ajatuksia mielen hallinnasta

 "Eläköön hulluus ja järjettömyys. Elämässä sinänsä ei ole mitään järkeä. Vaikka kuinka hakisin järjellistä perustetta elämälle sitä ei löydy. Elämä on tunne. Se on syvä tunne olemassaolosta tässä ja nyt, ilman perusteluja. Järki on vain työkalu, joka auttaa meitä tarvittaessa toteuttamaan haaveitamme ja unelmiamme, mutta elämän tarkoitusta se ei meille anna."

Ajatuksia mielen hallinnasta ja muustakin...kirjan Matka omenapuuhun (Antti Heikkilä) jälkeen

Kirja on vuodelta 1995, eli ennen VHH-ruokavalion nousua. Kirjassa kritisoidaan lääketieteen jähmeyttä ja ihmisen jakamista osiin, käsitystä että sairaus on paketti jonka lääkäri ottaa pois, enimmäkseen lääkkeiden avulla. Kirja ei ole pelkkää joogaa ja mielenhallintaa, vaan kertoo ihmisen näkemisestä kokonaisuutena myös lääkärin vastaanotolla.
Mielenkiintoista luettavaa, suoria mielipiteitä ja vaikuttavaa kokemusta ja ammattitaitoa.
Lainaukset ovat kyseisestä kirjasta. 

 "Keskiaikana henki oli tärkein, nykyään vain ruumiilla on merkitystä. Ennen ruumis poltettiin roviolla, jotta henki säilyisi, nykyään henki jäädytetään lääkkeillä jotta ruumis pelastuisi" 

 "Lääketiede on ideoiltaan ja metodeiltaan hyvin vanhanaikaista. Sitä hallitsee vielä viime vuosisadan tieteellinen mekanistinen varmuus. Koko ihmisen kompleksinen järjestelmä on puristettu yksinkertaiseen malliin. Lääketiede tutkii asioita, ei niiden suhdetta."

Aika riipivää, kaikessa totuudessaan. Miten meitä hoidetaan. Osissa. Erikoislääkäreille lähettämällä. Jatkuvasti kehitetään uusia lääkkeitä hillitsemään oireita ja helpottamaan kipuja. Yhtäkkiä voidaan otsikoida jonkun tietyn ruoka-aineen vaikuttavan myönteisesti tai kielteisesti johonkin sairauteen, muttei juurikaan puhuta siitä miten voi itse vaikuttaa siihen mitä elimistössä tapahtuu. Syöpää on nujerrettu ottamalla siitä henkinen yliote, mutta koska sitä on hyvin vaikea saada millään tavalla virallistettua niin se saattaa jäädä jonkun sortin ihmeeksi, vaikka selitys on itseasiassa todella looginen. Mieli ja ruumis ovat yhtä. 


"Aerodynamiikan asiantuntijat ovat laskeneet, että mehiläisen muoto ja siipien pinta-ala tekevät siitä lentokyvyttömän. Mehiläinen ei vain itse tiedä sitä. Yksittäiset havainnot eivät ole koko totuus ellei sitten niin haluta ja muokata todellisuutta haluttuun suuntaan" 

Vahva, henkinen paha olo on mielestäni asia joka voi luoda juuri näitä yksittäisiä havaintoja. Kun ei tahdo jaksaa, kehossa saattaa ilmetä kipuja monella eri tavalla ja niiden hoitaminen erillisinä ei ehkä korjaa mitään. Voisiko tämä johtua elämäntilanteesta?- saattaa tulla ihan viimeisenä ajatuksena ja sillon taas koetaan että asiaan on vaikea vaikuttaa. Henkinen apu saattaa jäädä saamatta sillä se onkin isosti omalla vastuulla ja lääkäri voi nostaa kädet pystyyn. Voi käydä niinkin päin että potilas katsoo että hänet leimataan jollakin tapaa luulosairaaksi. Itse toivoin löytäväni jonkun, kuka näkisi minun kokonaisuuteni ja tulisin kuulluksi. Etten taas saisi lähetettä seuraavalle. 

"On omituista että placeboa ei ole juuri tutkittu. Miten se oikein vaikuttaa? Miten henki, usko tai mieli vaikuttaa potilaassa? Miten lääkärin usko vaikuttaa potilaaseen niinkin tehokkaasti? Placebon käyttöä pidetään ei-tieteellisenä ja jopa puoskarointina. Itse pidän sen käyttöä loistavana lääkärintaitona"  

Suomen kaltaisessa maassa placebon käyttö luulisi olevan suuri menestys. Se, miten sitä käytettäisiin, on vaikea ajatella mutta uskon todella vankasti placebon toimivuuteen. Osalle ihmisistä on hyvin tärkeää saada lääkäriltä resepti. Muuten he ovat tulleet turhaan. Tämä toki toimii molempiin suuntiin. On kätevää kun lääkäri voi määrätä lääkettä, sillä sehän kuuluu heidän työhönsä. Kuitenkin jos mietin miten moni kaikenkaikkiaan vuosittaan paranisi placebolla niin veikkaukseni olisi että todella moni!
Omaan elämääni kun tämän sijoitan taas niin miellän että jotkut lääkkeet auttoivat joitain vuosia sitten minua placebon tavoin. Olin kovissa kivuissa ja lopen uupunut tuskaiseen tilaani. Erilaisia lääkkeitä kokeiltiin ja lääkettä vaihtaessa koin sen placebo-vaikutuksen. Uskoin että vihdoin kipu helpottaisi tämän uuden lääkkeen myötä ja aluksi siten kävikin. Uskoin siihen ja täten kehoni ja mieleni voi paremmin. Rentouduin ja pelkoni hellitti hetkeksi. Sain toivoa. Kivut kuitenkin alkoivat taas nujertaa mieltäni ja herännyt toivo selätettiin. Jos olisin osannut silloin käsitellä mieltäni kuten nyt osaan, olisin selvinnyt paremmin. Ajattelen kuitenkin myös niin, että ilman tuota kipukokemusta en olisi nyt niin tietoinen omasta mielen hallinnastani. Oma vahvuus täytyy tiedostaa. Nähdä sen voima. Jos vain ajattelee että kai mun täytyy sit vaan yrittää niin voi olla ettei pääse mihinkään. Tähän voisi lainata taitavan Jedin sanoja

"Do, or do not. There is no try" 

-Yoda

"Stressi ei ole mitään negatiivista, se vaan kertoo meitä ympäröivän ja meidän sisäisen maailmamme vaikutuksesta meihin, kokonaiseen ihmiseen." 

Stressi on paljon esillä tänä päivänä ja tuntuu että yhä useampi tuntee olevansa stressaantunut. Se tuntuu olevan myös jonkinlainen kaapu minkä taakse voi kätkeytyä. Voi sanoa että tämä kaikki johtuu vain stressistä. Ikään kuin kaikki tulisi ulkopuolelta, vaikka se tuleekin itseasiassa jokaisen sisältä. 
Jokaisella ihmisellä on erilainen tapa suhtautua ympärillä tapahtuviin asioihin. Stressin hallintaa voi myös opetella. Vaikka stressiä toisi työ, kiire tai asiat jotka eivät sinulle edes kuulu, on silti stressistä vapautumisen tultava itsestä. Voi toki myös jäädä odottamaan että olosuhteet vain helpottavat mutta itselle se ei tuntunut sopivan. Sain fyysisiä oireita ja kipuja kun olin henkisesti tilanteessa josta en tuntenut pääseväni pois. Tiesin että jos menisin lääkäriin, saisin ensin lääkettä, jonka jälkeen todennäköisesti sitä vähän toisenlaista lääkettä jonka jälkeen olisin luullakseni ollut ultraäänikuvauksessa. Näin on mennyt ennenkin. Totesin että minun on välttämätöntä antaa itseni rauhoittua. Jatkuva ajatusvirta ja siitä johtuva paha olo ei ollut helposti pysäytettävissä, joten oli tarpeen kehitellä itselleni erilainen lähestymistapa ja todella päättää oppia uutta! Uutta itsestä ja mahdollisuuksistaan muokata ajatuksiaan. Mutta jos sanoo että "mä en nyt todellakaan pysty ajattelemaan mitään muuta kuin tätä!" niin todellakin...et pysty. 

"Peruskoulussa voisi alkaa opettaa elämäntaitoja, jolloin koulu palaisi peruslähteilleen: Ei koulua vaan elämää varten. Mitä hyötyä on hyvästä matematiikan taidosta jos nuorella iällä saa infarktin tai ajautuu itsemurhaan? Reagointikyky on hyvin yksilöllinen ja selviytymisen strategiat ovat moninaisia. Tässä pätee hyvin sanonta: Hullu työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä" 

Meille taidetaan opettaa koulussa enemmän eläinten käyttäytymisestä kuin ihmisten. Avioliitot päätyvät eroihin kun parit eivät osaa kommunikoida. Partiossa opetellaan toisen huomioon ottamista mutta koulussa ei. 

"Suomi on hyvin freudilainen ja luterilainen maa. Järjestys ja virkamiehet ovat arvossaan. Kasvatus, terveydenhuolto, sosiaaliala, taide, vankeinhoito, kirkko ja hallinto ovat omaksuneet freudilaisuuden. Elämä on siistiä ja kaikelle löytyy selitys. Tavallisen ihmisen yläpuolella on joku, joka tietää mikä on parasta hänelle. Hengen sallitaan ilmentyä vain humalassa tai hihhulikokouksissa" 

Mitä tähän voi enää lisätä. This is Finland. Tätä on hyvin vaikeaa murtaa. Tämä on käytäntö täällä. Siihen ei voi puuttua astumatta jonkun varpaille. 

"jooga on tehokas menetelmä säädellä aineenvaihduntaa ja hormonitasapainoa. Joogamestarit kykenevät vaikuttamaan suoraan sydämen ja suoliston toimintaan, aineenvaihduntaan ja ruumiin lämpötilaan. He pystyvät pistämään, viiltämään ja polttamaan itseään ilman että saisivat aikaan näkyviä vammoja ja verenvuotoa. He kävelevät tulisilla hiilillä, mikä tuntuu länsimaalaisesta uskomattomalta, saamatta mitään vammoja" 

Tämä kaikki osaaminen tuntuu olevan vastakohta sille mitä me täällä osaamme. Monen suomalaisen mielestä tämä on jotain ihme hihhulia, hulluutta...jonkin asteista kusetusta, kikkailua tai muuten vaan selittämätöntä. Taitona sitä ei osata täällä pitää. Ei ajatella sen olevan opeteltavissa olevaa mielen hallintaa. Täällä ei anneta arvoa mielen hallinnalle vaikka juuri stressaantuneet suomalaiset ovat sitä vailla. Syytämme stressiä ja sanomme ettei sille voi tehdä mitään. Ihan jo pelkkä rentoutuminen, oikean hengityksen opettelu, saati ihan meditointi voi olla jo "ihme hihhulointia" kun parempi on vaan ottaa vaikka kaljaa. Se auttaa vitutukseen ja stressiin. Ettei tarttis tehdä mitään. Asiat jää taka-alalle. Vitutuskin palaa. Stressi jatkuu. Erinäinen stressissä ja vitutuksessa kieriminen on äärimmäisen suomalaista.

"Ruumis-mieliakseli on keskeistä kaikille itämaisille liikuntalajeille. Judon, karaten, joogan ja tai chin pyrkimyksenä on saavuttaa ruumiillinen ja henkinen tasapaino. Länsimainen kilpailukulttuuri vain on pilannut useimmat näistä liikuntamuodoista. Itsen hallitsemisen sijaan vastustajan voittamisesta on tullut ainoa päämäärä. Ruumis on väline, ei itseisarvo"

Ja se kyllä näkyy. Meillä on isosti esillä jääkiekko ja on hiihto ja.... Ihmiset ovat hyviä kannustamaan omiaan ja myös haukkumaan näiden epäonnistuessa. Armoa ei tunneta jos hopeaa tulee. Kaikki on kiinni fyysisestä suorituksesta. En ole koskaan päässyt tähän sisälle. Minusta urheilusuoritus on aina jokaisen oma suoritus. Henkilökohtainen onnistuminen tai epäonnistuminen. On monesti helpompi arvioida toisten osaamista ja jaksamista. Henkinen osaaminen ei ole niinkään arvossa. Se ei ole laskettavissa maalien määränä tai muutoinkaan. 

"Sairaus ei ole satunnainen onnettomuus, mikä iskee minusta riippumatta, vaan olen itse osallisena sairauksieni syntyyn. Kukaan ei voi minua parantaa, jollen ole siinä itse mukana"  

Tämä olisi hyvä usein muistaa. Ja eikö juuri tämä ole suuri voima meissä. Tämä antaa meille mahdollisuuden pysyä terveinä. Olen kuullut ms-sairaan tarkan kertomuksen miksi hänellä on ms. Minulla ei ole yhtä havainnollista kertomusta siitä miksi minulla on diabetes. Minulla on ajatuksia siitä mutten osaa selittää ihan kaikkea. On kuitenkin minun itseni vallassa miten diabetekseni hoidan. On minun vallassani etten anna sen viedä minulta mitään. Se on osa minua.

"Elämää ei voi ymmärtää logiikan ja järjen avulla. Elämä on tunne. Tunne on totta. Kaiken inhimillisen toiminnan takana on aina tunne, se on perusvoima ja inspiraation lähde. Äly on vain keino toteuttaa tunteita."

 Ja muutama sana alkoholista, sillä sitä oli käsitelty voimakkaasti kirjassa ja herättää myös minussa paljon tunteita. 

"Alkoholi on ehdottomasti pahin huume maailmassa, sekä kehitysmaissa että teollistuneissa maissa. Se tuottaa kuolemaa, kärsimystä ja tuhoa enemmän kuin mikään muu huumausaine" 

Suurin osa sydänkuolemista saattaa johtua alkoholista. Aivohalvauksien taustalla on usein alkoholi. Se myös pahentaa verenpainetta, vaurioittaa ruuansulatuselimistöä, maksaa ja haimaa ja on itsemurhien pääasiallinen syy. Se työllistää mielisairaalat, päivystyspoliklinikat ja poliisit. Tätä rataa. Alkoholismin vakavuutta Suomessa vähätellään. Se ei tilastollisesti tapa ihmisiä kovin runsaasti. Alkoholistien kuolintodistuksissa lukee kaikenlaista kuten itsemurha, keuhkokuume, munuaisvika, maksakirroosi, mahaverenvuoto ja haimatulehdus. Suurin osa alkoholisteista ei ole alkoholisteja sikseen että he ovat sitä mieltä että heillä on juominen hallinnassa. Se on tapa kieltää riippuvuuden olemassaolo. Perhe ja lähipiiri saattaa kärsiä tavattomasti. 
Jatkuva juominen on asioiden hoitamista väärällä tavalla. Viinaa vitutukseen ja aina siihen joku syy löytyy. Sanoisin alkoholin osalta että mua hävettää olla suomalainen. Tuntuu että täällä se on jonkinsortin hyväksytty lääke. Ilman ei täällä pärjää. Se kuuluu meidän kulttuuriin ja siitä kerrotaan ylpeileviä tarinoita. Suomalaiset ovat sisukas kansa? Suomalaiset ovat arka kansa, ketkä hakevat rohkaisuryypyn näyttääkseen tunteitaan.