jaksamisen loppu

Kauan kauan sitten maalla. 

Muistan oikein hyvin sen hetken kun jaksamiseni tuli päätökseensä. Kun lattiaa pestessä aloin yhtäkkiä itkeä vuolaasti, aloin ymmärtää että olen aika reunalla. Se vain tapahtui. En jaksanut liikuttaa moppia ja lattian peseminen vaikutti maratonilta. Sitten vain pidin kiinni mopista ja itkin pitkään.

Olin kovin kauan sivuuttanut itseni, mutta tunsin ettei mikään hetki ollut sentään niin paha, että sen pitäisi aiheuttaa mitään tällaista. Mitä tässä päivässä oli muka niin pahaa? Mutta se ei ollutkaan tämän päivän itku, vaan itkua viikoilta, menneiltä kuukausilta, vuosilta ja pato murtui. Sitten yhtenä päivänä irtisanoin itseni töistä.

Olin tuntenut pitkän aikaa ettei kaikki ole hyvin. Olin päivän töissä ja lopun aikaa koitin auttaa omakotitalon rakentamisessa. Tunsin etten osannut olla hyödyksi. Ei ollut tavallista arkea. Oli vain sellaista elämässä kahlaamista ja hyvin tehokasta. Sellaista kun "tässä vaiheessa elämää kuuluu olla". 

Tällaisia ihmisten unelmien kuuluu varmaan olla. Talo, auto, rahaa, työuraa ja sellaisia. En tiennyt mikä minun unelmani olisi. Onko sen edes väliä mikä on minun unelmani. Uhrautuva mukautuja. 

Mutta sitten minulla olisi suuri vaatehuone ja poreamme. Juon siellä siideriä. Aika näyttävää. Sitten minut ainakin huomataan ja moni varmaan kadehtii. Tuhkimosta tulisikin prinsessa! 

Narskutin yöllä hampaitani ja vaikka aamulla tunsin jaksavani, niin aina yhä aikaisemmin hiipi piinaava päänsärky ohimoille ja sitten koko päähän. Tuntui kuin jokaista hammasta särkisi. Silmiä särki ja koin etten näe normaalisti.

Sain jatkuvan närästyksen, riippumatta siitä miten tai mitä söin. Päädyin lopulta vatsalaukun tähystykseen ja kaikki oli kunnossa. Viha nousi kurkkuun yhä uudelleen. Se tuntui vihreältä, polttavalta hapolta jonka tunsin virtauksena kaikkialle kehooni. 

Hyshys. Ota rennie. 

En tunnistanut vihaa. Mistä minä edes olisin vihainen. Minullahan oli nyt kaikkea hienoa rakenteilla. Valmiina kaikki tulisi olemaan upeaa. Muista olla nöyrä ja työteliäs, puhui uhri minussa. 

Kävin pään magneettikuvassa. Sieltä löytyi pieni kysta. Se ajoi pelkoni äärimmilleen, ennen kuin uudessa kuvassa se paljastui jo siellä kauan olleeksi. Se ei ollut mikään tärkeä. Ihmisistä löytyy kuvauksissa jatkuvasti löydöksiä, mitkä pelosta ohjautuvilla ihmisillä voi herättää voimakkaita ahdistuksia. Olin kauhuissani odottaessa uutta kuvausta. Oireet vain pahenivat. 

Olin ohjautunut etsimään itsestäni jatkuvasti vikaa. 

En kyennyt kuuntelemaan itseäni. Olinhan viallinen. 

Päätä särki niin etten osannut keskittyä mihinkään. Alkoi huimata. Tunsin että olen oman kehoni ulkopuolella vain jonain tarkkailijana. Maailma heilui ja keskityin vain kestämään sen hetken pahaa oloa.

Kävin osteopaatilla ja fysioterapiassa. Ne tarjosivat hetkellistä apua. Parasta oli, että sain kolme varttia maata paikoillani ja tunsin olevani näkyvä ihminen. 

Minulle ehdotettiin kaikenlaisia lääkkeitä, joita kokeilinkin aina botoxista lähtien. Kävin hammaslääkäreillä ja neurologeilla. Välillä vain hajoten itkemään. Toisinaan joku tarjosi nähdyksi tulemisen kautta turvaa hetkeksi. 

Tunsin jatkuvan palan kurkussa, sillä en pystynyt puhumaan ääneen mitä halusin, eikä sellaisia sopisi julki tuodakaan. Olisin tällöin hankala ihminen. Ihan lapsellinen.  Ihmiset pettyisivät. Olin paljon paniikissa. En kestänyt jatkuvia kipuja ja puristusta, joka ei enää lainkaan lakannut. Uni häiriintyi. 

Kirjoitin surullisia kirjoituksia ja itkin paljon. Pelkäsin etten ikinä enää tule kuntoon ja että minulta löytyy jokin sairaus. Pelkäsin hirveästi. 

Unohdin asioita ja hätäännyin kun en saanut itsestäni enää tehoa irti. Kehoni oli töissä ja hymyilin, mutta henkisesti itkin.

Muutkin jaksoivat ihan hyvin, niin miksi minun käteni ja jalkani eivät jaksa. Eihän tässä nyt mitään sen suurempaa kriisiä ole käsillä.

Minun pitäisi nyt vain ymmärtää kokea kiitollisuutta mielettömästä talosta, joka olisi oma ja täydellinen. Eikö se olisi kuin unelma? 

Oliko se unelma? Haluanko edes sitä?  

En voinut sanoa etten minä tällaista ole halunnut. En edes tiennyt mitä halusin. 

Tuore avioliitto ja nyt minä en tuntenutkaan onnellisuutta. Olin jotenkin ihan tyhjä. Melkein valmis talo näytti ja tuntui nyt vain talolta. Olin pettynyt, mutta kielsin pettymyksen tunteen. Talo tuli lopulta valmiiksi kaikenlaisten tuskien kautta. 

Muuttopäivänä kävelin hiekkatietä koirien kanssa ja tunsin, että koko maailma huojuu. 

Asuimme uudessa kodissa jonkun vuoden. Tapahtui paljon. Koitin yhä uudellen löytää sitä, mitä olin jatkuvasti vailla. En osannut valita edes ammattia, sillä tunsin olevani vain kuori. Erosimme ja uusi jakso elämässä lähti liikkeelle. Ehkä sitten löytäisin sen, mitä olin etsimässä. 

Se oli minun elämäni kriisi. Tarpeellinen kuin vesi.

Kehoni vain joutui kertomaan sen minulle ja tekemään pysähtymisestä pakollista. Jos se ei olisi kertonut tuskistaan, ei kukaan olisi kertonut, sillä vaihtoehtona minulla ei ollut kuin jatkaa eteenpäin. Olin lakannut näkemästä vaihtoehtoja, kunnes muutos tuli eteeni pakollisena. Sanoin ääneen ettei minusta oikein ole enää tähän. 

Koitin vain jaksaa sen "minkä muutkin jaksoivat". Ihan kuin minä näkisin miltä kenenkin sielussa näyttää sisältä. Joku varmasti katsoi minuakin ja ihmetteli miten jaksan olla aina niin reipas. Reippauteni oli kovin hauras rakennelma. 

Olisi pitänyt saada sanotuksi asioita, mutten saanut. Kuuntelin muiden ohjeita. Tunsin paineen jaksaa ja suorittaa. Jos on jonkun aloittanut, se pitää tehdä loppuun. Uhrin tila ei ollut tietoinen valinta. Se asettui pitämään minua pystyssä. 

Koin ensin, etten voisi lähteä. Olisin jäänyt yksin. Yksin en olisi olemassa, vaan olisin tuntenut kuolevani.

En voinut astua alas riittämättömyyteen ja heikkouteen. Tai avun tarvitsijaksi, kun en tiennyt mitä apua olin vailla. 

Psykologin puheet siitä, miten aina ei tarvitse jaksaa ja saa olla uupunut, tuntuivat sinetöivän oman heikkouteni. Niitähän minä tässä olin juoksemassa karkuun. 

Omaa riittämättömyyttäni karkuun. Minun kykyni sietää stressiä ja painetta täytyi olla erityisen huono. 

Tämän jälkeen olen käynyt uusia taisteluja. Peittänyt haavani kerroksien alle. Uusiin nousuihin ja uusiin suorituksiin. Ei ollut vielä irti päästämisen aika ja valtava kasa kirjoja, sekä kirjoittamista veivät minua eteenpäin järkeväksi katsomallani tavalla. 

Asioiden piti olla järkeviä ja maailmassani tehokas suorittaminen vei eteenpäin. Tunteilut sikseen. 

Nyt olin valmis kirjoittamaan tämän, sillä nyt ymmärrän miksen voinut lähteä tuolloin pois. 

Näiden tapahtumien hahmottaminen kokonaisuutena on vienyt vuosia. Piti tulla uudelleen pohjalle,  jotta keho sai johdattaa ymmärryksen ääreen siitä, mitä olin ja olen vailla. 

Etsin vimmatusti apua itseni ulkopuolelta. Turvaa johon tarttua. Viisaita ajatuksia jostain missä on järjestystä, sillä itsellä oli niin epävakaata. Olin kuitenkin vailla jotain paljon syvempää, mitä ei voi tavoittaa lukemalla tai oppimalla. 

En ole uhri. Elämä ei ole kohdellut julmasti. Minussa on tila, joka uhrina pyrkii auttamaan  eteenpäin. Pelastamaan asioilta, joita ei voida kohdata. 

Koitin löytää ääntäni, mutta sen löytämiseen olisi tarvittu minuus. 

Eikä minussa ollut turvaa. Ei vakautta, ei levollisuutta. Minua pitivät liikkeessä jaksaja, ymmärtävä vaimo, positiivinen ajattelija, uhrautuva mukautuja, urhea Tuuli, kiltti tyttö, poikatyttö, tuhma tyttö. 

Kiitos kun olitte. Kiitos kun olette ❤️

Nyt myös minä olen täällä ❤️

E-pillerit. Tiikeristä karviseksi

Vahvat naiset vaativat samaa palkkaa kuin miehet. Tasa-arvo on tapetilla joka käänteessä, mutta miksi naiset suostuvat vapaaehtoisesti vaijentamaan hormonaalisen äänensä ja hiljentämään luonnollista haluaan. E-pillerit ovat myyty vapautena ja helppoutena, vaikka niiden yhtenä yleisimpänä sivuvaikutuksena on masennus. Ne ovat aiheuttaneet kuolemia, mutta mielummin nostetaan esille miten kätevää on kun ei rahaa kulu kuukautissuojiin.

Noin viitenä päivänä kuukaudessa voi tulla raskaaksi. Näiden päivien vuoksi tulisi syödä hormonaalista lääkettä kuukauden kaikkina päivinä vuodesta toiseen?  

Nuorille jaetaan ilmaiseksi mm hormonikierukkaa ja minipillereitä. Miten tyttö voi kasvaa naiseksi, kun keho on vaijennettu.

Naiset nääntyvät maskuliinisen suorittamisen alle. Kuukautiskivut ja vaikeudet on normalisoitu. Niitä ehdotetaan hoidettavaksi hävittämällä koko kuukautiset. 

Pillerien syönti voidaan aloittaa jo varhain 16-vuotiaana ja kasvaa siihen että kuukaudet ovat tasaisia. Ehtimättä välttämättä edes perehtyä kunnolla miltä ovulaatio tuntuu. Mitä mielialassa ja kropassa silloin tapahtuu. Ei tarvitse välttämättä kärsiä kuukautisista lainkaan tai niitä voi siirtää tärkeämpien asioiden tieltä. Miten kätevää se onkaan, mutta kaukana luonnollisuudesta. Kun googlettaa e-pillerit, ilmestyy ensimmäiseksi mainos, jossa tarjotaan e-pillerit helposti ja nopeasti netistä!

Eivät ne mielestäni edusta vapautta. Ne hiljentävät ja tasoittavat. Ne tekevät tiikeristä karvisen. Olisivatko miehet valmiita syömään päivittäin pillereitä, jotka laskevat testosteronitasoa? Epäilen. Eivätkö miehet kokisi että heidän miehuuteensa kajotaan? Miksi naiseuteen saa puuttua näin brutaalilla tavalla ilman vastustusta?
 Elämmekö elämää, jossa ei sovi olla mielialanvaihteluita, kiukkua, väsymystä tai pahaa oloa.

E-pillereiden on voitu osoittaa muuttavan naisen aivojen rakennetta ja toimintaa, sekä sotkevan parinvalintaa.

Vuoden 1995 kuuluisassa "Hikinen T-paita tutkimuksessa"  tutkimusryhmä keräsi DNA-näytteet 49:ltä nais- ja 44:ltä miesopiskelijalta Bernin yliopistossa, Sveitsissä.
Tutkimuksen miespuolisia osallistujia pyydettiin käyttämään samaa puuvillaista T-paitaa kaksi vuorokautta, käyttämättä hajusteita tai tupakkaa

Tämän jälkeen miesten T-paidat kerättiin ja tutkimuksen naiset haistoivat paitoja arvioiden hajuaistimuksien miellyttävyyden, seksuaalisen kiinnostavuuden ja intensiteetin.

Suurin osa naisista tunsi seksuaalisesti miellyttävimmiksi miehet joiden MHC-geeniperimä poikkesi naisten omasta perimästä, aiheuttaen tällöin mahdollisille jälkeläisille voimakkaan immuunijärjestelmän.
E-pillereitä syövät naiset valitsivat kokeessa kuitenkin päinvastoin, eli samanlaisen geeniperimän omaavia miehiä.
Koe on uusittu ja tulos on ollut samanlainen.

E-pillereiden on tutkimuksessa osoitettu vaikuttavat myös naisen seksuaaliseen halukkuuteen. Naisen on kenties helpompi olla haluton kuin miehen.
Lehdet ainakin ovat täynnä ravitsemusvinkkejä jotka palauttavat naisen halut. Kaikkea ostereista suklaaseen.

E-pillerit ovat myös ympäristöä ajatellen kuormittava valinta. Ympäristömme kemikalisoituu jatkuvasti ja e-pillereiden hormoneja päätyy virtsatessa veteen aiheuttaen haittoja kaloissa sekä ihmisissä. Nykyiset puhdistusmenetelmät eivät pysty poistamaan lääkejäämiä ja osa estrogeeninmatkijoista päätyy juomavedessä elimistöömme.

"E-pillerit lisäävät paitsi laskimo-, myös aivovaltimotukoksen riskiä. Estrogeeniä sisältäviä hormonivalmisteita ei suositella, jos on sairastanut aivoverisuonitukoksen. Riski saada aivoverisuonitukos on erityisesti niillä estrogeeniä sisältävien e-pillereiden käyttäjillä, jotka ovat yli 35-vuotiaita, sairastavat verenpainetautia, aurallista migreeniä ja tupakoivat.​" (Terveyskylä.fi 28.3.20)

Naistenterveys.com sivuston mukaan e-pillerien yleisimmät sivuvaikutukset ovat huonovointisuus, pahoinvointi, seksuaalisen halun vähentyminen, painonnousu ja pääkipu.

Suomalaisessa tutkimuksessa 2012 voitiin osoittaa ehkäisypillereiden, ehkäisylaastarin ja ehkäisyrenkaan nostavan matala-asteisesta tulehduksesta kertovan C-reaktiivisen proteiinin määrää.

Akuutin 2019 tekemään kyselyyn vastasi 1200 hormonaalista ehkäisyä käyttänyttä naista. Yle kirjoitti että valtaosa naisista koki ettei hormonalisen ehkäisyn haitoista puhuta tarpeeksi.
Haittojen sanotaankin monesti menevän ohi ajan kanssa. Tauon pitämisestä voidaan varoittaa, sillä se lisää veritulppariskiä.

Tässä esimerkkinä poiminta Lääkeinfo.fi:stä.
YASMIN tabletti, kalvopäällysteinen 0,03/3mg

"Jotkut hormonaalisia ehkäisyvalmisteita, myös Yasmin-valmistetta käyttävät naiset ovat ilmoittaneet masennuksesta tai masentuneesta mielialasta. Masennus voi olla vakavaa ja aiheuttaa toisinaan myös itsetuhoisia ajatuksia. Jos koet mielialan muutoksia ja masennusoireita, ota mahdollisimman pian yhteyttä lääkäriin, jotta voit saada neuvontaa."

"Yasmin valmisteen yleiset haittavaikutukset (1 - 10 käyttäjällä 100:sta) on kuukautishäiriöt, välivuodot, rintojen kipu, rintojen arkuus, päänsärky, masentuneisuus, migreeni, pahoinvointi, paksu valkovuoto emättimestä ja emättimen hiivatulehdus. "

Hiivatulehdusta taas voidaan pitää harmittomana ja hiivalääkkeitä saa ostaa vapaasti apteekista kalliiseen hintaan. Ne ovat niin yleisiä, että niistä puhutaan jokaisella telkkarin mainoskatkolla. Naisella ei kuulu olla jatkuvaa hiivaongelmaa.

Vuonna 2016 julkaistun laajan väestötutkimuksen mukaan ehkäisypillerit aiheuttavat keskimäärin 20 prosentille käyttäjistään hoitoa vaativan masennuksen. Vaikutus oli suurin teini-ikäisten ryhmässä, jossa ehkäisypillereiden käyttö kaksinkertaisti riskin sairastua masennukseen.

 Yle kirjoittaa 2014  17 suomalaisen naisen kuolleen e-pillereiden käytön vuoksi, kun taas
Helsingin yliopiston naisten- ja lastentautien kliininen opettaja Mervi Halttunen-Nieminen mainitsee Ylen haastattelussa 10.6.2019

"Monilla naisilla on todella suuri hormonien pelko ja luulo siitä, että hormoniton ehkäisy olisi jollakin tavalla parempi tai terveellisempi vaihtoehto. Tälle ei kuitenkaan ole perusteita."

Paljonko kondomi masentaa? Millä tavalla se ei olisi terveellisempi vaihtoehto?

Ehkäisyvälineiden vertailussa lääkealan turvallisuus-ja kehittämiskeskus Fimean ja lääkäriseura Duodecimin mukaan kondomin miinuksena on se, että käyttövirhe tapahtuu helposti ja joidenkin miesten mielestä yhdyntä ei ole silloin miellyttävä.
Lievempää settiä kuin e-pillereiden miinukset. Riippuu varmasti keneltä kysyy.
Kondomin plussana on ettei saa sukupuolitauteja.

FM Sanna Heikkinen osoitti väitöstutkimuksessaan, jossa arvioitiin elintapatekijöiden roolia rintasyövän etiologiassa, että hormonikierukkaa käyttäneiden post-menopausaalisten naisten rintasyöpäriski oli 52 prosenttia suurempi kuin naisilla, jotka käyttivät kuparikierukkaa. Muun hormonaalisen ehkäisyn käyttö suurensi rintasyöpäriskiä 32 prosenttia nuoremmilla, enintään 50-vuotiailla naisilla, kun heitä verrattiin naisiin, jotka eivät käyttäneet hormonaalista ehkäisyä.

Masennukseen on lääke, päänsärkyyn on lääke, hiivaan on lääke, rintasyöpä löytyy ajoissa mammografialla ja veritulppariski voidaan ennustaa.
Vain kaloille tuottaa murhetta se, että koiraat muuttuvat naarasmaisiksi ja naaraat koirasmaisiksi.

Lisään nyt oman kokemukseni tähän, jota en ole aikaisemmin uskaltautunut kirjoittamaan. 

Minulle e-pillereiden lopettaminen oli parhaita päätöksiä elämässäni tähän asti. 

Mutkatonta se ei ollut. Meni vuosi myllerryksessä. Tunnemyrskyissä ja hiusten huuhtoutuessa viemäriin. 

Vaikeinta oli se, etten tunnistanut itseäni. En ollut kuullut minussa olevaa naista. En pystynyt vastaanottamaan sitä määrää raivoa, joka oli tullakseen ulos. 

Tasaisuus oli kunnollisuutta. Tasaisuus oli ahkeruutta, hiljaisuutta, harmautta. 

Paksu, hiljaiseksi ruokittu eläin, jotten käyttäydy eläimellisesti. 

Nyt olen eläin. Kaikessa naiseudessani. 

En tiennyt, miltä tuntuu olla hehkuva ja kaunis. Kuin kykenisi kaikkeen ja hymyni valloittaa koko maailman. Näin ei ehkä ole, mutta kirjoitankin tunteesta, joka tiettynä ajankohtana kuukaudesta aina nostaa jumalattareksi. 

Koko tuoksumaailmani muuttui lopettamisen jälkeen. Saan valtavasti viestejä tuoksujen kautta.  Muutkin aistini muuttuivat. Aluksi tunsin, kuin olisin supersankari, sillä informaatiotulva oli valtava. 

Kortisoli tasoni olivat jatkuvasti korkealla käytön aikana ja madaltuivat kun tauotin pillerit. Tämän sanottiin olevan ok, joten tuolloin jatkoin käyttöä. 

Verenpaine oli huomattavan korkea, joten sain verenpainelääkkeen. En yhdistänyt asiaa. Kun vain sanoi ettei polta tupakkaa, niin pillereiden katsottiin olevan minulle sopivia. 

Koen vihaa ja surua siitä, etten osannut aikaisemmin löytää irroittamisen mahdollisuutta. Nyt siitä tulee jo yhdeksän vuotta. En osannut kuunnella itseäni. Kuuntelin lääkäreitä ja jotain miesten maailman paskaa konsensusta aiheesta. 

Hormonaalisesta ehkäisystä tulee jatkuvasti lisää tutkimuksia. Silti se myy. Se on kätevä. Ei tarvitse ehkä pureutua kuukautisvaivojen juurisyyhyn ja voi suorittaa kuin mies. Ei tarvitse olla niin PMS. 

Ongelmat ja kivut vaativat pysähtymään, mutta tässä hetkessä ei suosita pysähtymistä. Ei ole tehokasta jos on liikaa jotain naisellisia oloja. 

Tiikerin on saatava olla vapaa, kaunis, raivoisa, tyyni ja itsevarma eläin. 

 

mietteitä juuri tänään

Olen nyt harjoitellut kulkemaan epävarmuudessa. Se on ollut kovin haastavaa. Huomaan että aikaisemmin olen koittanut mennä aina kohti jotakin varmaa ja tuttua. Jotakin, mikä ei varmasti menisi pieleen. Ettei sitten hävetä. 

Se pitää paikoillaan tai sitten polulla näkee vain omiin kenkiinsä. 

Olen koittanut varmistella kaikkea. Kirjata ylös etten unohda. Ihan kamalaa jos unohtaa jotain. Hävettää. 

Kaiken on täytynyt olla jotenkin kontrollissa ja järjestyksessä. Valmiina. Että voi ennakoida. Ettei pelästy ja ettei pety tai ettei kukaan muu pety. 

Uudet asiat ovat olleet liian yllättäviä. En ole voinut antaa itselleni lupaa olla oppimassa. Kuuluisi osata monenlaista ja muistan miltä koulussa tuntui kun ei ymmärtänyt jotakin. Siihen vain puristui. 

Omien tunteiden tunteminen ja tunnistaminen kuulostaa itsestään selvältä mutta ei se ollutkaan. Närästys olikin viha. Ja kurkkuuni oli jumiutunut sanojen tulva. 

Sitten kuvittelin että minussa on jotain vikaa. Jokin häiriö tai että olen liian herkkä. 

Liikaa tai liian vähän. 

Tunteitten jatkuva torjuminen ja itsensä suitsiminen kunnolliseksi, asialliseksi, hillityksi, järkeväksi ja kiltiksi on kuin pidättäisi hengitystä ja lopulta siihen kuolisi, ellei keho pitäisi automaattisesti huolta. 

Ulkoapäin etsin selityksiä omaan kummallisuuteeni. Ehkä joku voisi tietää miksi olen niin vaillinainen kestämään kaikkea sitä mitä "normaalisti ihmisen kuuluu kestää". Monet kestävät kaikenlaista tarttumalla erilaisiin selviytymistapoihin. Kieltäminen ja pakkopositiivisuus kuittaa. 

Suututtaa, mutta ei sopisi olla kovin suutuksissa, ellei ole riittävän hyvää syytä olla vihainen. Kaikki sanomatta jääneet EI-sanat purskahtavat ulos kerralla. Hävettää. Olinkohan taas erityisen herkkä kun suutuin väärällä tavalla ja väärästä asiastakin. 

Miten huojentavaa nyt saada näkyä minuna. Olematta introvertti tai ekstrovertti. Olematta liian herkkä. Olematta liikaa tai liian vähän mitään. Olen liittänyt itseeni sanoja. Varmaan jotta voisin ymmärtää tai koittaa tuoda järkeä ihmetykseeni. Luonto ei ole piirtänyt tai kirjoittanut minuun mitään. Olen uskollisesti liimannut kyllä itseeni lappuja. Ne ovat toimineet valitettavina muistutuksina siitä, ettei minun kannata kurotella mihinkään, vaan tyyntyä hiljaisuuteen, kun rahkeet eivät riitä. 

Minulle kaikki voisi olla vähän liiallista. 

Aloin kertoa itselleni, että olen rauhallinen ihminen. Viihdyn kotona. Se en ollut minä. 

Nyt kuljen epävarmuudessa luottavaisena. Suuressa rakkaudessa ja vapaudessa. Etsien kaikkea. Haluan oppia viisaudesta. Minusta tulvii tunteita, ajatuksia ja ideoita. 

Olen koittanut tiedolla ja järkevyydellä lukea kirjoista polkuani tasaiseksi. Se ei toiminut, mutta on avuksi. On kohdattava tunteet ja huudettava sanat jotka ovat jääneet kurkkuun. Niitä on nytkin siellä kun kirjoitan. 

Polku ei koskaan voi olla tasainen. Luulin että se täytyy tasoittaa, jotta uskallan edetä. 

Omaan sisimpään matkaaminen on hurjaa. Siksi olisi helpompaa lähinnä arvioida muiden matkoja ja huomioida niistä vääriä valintoja. Polkuni ei ole koskaan ollut yhtä epätasainen kuin nyt, mutta minä tunnenkin nyt itseni toisinaan ihan sankariksi, joten etenen. Välillä huomaan kaatuesani, ettei se hävettänytkään kuten ennen. 

Tämä kirjoitus ei ole kuten aikaisemmat kirjoitukseni. Harkittu, luettu, leikattu ja liimattu. Tämä on ajatusten repäisy tästä hetkestä ja tuokoon se esiin kaiken sen, mikä haluaa tulla nähdyksi. 

"Tärkeämpää, kuin hallita valtion viljatase on tuntea oman elämänsä tilikirjat." 

Seneca