"Mikrobisto on jatkuvasti muuttuva ekosysteemi, joka voi hoitaa meitä tai myrkyttää meidät, riippuen siitä, mitä sille syötämme."
(Soki Choi, Suolistovallankumous, Näin suolistobakteerit vahvistavat aivojasi 2019)
Meillä on jokaisella erilainen ja henkilökohtainen bakteerikokoelma. Hyviä, haitallisia ja toisinaan hyvinkin haitallisia bakteereja. Hienoa on kuitenkin se, että voimme itse vaikuttaa asukkaidemme viihtyvyyteen ja tätä kautta heidän lisääntymismääräänsä.
Suolisto mikrobeineen vaikuttaa ihmisen tunnetiloihin, kipuherkkyyteen, päätöksiin ja sosiaalisuuteen.Bakteerit huolehtivat ruoansulatuksesta, valmistavat vitamiineja ja mineraaleja, suojaavat sairauksilta ja vahvistavat immuunijärjestelmäämme. Suolistobakteerit osallistuvat jopa uusien aivosolujen muodostamiseen.
Niille on siis uskottu lukuisia tehtäviä ja olemme riippuvaisia näistä tiedoista ja taidoista, sillä bakteerit ovat olleet maapallolla ensimmäisten joukossa ja me vasta pienen hetken.
Suolistolla on oma hermojärjestelmä, jossa on yhtä paljon hermosoluja kuin selkäytimessä ja se käy jatkuvaa vuoropuhelua aivojemme kanssa vagus-hermon kautta.
Ruoansulatuksen perustoiminnot ovat säilyneet samanlaisina satoja miljoonia vuosia. Täten voidaan ajatella että suolistoon ja enteeriseen hermostoon on ohjelmoitunut evoluution kehittämää älyä. Tämä älykkyys yhä edelleen muokkaa meidän terveyttämme, aivojamme ja vointiamme. Nyt ihmisten kohdalla se on tosin uusien haasteiden edessä.
Ihmisen suolistoflooralla on painoa 1-2kg ja sen aineenvaihduntakapasiteetti ylittää maksan kapasiteetin 100-kertaisesti.
80% immuunijärjestelmän soluista sijaitsee suolistossa ja suoliston bakteerit harjoittavat immuunijärjestelmäämme.
Suolistossamme asustaa myös nukkuvia haitallisia bakteereja, jotka virkoavat hyvien bakteerien vähentyessä. Haitalliset bakteerit tuottavat myrkkyjä ja stressihormoneja, jotka saavat olon huononemaan.
Näin voi tapahtua esimerkiksi syödessä antibiootteja, pikaruokaa tai pitkäaikaisen stressin vallitessa.
Pelkästään syömämme ruoka ei siis vaikuta suolistobakteereihimme. Krooninen stressi on voitu määritellä hyvin haitalliseksi. Myös lääkkeillä on paljon vaikutuksia suolistoomme, sekä erilaisilla kemikaaleilla joita käsittelemme ja hengitämme päivittäin. Vastaavasti liikunnan on voitu osoittaa lisäävän tiettyjä hyviä bakteereja.
Suolisto elää voimakkaasti mukana meidän tunteitamme. Soki Choi kertoo kirjassaan, että jokaista tunnetta vastaa tietynlainen "ilme" myös suolistossa. Ollessamme vihaisia, vatsa erittää suuren määrän suolahappoa ja muita happamia nesteitä ruoansulatuksen hidastuessa.
Ahdistunut suolisto ei toimi kunnolla, masentunut suolisto hidastuu serotoniinin puutteessa ja tärkeiden ravintoaineiden imeytyminen saattaa vaikeutua.
Stressihormonit, kuten noradrenaliini näyttää myös tekevän joistain suolistobakteereista vaarallisempia ja vahvempia, jolloin nämä patogeenit voivat aiheuttaa suolistoinfektioita, vatsahaavan tai verenmyrkytyksen.
Suolistoflooraa dominoi neljä bakteeriryhmää; Bacteroidetes, Firmicutes, Actino ja Proteo.
Bacteroidetes- ja Firmicutes-bakteereja pidetään niin tärkeinä merkkeinä sairaasta tai terveestä suolistofloorasta, että ne ovat suolistoflooraindeksin perusta.
Bakteroides on paksusuolen yleisin bakteerityyppi. Ne hajoittavat hiilareita kasveista ja proteiineja lihasta, tuottavat B2, B5 ja B7-vitamiineja ja pyrkivät avuliaasti pitämään kasvimyrkkyjä poissa suolistosta.
Firmikuutit taas sulattavat, imeyttävät ja varastoivat rasvaa ja sokeria. Niitä on runsaasti ylipainoisilla ja länsimaiseen ruokavalioon tottuneilla ihmisillä.
Prevotellan suosikkiruokaa taas on kuitukasvikset. Se hajoittaa suolistossa syntyvää limaa ja tuottaa B9 ja B1-vitamiineja.
Liikaa Firmicutes-bakteereja omaava ihminen tulee ruoan syömisestä helpommin ylipainoiseksi, kun taas Christensenella-bakteeria omaavat voivat syödä suklaakakkua miten paljon hyvänsä, ilman että heidän painonsa nousee. Tämän vuoksi myös ajatus kaloreiden laskemisesta on hyvin viitteellistä, sillä emme voi tietää miten suuren osan kaloreista meidän mikrobimme keräävät talteen mistäkin ruoasta.
Erilaiset bakteerikantamme myös saavat ymmärtämään sen, miksi toinen ihminen kestää paremmin paljon mausteita, hometta, tai reagoi lääkkeeseen hyvin eri tavalla. Jotkut bakteerit poistavat lääkkeistä syntyvät myrkyt
tehokkaasti.
Suuri osa serotoniinista valmistuu suolistossa, sekä noin puolet dopamiinista.
Serotoniini ei pelkästään osallistu meidän onnellisuuteemme, vaan se ohjaa myös suolen motoriikkaa ja aktivoi ruuansulatuksen refleksejä. Tämän vuoksi monesti suolen ja vatsan toiminta häiriintyy ahdistuneena tai masentuneena.
Ruoka ja stressi ovatkin ratkaisevimmat tekijät suoli-aivoakselin kannalta.
Kroonisessa stressissä saattaa tärkeät bakteerimme vähentyä ja vallalle pääsee haitallisia bakteereja.
Professori Joe Alcock esitti, että ottamalla dopamiinipohjaisen palkitsemisjärestelmän hallintaansa mikrobit voivat luoda mielihaluja, jotka ohjaavat ihmisiä syömään ruokia, joita tietyt mikrobit ovat erikoistuneet käyttämään ravintonaan. Näin ne pääsevät etulyöntiasemaan muihin mikrobeihin nähden. Tällöin voimme ajatella makeanhimon esimerkiksi firmikuuttien vaatimuksena saada syötävää.
Myös Candida albicans-hiivan ollessa valloillaan, ihmisen tekee usein mieli syödä hiilihydraatteja. Se menee hiivasienen ravinnoksi, jotta se lisääntyisi.
Suolistobakteerit pystyvät vaikuttamaan myös nälkähormoni greliiniin ja kylläisyyshormoni leptiiniin määrään.
Suolistobakteereilla on siis paljon valtaa runsaslukuisina ja niiden isäntä syö yhä suurempia annoksia tulematta kylläiseksi.
Tohdin tähän mainita, mitä ihmisten ruokien annoskoolle on viime vuosien aikana tapahtunut. Suurimmaksi osaksi ne ovat kasvaneet tarpeettoman suuriksi ja se, ettei koe tulevansa täyteen vähemmästä, on bakteerien ajatus ja viestitetty isännälle tiedoksi vagus-hermoa pitkin.
Runsaasti haitallisia bakteereja sisältävä suolistofloora on voitu tutkimuksissa jo yhdistää useisiin sairauksiin ja häiriöihin. Tällaisia ovat mm Alzheimerin ja Parkinsonin tauti. Autismi, ADHD ja masennus.
Kaikissa edellämainituissa suolistofloora eroaa merkittävästi normaalista floorasta.
Alustavat tutkimustulokset osoittavat selkeän korrelaation neuropsykiatristen oireiden ja kovien maha-suolistovaivojen välillä.
Tässä suomalaisessa tutkimuksessa 2016 saatiin hyviä tuloksia Lactobacillus rhamnosus- bakteerilla.
Maitohappobakteereista, eli probiooteista on jo saatu paljon hyviä tuloksia lukuisissa tutkimuksissa.
Hulston ym 2015 osoitti että probiootit voivat ehkäistä ja lievittää masennusta sekä parantaa insuliiniresistenssiä ja sitä kautta ehkäistä ja hoitaa tyypin 2 diabetesta.
En koe tarpeelliseksi liittää tähän suurta määrää viitteitä eri tutkimuksiin.
Probiootit ovat monesti ehkä kuitenkin käytössä vain matkustaessa tai antibioottikuurin jälkeen.
WHO määrittelee probiootit "eläviksi mikrobeiksi, joilla riittävän suurena määränä on positiivinen terveysvaikutus isäntäänsä".
Probiootteja on runsaasti fermentoidussa ruoassa, kuten hapankaalissa, kimchissä ja kefiirissä.
Suolistobakteerimme ovat kohdanneet merkittäviä haasteita kehityksessämme. Antibiootit olivat merkittävä keksintö ja säästäneet ihmishenkiä. Emme voi kuitenkaan ajatella, että niistä ei jouduttaisi jatkuvasti maksamaan todella kovaa hintaa elimistömme kustannuksella.
Antibiootit ovat armottomia toimijoita suolistossa ja elimistöllä voi kestää vuosia jotta uudet asukkaat ovat toiminnassa täydellä teholla kuurin jälkeen.
Voimme kärsiä mm ripulista, alakuloisuudesta, vatsakivuista ja pahoinvoinnista. Antibioottien jälkeen on myös tavallista, että Candida-hiiva saa valtaa ja tuottaa yhä huonomman olon.
Kaikilla lääkkeillä on jonkinlainen vaikutus suolistossamme ja harvemmin positiivinen. Se on yksilöllistä. Jos myrkkyjen poisto toimii tehokkaasti, ongelmaa ei ehkä synny. Jos taas suolistossa on vallalla huonot bakteerit, voi jatkuva lääkitys tuoda ongelmia.
Maanviljely on toinen merkittävä haaste suoliston bakteereita ajatellen. Se on tehnyt huomattavasti yksipuolisuutta ja yhä enemmissä määrin myrkkyjä bakteeriemme käsiteltäväksi. Monimuotoisuus on avainsana hyvässä, tehokkaasti toimivassa suolistofloorassa. Tällaista monimuotoisuutta tavataan mm Yanomami-heimolla Amazonin sademetsässä.
Ruokateollisuus ei välitä meidän suolistobakteereistamme. Se voi sanoa välittävänsä, myymällä jogurttia jossa on maitohappobakteereja. Todellisuudessa probioottien määrä on vähäinen ja olisi oleellista, että ne olisivat elossa saapuessaan vatsaan.
Teollisuudelle on kuitenkin lähinnä eduksi, että olemme addiktoituneita rasvaan ja sokeriin. Raha tehdään sillä, että asiakkaat haluavat syödä enemmän ja useammin. Tätä suunnittelutyötä tekevät kemistit, täydellisen aromin luomiseksi. Tätä asiaa on pohtinut Eric Schlosser kirjassaan Pikaruokakansa 2001.
Kun tämän työn tuloksia katsoo katukuvassa, huomaa että he ovat onnistuneet todella hyvin työssään. Yhä useammalla on pakkomielteinen suhtautuminen ruokaan. Lihavuus lisääntyy joka vuosi ja firmikuutit näyttävät perivän maan.
Olemme monimutkainen kokonaisuus. On mielestäni epätodennäköistä voida luoda lääkettä joka auttaa meitä voimaan hyvin. Emme voi hoitaa kokonaisuutta vain puuttumalla esimerkiksi leptiiniin ja greliiniin.
Me emme voi korvata huonoja elintapoja ottamalla hyviä maitohappobakteereja purkista, vaikka se onkin hyvä alku. Syömme tietoisesti elimistölle haitallista ruokaa ja korjaamme vahinkoja sitten apteekin tarjoamilla tuotteilla.
Ei ole kyse siitä, ettei tietoa ole saatavilla, kyse on siitä mitä on valmis itse tekemään voidakseen hyvin.
Kaiken tämän hyvinvoinnin keskellä, jossa lääkekaappimme pursuaa mahdollisuuksia, voimme todella huonosti. Kutsun sitä nöyryyden puutteeksi.
"Tämän päivän sairaus on eilen loukattujen luonnonlakien seurausta."
Iranilainen toteamus
