Mä en millään välillä kuulu tähän yhteiskuntaan enkä ymmärrä sanaakaan mitä muut puhuvat. Hymyilen vain ja taivastelen mielessäni miksen pääse ajatukseen yhtään kiinni. Kaikkien kuuluu haluta jotain.
Mainokset ja tv-ohjelmat tuntuvat olevan vailla mitään älyllistä ajatusta. Paksut, tärkeät ihmiset puhuvat minulle valtavissa silmälaseissa miltä minusta tuntuu, sillä he ovat asiantuntijoita. On tiettyjä asioita mistä ei vain kuulu olla eri mieltä, kuten viina, urheilusankarit ja Donald Trump.
On Suomi 100-krääsää, smurffin väristä jäätelöä, black friday-kulutusjuhlaa ja Libressen superhienot kuukautisia ylistävät alushousut (kyllä, ihan oikeasti...) Koiralle asu halloweeniksi ja jos rahat loppuvat, niin monesta lainasta voi tehdä yhden ison lainan. Kulutusluottoa yllättäviin menoihin ja etelänmatkaan. Kännykän voi vaihtaa jahka tulee seuraava jossa on vähän kivammat reunat. Sen voi maksaa sitten osissa ja viedä takuuhuoltoon, kuten sen edellisenkin.
Liikenne on muuttunut viidakoksi, jossa kolmiot, stop-merkit ja valot ovat "more like a guideline anyway". Sehän on tällasena hektisenä aikana vähän tällasta, hei YOLO.
Olen niin väsynyt tämän ajan hypeen, kiireeseen, kuluttamiseen, ruuhkaan, persoonattomuuteen, lainoilla ostettuihin egoihin ja muoviseen, ikean valkoiseen onneen, joka sälähtää rikki yhdellä huitaisulla.
Mua niin väsyttää välillä se, etten enää voi ymmärtää.
