

Tämän asian tiimoilta, Suomessa ei siis nähdä mitä ympärillä tapahtuu. Ei noteerata uusia merkittäviä tutkimuksia, vaan diabeetikon ravintosuositukset ovat vuodelta 2008 ja liiton sivuilla on lyhyt teksti, joka on siellä ollut jo vuosia. Siinä todetaan ettei vhh:sta ole riittävästi tutkimusmateriaalia.
Ja kuten jo kerroin aikaisemmin, tässä kymmenessä vuodessa diabeetikkojen määrä on kasvanut 70%.

Yhteenvetona lyhyesti siis:
Diabetes lisääntyy jatkossakin joka vuosi. Se vie kohtuuttomasti terveydenhuollon resursseja ja rahaa. Se on täten pois ihan kaikilta. 

Sille ei tehdä mitään. Sille ei haluta tehdä mitään.

Mieli vaatii mitä vatsa ei kestä

"Uudenlainen ruokavalio yhdessä maatalouden ja elintarviketeollisuuden uusien menetelmien kanssa on johtanut tilanteeseen, jota voi täydellä syyllä kuvailla erittäin vaaralliseksi murroskohdaksi ihmisen fysiologiassa."
 (Viisas vatsa, Emeran Mayer 2017) 

     Suoliston mikrobisto vakiintuu ihmisen ensimmäisten elinvuosien aikana. Sitä muokkaa esimerkiksi syntymä, äidinmaidon tai korvikkeen käyttö sekä antibioottikuurit. Ruoansulatusjärjestelmää on pidetty kauan hyvin mekaanisena mutta viimeaikaisissa tutkimuksissa on selvinnyt, että suolisto mikrobeineen vaikuttaa ihmisen tunnetiloihin, kipuherkkyyteen, päätöksiin ja sosiaalisuuteen. Nämä asiat huomioon ottaen, ei ruoansulatuskanavan epäkuntoon menneitä osia voida vain ohittaa tai poistaa ilman seurauksia.

     Vatsasta on jatkuva yhteys aivoihin. Aivot varastoivat tätä vuoropuhelua ja palaavat siihen päätöksiä tehdessään. Aivot viestivät suolistolle stressistä, ahdistuksesta ja vihasta  jopa silloin kuin me itse emme tiedosta sitä.
Suolistolla on oma hermojärjestelmä, jossa on yhtä paljon hermosoluja kuin selkäytimessä.  Siellä sijaitsee myös elimistön suurin serotoniinivarasto.

     Viisas vatsa, kuinka suolisto ja aivot toimivat yhdessä on lääketieteen tohtori Emeran Mayerin uusi (2017) kirja. Hän on tutkinut aivojen ja kehon yhteistyötä neljäkymmentä vuotta.
 Mayerin mielestä terveydenhuoltojärjestelmän on hylättävä vanhanaikainen näkemys, jonka mukaan ihmisruumis on erillisistä osista koostuva kone ja käsiteltävä sitä ennemminkin laajasti verkostoituneena ekologisena järjestelmänä   
      Nykyisenlainen länsimainen ruokavalio on tullut evoluutiolle yllätyksenä ja näin aivo-suoli-mikrobiakselilla on kehnot valmiudet mukautua moderniin ruokavalioon ja jopa 15 % maailman väestöstä kärsii IBS:n yleisimmistä oireista (suolen toiminnan muutokset, vatsakipu, ärtymys)

"Ruoansulatuksen perustoimintojen säilyminen samanlaisena satojen miljoonien vuosien ajan, vahvistaa käsitystä että suolistoon ja enteeriseen hermostoon on ohjelmoitunut hämmästyttävää evoluution kehittämää älyä."
                                                 (Viisas vatsa, Emeran Mayer 2017)

"Perinteinen näkemys siitä että sairaudet johtuvat monimutkaisen, mekaanisen kojeen yksittäisten osien hajoamisesta ja että nuo osat voi parantaa lääkitsemällä tai leikkaamalla, on synnyttänyt alati paisuvan terveydenhuoltoteollisuuden".
 (Viisas vatsa, Emeran Mayer 2017) 

    Mayer pitää siis lääketieteen sairausmallia sopivana akuutteihin sairauksiin, kuten infektioihin ja sydänkohtauksiin. Hän kutsui kuitenkin mallia mekanistiseksi ja militaristiseksi, jossa perimmäistä syytä ei tarvitse ymmärtää. Koneeseen vaihdetaan vain uutta osaa ja sillä siisti.
Jos ei esimerkiksi tähystyksessä paljastu syytä, potilaan oireiden merkitys voidaan sivuuttaa. Kyky hoitaa tätä potilasta loppuu. Jätetäänkö stressistä/ahdistuksesta kärsivä vatsa hoitamatta koska se ei ole näkyvä mekaaninen vaiva.

"Yleensäkin lääkärit keskittyvät liikaa selvittämään potilaiden suoliston toimintaa ja mittaamaan verenpainetta sekä kolesterolia sen sijaan että tutkisivat potilaiden varhaisiin elämänkokemuksiin liittyviä riskitekijöitä"
 (Viisas vatsa, Emeran Mayer 2017) 

Jäin pohtimaan resursseja. Mistä löytyy aikaa potilaan kuulemiseen ja lapsuuden läpikäymiseen? Uskon että useampi lääkäri myös joutuisi sekä osaamisalueensa, että mukavuusalueensa ulkopuolelle kuunnellessaan potilaan elämäntarinaa.
Koen ettei sellaiseen ole lääkäreillä aikaa ja että heidän tapansa toimia on juuri niin mekaaninen, kuin Mayer sen kirjassaan kuvaa. Jos toivoisin löytäväni asiaan apua, en tietäisi mistä lähden hakemaan.


     Stressillä on dramaattinen vaikutus suolistomikrobien elinoloihin. Eniten hupenevat suolistoa suojelevat maitohappobakteerit, kun taas esim E.Colin tapaiset taudinaiheuttajat saavat yliotetta. Stressiohjelman käynnistyessä, sen vaikutukset saattavat kestää tunteja tai joskus jopa vuosia.

     Mayerin mukaan suoliston mikrobistolla on tärkeä, mutta vielä aika tuntematon rooli myös masennuksen synnyssä, sen vakavuudessa ja kestossa. Jos vaikutus varmistuisi kontrolloiduissa tutkimuksissa, se tarjoaisi hänen mukaansa kiehtovan mahdollisuuden kehittää tehokkaita, muunmuassa ruokavalioon perustuvia hoitoja.
     Kun on tutkittu maha-suolikanavan toiminnallista häiriöstä -ahdistuksesta, masennuksesta, autismista - kärsivien henkilöiden suolistoa, on löydetty muutoksia. Silti ei ole osattu kehittää hoitoja helpottamaan näitä oireita.

Ajatus ruokavaliohoidosta on optimistinen. Ruokavaliohoito tunnutaan liitettävän useasti melkein uskomushoidoksi Suomessa ja sillä ei katsota olevan sijaa edes diabeteksen hoidossa. Se ei kartuta lääkefirmojen kassaa eikä lääkäreillä ole mitään koulutusta aiheeseen Suomessa.

"Terveydenhuoltojärjestelmän -tai pikemmin sairaudenhoitojärjestelmän - lähes ainoa tavoite on perinteisesti ollut lievittää kroonisten sairauksien oireita sekä panostaa kalliiseen seulontadiagnostiikkaan ja hintaviin pitkäkestoisiin lääkehoitoihin."
(Viisas vatsa, Emeran Mayer 2017) 

     Mayer kertoo myös että esimerkiksi Yhdysvalloissa  rahaa käytetään aina vain enemmän terveysongelmien hoitoon, kuten masennuksen, ahdistuksen ja ärtyvän suolen hoitoon, mutta hoito ei ole juuri kehittynyt.
      Suomessa ns funktionaalinen, eli kokonaisvaltainen lääketiede ei tunnu olevan vielä "tavallisen kansalaisen" saatavilla, eikä toki sen voida katsoa olevan välitön tai yksiselitteinen apu tähän ongelmaan.

     Ruokaa tarvitaan enemmän ja tämä tekee suuren määrän ongelmia. Maatalousyritykset puuttuvat kasvatettavien eläinten, kasvien ja pieneliöiden ekologiaan voimakkaasti. Maissin, soijan ja vehnän teollinen viljely pyörii pitkälti lannoitteiden ja myrkkyjen varassa. Kasvin sisällä leviävien hyönteismyrkkyjen käyttö on yleistynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä.

Jää pitkälti hämärän peittoon, millaista tuhoa etenevässä määrin käytetyt rikkakasvimyrkyt, kuten Roundup-tuotenimellä myytävä pahamaineinen glyfosaatti tekee suoliston mikrobistolle. Se on niin Suomen kuin koko maailmankin yleisin rikkakasvien torjunta-aine, ja sitä on käytetty vuosikymmeniä.

     Glyfosaatti sai jälleen viiden vuoden jatkoluvan EU:ssa. Myös Suomi on muiden Pohjoismaiden lailla puoltanut aineen hyväksymistä jatkossakin. Todisteet, että se aiheuttaa syöpää, sanotaan olevan ristiriitaisia.

      On vielä epäselvää, miten tämä kemikaalihyökkäys liittyy aivosairauksiin, jotka ovat yleistyneet räjähdysmäisesti 50 vuoden aikana. Lihavuuteen kyseinen muutos voidaan jo tutkimustulosten perusteella yhdistää. Vastauksia ei kuitenkaan saada tietää, jos tutkiminen jää yrityksille, kenelle nämä kestämättömät ruoantuotantomenetelmät ovat jatkuva tulonlähde.

      Ruoan lisäaineiden määrä on niinikään kasvanut tasaiseen tahtiin länsimaissa 50 vuoden aikana. Monet niistä hyväksyttiin  elintarvikekäyttöön ilman, että pitkäaikaiskäytön turvallisuutta testattiin.
Tiedetään että monet yleisimmistä lisäaineista edistävät matala-asteista tulehdusta, ja sekä tulehdus että runsaasti rasvaa sekä sokeria sisältävä ruokavalio uhkaavat niin aivojen kuin muunkin ruumiin terveyttä. Keinomakeutteet on tähän asti voitu liittää jo lihoamiseen, sekä riskiin sairastua 2 tyypin diabetekseen.

länsimaisen ruokavalion tuhovoima

 "Mielikuva ruoansulatuksesta jonkinlaisena moottorina on itseasiassa ruokateollisuuden kantava voima. Miljoonat kuluttajat ostavat mitä tahansa ruoaksi väitettyä, kunhan tuotteen muoto, maku ja tuoksu miellyttävät".
(Viisas vatsa, Emeran Mayer) 

     Mayerin mukaan halpojen ja riippuvuutta aiheuttavien ruokien tuotannossa, jalostuksessa ja markkinoinnissa toimivat, voittoa tavoittelevat yritykset ovat olleet kantavana voimana muutoksessa, jotka ovat kääntäneet päälaelleen ruokavalion viime vuosikymmeninä. Näin on käynyt ihmisten ohella myös hyötyeläimille ja lemmikeille.

     Tutkimuksissa krooniset sairaudet liitettiin vuosien ajan ylipainoon ja liikalihavuuteen. Tämän teorian mukaan  jokainen saattoi siis huoletta nauttia hampurilaisia ja maissilastuja, kunhan vain ylipainoa ei kertynyt. Sittemmin on kuitenkin selvinnyt että yksikin ateria saattaa käynnistää suoliston immuunijärjestelmässä matala-asteisen tulehduksen. Tulehdustila ilmenee siis jo mahdollisesti paljon ennen lihavuutta.


     Viidenkymmenen viime vuoden aikana yleistynyt ruokahalun säätelyn vinoutuminen, on Mayerin mukaan yksi suurimpia syitä epidemian lailla yleistyvään liikalihavuuteen. 
Tutkijoilla on vankkaa näyttöä siitä, että sekä aivoissa että suolistossa syypää on matala-asteinen tulehdus. Tulehdus vaikeuttaa kylläisyyssignaalin kulun sekä suolistossa, että aivoissa.

      Myös sokeripitoisten ja rasvaisten ns "lohturuokien" on voitu osoittaa lievittävän stressaantunutta oloa.

Mayer kirjoittaa, että nykyään tiedetään osan ihmisistä olevan niin herkkiä, että ruoka saattaa laukaista heissä samankaltaisia käyttäytymisen kautta ilmeneviä vasteita kuin toistuva muiden piristeiden käyttö.
    Vahvasti sokeririippuvuudesta puhuu myös Bitten Jonsson, ruotsalainen riippuvuushoidon pioneeri. 


 " Nykyaikainen psykoneurologinen tutkimus osoittaa että jokaisella ihmisellä on aivan oma opiaatin, dopamiinin ja serotoniinin ja muiden välittäjäaineiden tasonsa. Välittäjäaineiden määrien erot vaikuttavat siihen, miten me voimme ja addiktio saa meidät valtaansa kun tätä hienonhienoa tasapainoa horjutetaan. 
Nykyaikainen yhteiskuntamme on luonut elämäntavan, joka lisää vaaraa tulla riippuvaiseksi sokerista. On myös selviä merkkejä siitä että kehitys kulkee kovaa vauhtia eteenpäin." 
(Bitten Jonsson, Sokeripommi, eroon sokeririippuvuudesta 2005)

 "We are, beyond question, the greatest sugar-consumers in the world, and many of our diseases may be attributed to too free a use of sweet food"
(The New York Times 22.5.1857)

     Kun ruokahalun säätelymekanismit menevät epäkuntoon, tuloksena voi olla ruokariippuvuus. Termin keksi Yhdysvaltain kansallisen päihdekeskuksen NIDAn johtaja Nora Volkow, kuka päätyi ilmaukseen siksi, että sekä päihteiden väärinkäytön että jatkuvan ylensyönnin taustalla on hätkähdyttävän samankaltaisia neurobiologisia mekanismeja.

     On arvioitu että vähintään viidennes liikalihavista kärsii ruokariippuvuudesta. Tiettyjen ruokien -etenkin paljon sokeria ja rasvaa sisältävien kaloripitoisten ruokien - on osoitettu aiheuttavan addiktiivista syömiskäyttäytymistä niin eläimillä kuin ihmisilläkin.

     Professori Joe Alcock esitti hiljattain että ottamalla dopamiinipohjaisen palkitsemisjärestelmän hallintaansa mikrobit voivat luoda mielihaluja, jotka ohjaavat ihmisiä syömään ruokia, joita tietyt mikrobit ovat erikoistuneet käyttämään ravintonaan. Näin ne pääsevät etulyöntiasemaan muihin mikrobeihin nähden.
      Laitan esimerkkinä tavanomaisen Candida albicans-hiivan, Hiivasienitulehduksen oireena mainitaan makean ja leivän himo! On jo kauan tiedetty, että tämä hiiva kasvaa sokerilla ja sen hoitoon ehdotetaan ruokavaliota, jossa vähennetään sokeria ja valkoisia jauhoja.

 "Miten niin YHDEN suklaapalan? Sellainen vain kiusaa ruumistamme! Luojan kiitos useimmilla meistä on sen verran paljon tietoa että tiedämme ettei niin voi sanoa tupakoitsijalle tai alkoholistille. Ajattele nyt itsekin kuinka käsittämättömän typerää olisi sanoa narkomaanille että "Kai sinä voisit ottaa vain yhden heroiinipiikin viikossa" 
 (Bitten Jonsson, Sokeripommi, eroon sokeririippuvuudesta)

"Ensinnäkin mitään fysiologista tarvetta sokerin käyttöön ei ole. Ihmisen ravinnonsaantitarpeet voidaan täysin tyydyttää ilman että hänen täytyy syödä ainuttakaan lusikallista valkoista, ruskeaa tai raakasokeria sellaisenaan tai ruokiin ja juomiin sekoitettuna. Toiseksi jos pienikään osa siitä, mitä jo tiedetään sokerin vaikutuksista, paljastuisi jonkin toisen elintarvikkeiden lisäaineena käytetyn aineen yhteydessä, sen käyttö kiellettäisiin heti paikalla. "
(Puhdasta, valkoista, tappavaa ,kirja sokerista, John Yudkin 1972) 


"And if these children never ate ice cream, would they miss it any more than would a child who never takes up the habit of smoking miss the opportunity as an adult to indulge occasionally in a cigarette?"

(The case against sugar, Gary Taubes 2016)

     On turha odottaa , että jokin tietty ruokavalio riittäisi saamaan mikrobiston ihanteelliselle tolalle, jos samaan aikaan sivuutetaan kaikki muut mikrobien toimintaan vaikuttavat tekijät kuten stressin, suuttumuksen ja ahdistuneisuuden haitalliset suolistovaikutukset.

Myöskään probioottijogurtin lisääminen aamulla ei riitä jos syö muutoin epäterveellisesti. Tutkimusten mukaan ruokavalion muuttaminen ei riitä. Tarvitaan laajempi elämäntaparemontti.

     Emeran Mayer toteaa kirjansa lopuksi että lakkaamme olemasta lukemattomien lääkkeiden passiivisia vastaanottajia ja otamme itse vastuun aivo-suoliakselimme täydestä toimintakyvystä. Ajatus on joka tavalla positiivinen ja eteenpäin vievä. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan itseensä ja tehdä valintoja. Ehkä elää vanhaksi. Olla onnellinen kun voi laittaa itse ruokaa.

   Kun mietin itse tätä asiaa, niin tulevaisuudessa näen ihmiset yhä suurempina, yhä masentuneempina ja työkyvyttömämpinä.Syömässä uutta ennätystä ja nääntyvän samalla ravinnepuutokseen.
Näen tutkijat kaivelemassa geenejä ja hakemassa sairauksien syntymekanismeja. Kehittämässä rokotetta jotta kestäisimme glyfosaattia tai ettemme saisi diabetesta.
Näen elintarvikefirmat lisäämässä tuotteisiinsa uutta, vielä vähän addiktoivampaa sokeri-johdannaista.
Ihminen rakentaa kaikkea jotta sen ei tarvitsisi luopua mistään. Ja robotteja jottei tarvitsisi tehdä niin paljon. Raha menee sen korjaamiseen, mikä alunperinkin tehdään päin helvettiä!
Syömme kilpaa, tukehdumme ruokaan, ruokimme sairauksia. Ahneus estää menemästä eteenpäin. Raha on motiivi. Hyvinvointi on vain yksittäisen ihmisen etu. 
Ahneus ei lopu syömällä.