Mieli vaatii mitä vatsa ei kestä

"Uudenlainen ruokavalio yhdessä maatalouden ja elintarviketeollisuuden uusien menetelmien kanssa on johtanut tilanteeseen, jota voi täydellä syyllä kuvailla erittäin vaaralliseksi murroskohdaksi ihmisen fysiologiassa."
 (Viisas vatsa, Emeran Mayer 2017) 

     Suoliston mikrobisto vakiintuu ihmisen ensimmäisten elinvuosien aikana. Sitä muokkaa esimerkiksi syntymä, äidinmaidon tai korvikkeen käyttö sekä antibioottikuurit. Ruoansulatusjärjestelmää on pidetty kauan hyvin mekaanisena mutta viimeaikaisissa tutkimuksissa on selvinnyt, että suolisto mikrobeineen vaikuttaa ihmisen tunnetiloihin, kipuherkkyyteen, päätöksiin ja sosiaalisuuteen. Nämä asiat huomioon ottaen, ei ruoansulatuskanavan epäkuntoon menneitä osia voida vain ohittaa tai poistaa ilman seurauksia.

     Vatsasta on jatkuva yhteys aivoihin. Aivot varastoivat tätä vuoropuhelua ja palaavat siihen päätöksiä tehdessään. Aivot viestivät suolistolle stressistä, ahdistuksesta ja vihasta  jopa silloin kuin me itse emme tiedosta sitä.
Suolistolla on oma hermojärjestelmä, jossa on yhtä paljon hermosoluja kuin selkäytimessä.  Siellä sijaitsee myös elimistön suurin serotoniinivarasto.

     Viisas vatsa, kuinka suolisto ja aivot toimivat yhdessä on lääketieteen tohtori Emeran Mayerin uusi (2017) kirja. Hän on tutkinut aivojen ja kehon yhteistyötä neljäkymmentä vuotta.
 Mayerin mielestä terveydenhuoltojärjestelmän on hylättävä vanhanaikainen näkemys, jonka mukaan ihmisruumis on erillisistä osista koostuva kone ja käsiteltävä sitä ennemminkin laajasti verkostoituneena ekologisena järjestelmänä   
      Nykyisenlainen länsimainen ruokavalio on tullut evoluutiolle yllätyksenä ja näin aivo-suoli-mikrobiakselilla on kehnot valmiudet mukautua moderniin ruokavalioon ja jopa 15 % maailman väestöstä kärsii IBS:n yleisimmistä oireista (suolen toiminnan muutokset, vatsakipu, ärtymys)

"Ruoansulatuksen perustoimintojen säilyminen samanlaisena satojen miljoonien vuosien ajan, vahvistaa käsitystä että suolistoon ja enteeriseen hermostoon on ohjelmoitunut hämmästyttävää evoluution kehittämää älyä."
                                                 (Viisas vatsa, Emeran Mayer 2017)

"Perinteinen näkemys siitä että sairaudet johtuvat monimutkaisen, mekaanisen kojeen yksittäisten osien hajoamisesta ja että nuo osat voi parantaa lääkitsemällä tai leikkaamalla, on synnyttänyt alati paisuvan terveydenhuoltoteollisuuden".
 (Viisas vatsa, Emeran Mayer 2017) 

    Mayer pitää siis lääketieteen sairausmallia sopivana akuutteihin sairauksiin, kuten infektioihin ja sydänkohtauksiin. Hän kutsui kuitenkin mallia mekanistiseksi ja militaristiseksi, jossa perimmäistä syytä ei tarvitse ymmärtää. Koneeseen vaihdetaan vain uutta osaa ja sillä siisti.
Jos ei esimerkiksi tähystyksessä paljastu syytä, potilaan oireiden merkitys voidaan sivuuttaa. Kyky hoitaa tätä potilasta loppuu. Jätetäänkö stressistä/ahdistuksesta kärsivä vatsa hoitamatta koska se ei ole näkyvä mekaaninen vaiva.

"Yleensäkin lääkärit keskittyvät liikaa selvittämään potilaiden suoliston toimintaa ja mittaamaan verenpainetta sekä kolesterolia sen sijaan että tutkisivat potilaiden varhaisiin elämänkokemuksiin liittyviä riskitekijöitä"
 (Viisas vatsa, Emeran Mayer 2017) 

Jäin pohtimaan resursseja. Mistä löytyy aikaa potilaan kuulemiseen ja lapsuuden läpikäymiseen? Uskon että useampi lääkäri myös joutuisi sekä osaamisalueensa, että mukavuusalueensa ulkopuolelle kuunnellessaan potilaan elämäntarinaa.
Koen ettei sellaiseen ole lääkäreillä aikaa ja että heidän tapansa toimia on juuri niin mekaaninen, kuin Mayer sen kirjassaan kuvaa. Jos toivoisin löytäväni asiaan apua, en tietäisi mistä lähden hakemaan.


     Stressillä on dramaattinen vaikutus suolistomikrobien elinoloihin. Eniten hupenevat suolistoa suojelevat maitohappobakteerit, kun taas esim E.Colin tapaiset taudinaiheuttajat saavat yliotetta. Stressiohjelman käynnistyessä, sen vaikutukset saattavat kestää tunteja tai joskus jopa vuosia.

     Mayerin mukaan suoliston mikrobistolla on tärkeä, mutta vielä aika tuntematon rooli myös masennuksen synnyssä, sen vakavuudessa ja kestossa. Jos vaikutus varmistuisi kontrolloiduissa tutkimuksissa, se tarjoaisi hänen mukaansa kiehtovan mahdollisuuden kehittää tehokkaita, muunmuassa ruokavalioon perustuvia hoitoja.
     Kun on tutkittu maha-suolikanavan toiminnallista häiriöstä -ahdistuksesta, masennuksesta, autismista - kärsivien henkilöiden suolistoa, on löydetty muutoksia. Silti ei ole osattu kehittää hoitoja helpottamaan näitä oireita.

Ajatus ruokavaliohoidosta on optimistinen. Ruokavaliohoito tunnutaan liitettävän useasti melkein uskomushoidoksi Suomessa ja sillä ei katsota olevan sijaa edes diabeteksen hoidossa. Se ei kartuta lääkefirmojen kassaa eikä lääkäreillä ole mitään koulutusta aiheeseen Suomessa.

"Terveydenhuoltojärjestelmän -tai pikemmin sairaudenhoitojärjestelmän - lähes ainoa tavoite on perinteisesti ollut lievittää kroonisten sairauksien oireita sekä panostaa kalliiseen seulontadiagnostiikkaan ja hintaviin pitkäkestoisiin lääkehoitoihin."
(Viisas vatsa, Emeran Mayer 2017) 

     Mayer kertoo myös että esimerkiksi Yhdysvalloissa  rahaa käytetään aina vain enemmän terveysongelmien hoitoon, kuten masennuksen, ahdistuksen ja ärtyvän suolen hoitoon, mutta hoito ei ole juuri kehittynyt.
      Suomessa ns funktionaalinen, eli kokonaisvaltainen lääketiede ei tunnu olevan vielä "tavallisen kansalaisen" saatavilla, eikä toki sen voida katsoa olevan välitön tai yksiselitteinen apu tähän ongelmaan.

     Ruokaa tarvitaan enemmän ja tämä tekee suuren määrän ongelmia. Maatalousyritykset puuttuvat kasvatettavien eläinten, kasvien ja pieneliöiden ekologiaan voimakkaasti. Maissin, soijan ja vehnän teollinen viljely pyörii pitkälti lannoitteiden ja myrkkyjen varassa. Kasvin sisällä leviävien hyönteismyrkkyjen käyttö on yleistynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä.

Jää pitkälti hämärän peittoon, millaista tuhoa etenevässä määrin käytetyt rikkakasvimyrkyt, kuten Roundup-tuotenimellä myytävä pahamaineinen glyfosaatti tekee suoliston mikrobistolle. Se on niin Suomen kuin koko maailmankin yleisin rikkakasvien torjunta-aine, ja sitä on käytetty vuosikymmeniä.

     Glyfosaatti sai jälleen viiden vuoden jatkoluvan EU:ssa. Myös Suomi on muiden Pohjoismaiden lailla puoltanut aineen hyväksymistä jatkossakin. Todisteet, että se aiheuttaa syöpää, sanotaan olevan ristiriitaisia.

      On vielä epäselvää, miten tämä kemikaalihyökkäys liittyy aivosairauksiin, jotka ovat yleistyneet räjähdysmäisesti 50 vuoden aikana. Lihavuuteen kyseinen muutos voidaan jo tutkimustulosten perusteella yhdistää. Vastauksia ei kuitenkaan saada tietää, jos tutkiminen jää yrityksille, kenelle nämä kestämättömät ruoantuotantomenetelmät ovat jatkuva tulonlähde.

      Ruoan lisäaineiden määrä on niinikään kasvanut tasaiseen tahtiin länsimaissa 50 vuoden aikana. Monet niistä hyväksyttiin  elintarvikekäyttöön ilman, että pitkäaikaiskäytön turvallisuutta testattiin.
Tiedetään että monet yleisimmistä lisäaineista edistävät matala-asteista tulehdusta, ja sekä tulehdus että runsaasti rasvaa sekä sokeria sisältävä ruokavalio uhkaavat niin aivojen kuin muunkin ruumiin terveyttä. Keinomakeutteet on tähän asti voitu liittää jo lihoamiseen, sekä riskiin sairastua 2 tyypin diabetekseen.

länsimaisen ruokavalion tuhovoima

 "Mielikuva ruoansulatuksesta jonkinlaisena moottorina on itseasiassa ruokateollisuuden kantava voima. Miljoonat kuluttajat ostavat mitä tahansa ruoaksi väitettyä, kunhan tuotteen muoto, maku ja tuoksu miellyttävät".
(Viisas vatsa, Emeran Mayer) 

     Mayerin mukaan halpojen ja riippuvuutta aiheuttavien ruokien tuotannossa, jalostuksessa ja markkinoinnissa toimivat, voittoa tavoittelevat yritykset ovat olleet kantavana voimana muutoksessa, jotka ovat kääntäneet päälaelleen ruokavalion viime vuosikymmeninä. Näin on käynyt ihmisten ohella myös hyötyeläimille ja lemmikeille.

     Tutkimuksissa krooniset sairaudet liitettiin vuosien ajan ylipainoon ja liikalihavuuteen. Tämän teorian mukaan  jokainen saattoi siis huoletta nauttia hampurilaisia ja maissilastuja, kunhan vain ylipainoa ei kertynyt. Sittemmin on kuitenkin selvinnyt että yksikin ateria saattaa käynnistää suoliston immuunijärjestelmässä matala-asteisen tulehduksen. Tulehdustila ilmenee siis jo mahdollisesti paljon ennen lihavuutta.


     Viidenkymmenen viime vuoden aikana yleistynyt ruokahalun säätelyn vinoutuminen, on Mayerin mukaan yksi suurimpia syitä epidemian lailla yleistyvään liikalihavuuteen. 
Tutkijoilla on vankkaa näyttöä siitä, että sekä aivoissa että suolistossa syypää on matala-asteinen tulehdus. Tulehdus vaikeuttaa kylläisyyssignaalin kulun sekä suolistossa, että aivoissa.

      Myös sokeripitoisten ja rasvaisten ns "lohturuokien" on voitu osoittaa lievittävän stressaantunutta oloa.

Mayer kirjoittaa, että nykyään tiedetään osan ihmisistä olevan niin herkkiä, että ruoka saattaa laukaista heissä samankaltaisia käyttäytymisen kautta ilmeneviä vasteita kuin toistuva muiden piristeiden käyttö.
    Vahvasti sokeririippuvuudesta puhuu myös Bitten Jonsson, ruotsalainen riippuvuushoidon pioneeri. 


 " Nykyaikainen psykoneurologinen tutkimus osoittaa että jokaisella ihmisellä on aivan oma opiaatin, dopamiinin ja serotoniinin ja muiden välittäjäaineiden tasonsa. Välittäjäaineiden määrien erot vaikuttavat siihen, miten me voimme ja addiktio saa meidät valtaansa kun tätä hienonhienoa tasapainoa horjutetaan. 
Nykyaikainen yhteiskuntamme on luonut elämäntavan, joka lisää vaaraa tulla riippuvaiseksi sokerista. On myös selviä merkkejä siitä että kehitys kulkee kovaa vauhtia eteenpäin." 
(Bitten Jonsson, Sokeripommi, eroon sokeririippuvuudesta 2005)

 "We are, beyond question, the greatest sugar-consumers in the world, and many of our diseases may be attributed to too free a use of sweet food"
(The New York Times 22.5.1857)

     Kun ruokahalun säätelymekanismit menevät epäkuntoon, tuloksena voi olla ruokariippuvuus. Termin keksi Yhdysvaltain kansallisen päihdekeskuksen NIDAn johtaja Nora Volkow, kuka päätyi ilmaukseen siksi, että sekä päihteiden väärinkäytön että jatkuvan ylensyönnin taustalla on hätkähdyttävän samankaltaisia neurobiologisia mekanismeja.

     On arvioitu että vähintään viidennes liikalihavista kärsii ruokariippuvuudesta. Tiettyjen ruokien -etenkin paljon sokeria ja rasvaa sisältävien kaloripitoisten ruokien - on osoitettu aiheuttavan addiktiivista syömiskäyttäytymistä niin eläimillä kuin ihmisilläkin.

     Professori Joe Alcock esitti hiljattain että ottamalla dopamiinipohjaisen palkitsemisjärestelmän hallintaansa mikrobit voivat luoda mielihaluja, jotka ohjaavat ihmisiä syömään ruokia, joita tietyt mikrobit ovat erikoistuneet käyttämään ravintonaan. Näin ne pääsevät etulyöntiasemaan muihin mikrobeihin nähden.
      Laitan esimerkkinä tavanomaisen Candida albicans-hiivan, Hiivasienitulehduksen oireena mainitaan makean ja leivän himo! On jo kauan tiedetty, että tämä hiiva kasvaa sokerilla ja sen hoitoon ehdotetaan ruokavaliota, jossa vähennetään sokeria ja valkoisia jauhoja.

 "Miten niin YHDEN suklaapalan? Sellainen vain kiusaa ruumistamme! Luojan kiitos useimmilla meistä on sen verran paljon tietoa että tiedämme ettei niin voi sanoa tupakoitsijalle tai alkoholistille. Ajattele nyt itsekin kuinka käsittämättömän typerää olisi sanoa narkomaanille että "Kai sinä voisit ottaa vain yhden heroiinipiikin viikossa" 
 (Bitten Jonsson, Sokeripommi, eroon sokeririippuvuudesta)

"Ensinnäkin mitään fysiologista tarvetta sokerin käyttöön ei ole. Ihmisen ravinnonsaantitarpeet voidaan täysin tyydyttää ilman että hänen täytyy syödä ainuttakaan lusikallista valkoista, ruskeaa tai raakasokeria sellaisenaan tai ruokiin ja juomiin sekoitettuna. Toiseksi jos pienikään osa siitä, mitä jo tiedetään sokerin vaikutuksista, paljastuisi jonkin toisen elintarvikkeiden lisäaineena käytetyn aineen yhteydessä, sen käyttö kiellettäisiin heti paikalla. "
(Puhdasta, valkoista, tappavaa ,kirja sokerista, John Yudkin 1972) 


"And if these children never ate ice cream, would they miss it any more than would a child who never takes up the habit of smoking miss the opportunity as an adult to indulge occasionally in a cigarette?"

(The case against sugar, Gary Taubes 2016)

     On turha odottaa , että jokin tietty ruokavalio riittäisi saamaan mikrobiston ihanteelliselle tolalle, jos samaan aikaan sivuutetaan kaikki muut mikrobien toimintaan vaikuttavat tekijät kuten stressin, suuttumuksen ja ahdistuneisuuden haitalliset suolistovaikutukset.

Myöskään probioottijogurtin lisääminen aamulla ei riitä jos syö muutoin epäterveellisesti. Tutkimusten mukaan ruokavalion muuttaminen ei riitä. Tarvitaan laajempi elämäntaparemontti.

     Emeran Mayer toteaa kirjansa lopuksi että lakkaamme olemasta lukemattomien lääkkeiden passiivisia vastaanottajia ja otamme itse vastuun aivo-suoliakselimme täydestä toimintakyvystä. Ajatus on joka tavalla positiivinen ja eteenpäin vievä. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan itseensä ja tehdä valintoja. Ehkä elää vanhaksi. Olla onnellinen kun voi laittaa itse ruokaa.

   Kun mietin itse tätä asiaa, niin tulevaisuudessa näen ihmiset yhä suurempina, yhä masentuneempina ja työkyvyttömämpinä.Syömässä uutta ennätystä ja nääntyvän samalla ravinnepuutokseen.
Näen tutkijat kaivelemassa geenejä ja hakemassa sairauksien syntymekanismeja. Kehittämässä rokotetta jotta kestäisimme glyfosaattia tai ettemme saisi diabetesta.
Näen elintarvikefirmat lisäämässä tuotteisiinsa uutta, vielä vähän addiktoivampaa sokeri-johdannaista.
Ihminen rakentaa kaikkea jotta sen ei tarvitsisi luopua mistään. Ja robotteja jottei tarvitsisi tehdä niin paljon. Raha menee sen korjaamiseen, mikä alunperinkin tehdään päin helvettiä!
Syömme kilpaa, tukehdumme ruokaan, ruokimme sairauksia. Ahneus estää menemästä eteenpäin. Raha on motiivi. Hyvinvointi on vain yksittäisen ihmisen etu. 
Ahneus ei lopu syömällä.