Ostamisen onni

Ihmisen ei haluta pysähtyvän. Jos se pysähtyy, niin sille voi tulla joku oma ajatus. 

Velkaantuminen vain jatkaa kasvuaan ja meillä on ostettuna niin paljon kaikkea, että eikö ihmisten pitäisi olla nyt yhä onnellisempia.
Kuitenkin psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa hoidetaan enemmän masennuspotilaita, masennuslääkkeitä käytetään enemmän, ja työkyvyttömyyseläkkeitä myönnetään masennuksen perusteella enemmän
 Kovin lyhyttä on materiaalin tuoma onnellisuus ja yhä enemmän tarvitaan uudempaa, jännempää ja kalliimpaa virikettä.

Kuljen kaupoissa lähinnä ihmeissäni. Hymyillen sisäänpäin ja toisinaan tyrmistyen ja ärtyen. Miettien miksi tämä on myynnissä, kenelle se on tarkoitettu ja millainen esineen elinkaari on. 
Myyjä kertoo että tämä on juuri sellainen peitto, jollaista Ronaldokin käyttää! Kuuluisiko minun pitää samanlaisesta peitosta kuin Ronaldo? Onko Ronaldo peittojen asiantuntija? Meillä kun on nykyään asiantuntija joka lähtöön ja asiantuntija kertoo miten tulee mihinkin asiaan reagoida ja mitä kannattaa hankkia.
Meitä ohjaillaan voimakkaasti mainoksilla, tarjouksilla, ilmaisilla ämpäreillä, "ainutlaatuisilla tilaisuuksilla" ja loppuunmyynneillä. Niillä vedotaan meidän heikkouksiimme; ahneuteen, himoon ja kateuteen joita myös kuolemansynneiksi kutsutaan.
Black friday ja Hullut päivät saavat ihmiset muistuttamaan lähinnä Klonkkua joka epätoivoisesti koittaa löytää aarrettaan.  Sain päänsärkyä viinipullon pelastusliivistä, joka niin ikävällä tavalla rehvastelee sillä, miten tärkeä pullo monelle on ystävänä, perheenjäsenenä ja mökkiseurana.

Joulutavarat tulevat joka vuosi vähän aikaisemmin ja uuden koulurepun ostamisesta muistutetaan hyvissä ajoin. Sisustuksen kuuluu olla valkoista, täynnä kirjaimia jotka eivät tarkoita mitään ja sohvatyynyssä kuuluu lukea home.

 KonMari-menetelmä ponnahti hetkeksi esille, mutta jäi ehkä monella ajatuksen asteelle. Lyhykäisyydessään KonMari-menetelmässä käydään kaikki tavarat läpi ja luovutaan kaikista mitkä eivät tuota iloa.
Omasta näkökulmastani KonMari on ihmisen normaali tapa toimia. Miksi pitää kiinni mistään mikä ei tuota iloa. Ihmettelen kovasti, kun tavaroiden läpikäymisessä sanotaan menevän kuusi kuukautta! Kenellä on niin paljon tavaraa. Monella on.
 "Konmarittamiseen" menee siis paljon aikaa ja aikaa ei ole, kun sehän on niin kortilla tänä päivänä.

Meille myydään koristekäpyjä! Onko metsään meno kenties vaarallista, aikaavievää taikka metsä on ehkä liian kaukana. Miten sitä myöskään voisi tietää saako käpyjä kerätä maasta. Ja jos kerää käpyjä maasta, niin niissä voi olla ötököitä. Mutta siis. 12 käpyä hintaan 3,95 ? Onko siinä mitään tolkkua?

Jääpaloja on myynnissä pakastealtaassa 2,17e/kilo ! Kuin jonkinlaisena hedonismin pohjanoteerauksena.

 Meille luodaan ajatuksia, että emme pärjää enää ilman tiettyä esinettä tai palvelua. Hissejä rakastetaan niin, ettei aina ole edes mahdollista kulkea portaita! Portaat löytyvät, mutta ne ovat vain hätätilannetta varten. Eikö se ole hätä että ihmiset sairastuvat tästä liikkumattomuudesta!?

 Myös kaikkiin juhliin liitetään ylenmäärin tavaraa ja ruokaa. Rapuservettejä rapujuhliin ja joulu ei mahdollisesti tule ilman koristeita. 

Mistä rakentuu tämä nykyajassa elävä kova kiire ja ratkaisut, joita tehdään jotta säästettäisiin mahdollisimman paljon aikaa? Voiko rahalla jotenkin ostaa sitten myöhemmin tätä aikaa?
Ruuanlaittoon ei ole koskaan laitettu yhtä vähän aikaa kuin nyt! Joten meille tarjoillaan innokkaasti vaihtoehtoja kiireeseen ja saamattomuuteen. Odotan, koska kebab-rulla voidaan myydä tuubissa. Sitä voisi tällöin helpommin puristaa suuhun vaikka ajaessa, ilman että keskittyminen liikenteeseen herpaantuu.

Voiko oman terveyden menettämisen uhalla pitää kiinni saavutetusta elintasosta? Sopiiko laittaa itsensä niin tiukille ettei ole mahdollista uupua ja levätä? 

Kahdeksan tunnin työpäivä. Jos ei jaksa tehdä kahdeksaa tuntia, niin on varmaan jotakin sairautta, laiskuutta taikka muutoin erikoinen tilanne.Niin syvälle on juurtunut ajatus kahdeksasta tunnista päivässä.

Uuden auton tulisi tuoda aika lailla lisää iloa, sillä se on kovin kallis. Mitä sitten jos uudessa autossa kanssa-autoilijat vituttavat yhtä paljon ja muiden hitaus ärsyttää yhtä paljon kuin vanhassa toyotassa?

Mitä jos se että saa kaiken, tuokin vain tyhjyyden? Mitä jos luulee olon parantuvan jonkun tavaran hankinnasta, mutta sama olo palaa taas kuukauden kuluttua?

Mitä jos uusi vaate ei hivelekään itsetuntoa ehjäksi vaikka stailaaja teki hyvää työtä ja uusi tyyli virkistää mieltä? Mitä jos pysähtyy ja huomaa että mulla onkin jo kaikkea.

Liian kallis diabetes

Diabetesliiton mukaan diabetesta sairastaa 500 000 suomalaista, joista 50 000 ykköstyyppistä ja 300 000 kakkostyyppistä, sekä 150 000 diagnosisoimatonta kakkostyyppistä.

Uusia diagnooseja tehdään 25 000 vuodessa ja diabeetikkojen määrä on noussut 70% kymmenen vuoden aikana. Tärkeä syy tähän on väestön lihominen ja liikunnan väheneminen.

Diabeteksen aiheuttamat kulut ovat noin kaksi miljardia euroa vuodessa! 

 Diabeteksen katsotaan olevan merkittävin syy valtimotauteihin sekä alaraaja-amputaatioihin. Lisäsairauksien ilmaantuminen moninkertaistaa diabeteksen hoidon aheuttamat kustannukset.

On laskettu että lisäsairauksien ilmaantuvuuden puolittamisella voitaisiin saavuttaa vuodessa yli 550 miljoonan säästö.

On pakko tehdä suuria muutoksia, eikä pelkkiä arjen pieniä muutoksia. Niitä on tehty jo vuosikymmeniä, mutta koska se näkyy? 

Helsingin sanomien mielipiteessä 7.6.2018 Diabetesliitto kirjoittaa "Kakkostyypin diabetekseen sairastuvat ne, joilla on siihen geneettinen alttius". Jatkaa sitten "Ihmisen omaa vastuuta terveyden edistämisessä ei pidä korostaa liikaa. " Ja "Tarvitaan tukea ja ohjausta, ei moralisointia."

Tämä oli vastaus urheilulääkäri Pippa Laukan kirjoittamaan kolumniin (HS Torstai 31.5.) jossa  kirjoitettiin näin; "Liikkumattomuus on ponnahduslauta, joka vauhdittaa sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen ja syövän puhkeamista. Vähintään neljäsosa uusista kakkostyypin diabetestapauksista johtuu siitä, ettei ihminen liiku tarpeeksi."  

Miksi faktojen sanomista ääneen pidetään tässä kohtaa moralisointina?!  Onko liitto huomannut että vuosia jatkunut taputtelu ja ymmärrys ei ole tuonut mitään edistävää. Mikään ei ole vuosiin muuttunut. Liitto hyssyttelee ja lääkärit eivät uskalla puhua ylipainosta, koska joku loukkaantuu. Liitto puhuu ikuisesti vertaistuen puolesta.Vertaistuki tuntuu olevan osaksi sitä, että siellä hyväksytetään omia huonoja valintoja muilla. Monille siitä on toki myös hyötyä.

"On helpompi elää terveellisesti, jos siihen on varaa, kykyä ja voimavaroja". (Diabetesliitto HS 7.6.)

Miksi halutaan luoda kuva että terveellinen elämä olisi kallista?! Se ei vaadi kuntosalikorttia, töitä, polkupyörää, saati autoa. Ei myöskään ulkona syömistä, salaattiannoksia tai lohta tiskistä!

Suomen tapa hoitaa diabetesta mahdollistaa täysin hedonistisen tyylin syödä ja suorastaan pelottelee muutoksilla. Ei diabetesta voi hoitaa sikailemalla. Se lyhentää työikää. Se lyhentää elämää. Me ei voida sikailla sen tähden, että lasku siitä menee muille. Diabeetikon huono verensokeritasapaino tulee myös muiden maksettavaksi. Sen lisäksi että kärsii siitä itse. Tämä ei ole moralisointia. Tämä on fakta. Elämä ei aina ole vaaleanpunaista. Diabeetikolla ei ole varaa hoitoväsymykseen. Se voi viedä hengen. Ja tulee kalliiksi.
"Hiilihydraattien verenglukoosia nostavan vaikutuksen korostaminen voi johtaa hiilihydraattien karttamiseen, jolloin ruokavalinnat muuttuvat proteiinia ja rasvaa suosiviksi."
( Diabeetikon ruokavaliosuositus 2008)

Ruotsin diabetesliitto suosittelee diabeetikolle yhtenä vaihtoehtona vhh-dieettiä, eli karppausta. Ruotsissa Suomen mallia pidetään täysin vanhanaikaisena.
"Se voi sopia ruotsalaisille mutta ei missään nimessä suomalaisille" sanoi Diabetesliiton ravitsemusasiantuntija Eliina Aro.
Ja "Diabetesta kuuluu hoitaa lääkkeillä, ei ruokavaliolla."

Tämän asian tiimoilta, Suomessa ei siis nähdä mitä ympärillä tapahtuu. Ei noteerata uusia merkittäviä tutkimuksia, vaan diabeetikon ravintosuositukset ovat vuodelta 2008 ja liiton sivuilla on lyhyt teksti, joka on siellä ollut jo vuosia. Siinä todetaan ettei vhh:sta ole riittävästi tutkimusmateriaalia.
Ja kuten jo kerroin aikaisemmin, tässä kymmenessä vuodessa diabeetikkojen määrä on kasvanut 70%.

Yhteenvetona lyhyesti siis:
Diabetes lisääntyy jatkossakin joka vuosi. Se vie kohtuuttomasti terveydenhuollon resursseja ja rahaa. Se on täten pois ihan kaikilta. 

Sille ei tehdä mitään. Sille ei haluta tehdä mitään.