Tuhon siemenet

-Miksi viljat, hiilihydraatit ja sokerit tuhoavat aivosi

Odotin kauan ja hartaudella tätä kirjaa joka on suuria tunteita nostattanut ja joka on nyt suomeksi saatavilla. Pyrin tässä tekstissäni nyt käymään läpi kirjan sanomaa sekä kertomaan sen herättämiä ajatuksia huutamatta hurmiossa leivän pahuudesta.

"Jopa 40 prosenttia ihmisistä ei käsittele gluteenia oikein, ja loput 60 prosenttia voivat olla vaarassa. Oikeasti meidän pitäisi kysyä itseltämme seuraavaa: "Entä jos kaikkien meidän aivot ovat herkkiä gluteenille?" 

David Perlmutter on maailmankuulu neurologi ja hänen elämäntyöhönsä voi perehtyä hyvinkin vaikkapa internetin kautta.
Perlmutter kertoo kirjassaan miten meidän on mahdollista vaikuttaa aivoihimme samalla tavoin kuin miten voimme vaikuttaa siihen mitä vatsassamme tapahtuu. Nykyään puhutaan jo paljon siitä miten suuressa osassa syömämme ruoka on puhuttaessa erinäisitä vatsa/suolisto-ongelmista, puhuttaessa kivusta, puhuttaessa diabeteksesta. Nyt puhutaan siitä mikä osa ruualla on aivojen hyvinvoinnissa.
Perlmutter uskoo että viimeisen vuosisadan aikana tapahtunut ruokailutottumusten muutos - rasvaisesta ja vähähiilihydraattisesta ravinnosta vähärasvaiseen, lähinnä viljoista ja muista vahingollisista hiilareista koostuvaan ruokavalioon - on syypää lukemattomiin aivoihin liittyviin vitsauksiin kuten krooninen päänsärky, unettomuus, ahdistus, masennus, epilepsia, skitsofrenia ja ADHD.
Lajina olemme geneettisesti ja fysiologisesti identtisiä metsästäjä-keräilijöiden kanssa ajalta ennen maanviljelyn alkua. Evoluutio ei ole muokannut meitä kohtaamaan sitä että ruokaa on saatavilla täysin rajattomasti. 
Kirja esittelee viime vuosikymmenten aikana kertynyttä kliinistä tutkimustietoa sekä kirjoittajan yli 30-vuotisen uran aikana näkemiään tuloksia.  Hänestä aivosairaudet eivät oleellisesti eroa sydänsairauksista. Ne kehittyvät käyttäytymisen ja tapojen vaikutuksesta. Voimme siis estää niitä puhkeamasta.
Hän kirjoittaa diabeteksen ja aivosairauksien  yhteydestä. Ne ovat erittäin vahvasti kytköksissä ja hoidoltaan yksi kalleimmista. Diabeteksen sairastaminen kaksinkertaistaa riskin sairastua alzheimerin tautiin. Alzheimerin tauti on yleistynyt samaa tahtia kakkostyypin diabeteksen kanssa. Ei liene sattumaa. Tutkimuksien mukaan 2050 alzheimeria sairastavia on 100 miljoonaa ja luku alkaa rampauttaa koko terveydenhuoltojärjestelmän! Tällaisia asioita kirjassa käydään hyvin tarkasti läpi ja sairauksilla on enemmän yhteyksiä keskenään kuin ehkä osaamme odottaakaan.

Yksi kirjassa tarkoin esitelty tutkimus, on Framinghamin sydänterveystutkimus, (yksi arvostetuimmista Yhdysvalloissa koskaan tehdyistä) joka on alkanut jo vuonna 1948. Tässä kokonaiskolesterolin määrällä todettiin olevan merkittävä positiivinen ja lineaarinen suhde ilmaisukyvyn, keskittymiskyvyn ja lukuisten eri kognitiivisten toimintojen muodostamaan joukkoon. Kokeissa pärjäsivät paremmin henkilöt, keiden kokonaiskolesteroli oli korkeampi. Kolesteroli näyttää siis suojaavan aivoja.
Statiinit ovat yhä enemmän olleet tapetilla ja uusia tutkimuksia niistä on julkaistu. Statiinien voidaan osoittaa heikentävän aivotoimintaa ja lisäävän sydäntautiriskiä. Aivojen hermosolutoiminnassa kolesterolilla on keskeinen osa ja tutkimus on osoittanut että kun kolesterolitaso on alhainen, on huomattavasti alttiimpi sairastumaan dementiaan ja muihin neurologisiin häiriöihin. Statiineita syövillä naisilla on 48% korkeampi riski sairastua kakkostyypin diabetekseen. Miten niitä vielä kirjoitetaan ihmisille!
Parkinsonintaudin voidaan todeta liittyvän matalaan kolesteroliin. Kirjan anti kolesterolin osalta oli mittava ja mielenkiintoinen. Asia ei ole yksiselitteisesti niin että LDL-kolesteroli olisi paha, kuten se on nimetty useastikin. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen aihe...eikä mahdu nyt kokonaisuudessaan tähän. Sydänterveyden ruokavaliohypoteesi, jonka mukaan suuria määriä rasvaa ja kolesterolia sisältävä ruokavalio aiheuttaa sydäntauteja, on toistuvasti osoitettu vääräksi. Tässä kohtaa kuitenkin sanelevat asiat kuten edunsaanti, ylpeys ja ennakkoluulo. Henkiä menetetään sen asian vuoksi. Keysin teorian syntymisestä on kulunut vuosikymmeniä ja se on  nyt voitu osoittaa toistuvasti vääräksi. En kertaa sitä. Olen kirjoittanut aiheesta tässä blogissa aikaisemmin mm kirjan "Low fat uskonto" pohjalta jossa Keysin teoria on esiteltynä.

"Syö vihanneksia. Pese hampaat. Hikoile välillä. Lepää tarpeeksi. Älä polta. Naura enemmän. Tietyt terveysopit ovat helppotajuisia, ja tiedämme että niitä tulisi noudattaa päivittäin. Mutta aivojemme terveyden ja henkisten kykyjemme säilyttämisen ollessa kyseessä, olemme jostain syystä taipuvaisia ajattelemaan ettemme voi vaikuttaa asiaan ja että kohtalomme on kärsiä aivojen häiriöistä parhaina vuosinamme ja muuttua vanhoina seniileiksi - elleivät hyvät geenit tai lääketieteen läpimurrotonnekkaasti pelasta meitä"

Kuten jo olemme monesti voineet todeta.... neoliittiset esivanhempamme söivät kyllä pieniä määriä vehnää, mutta se mikä nykyään on meille vehnää, ei muistuta enää samaa. Sen lisäksi että esimerkiksi keskivertoamerikkalainen syö viljaa 60 kiloa vuodessa.Nykyään kasvattamamme viljat sisältävät jopa nelikymmenkertaisen määrän gluteenia vuosikymmenen takaiseen verrattuna.
Ja kun syytellään DNA:ta, niin ei sovi unohtaa että juurikin ruoka voi muuttaa DNA:tamme parempaan tai huonompaan suuntaan.
Elintarviketeollisuus on hyötynyt gluteenista ja eritoten sen riippuvuutta aiheuttavasta ominaisuudesta. Sitä tuntuu olevan kaikkialla.

"Useimmat meistä uskovat saavansa elää niinkuin haluavat ja voivansa lääketieteellisten ongelmien ilmaantuessa mennä lääkärin pakeille saadakseen pika-apua uusimman ja mahtavimman pillerin muodossa. Tämä kätevä skenaario saa lääkärit suhtautumaan työhönsä sairauslähtöisesti ja asettaa heidät pillerintarjoajan asemaan. Tämä lähestymistapa on kuitenkin kahdella tapaa traagisesti virheellinen.  Ensinnäkin se keskittyy sairauteen eikä terveyteen. Toiseksi itse hoitokeinot voivat johtaa vaarallisiin lopputuloksiin"

"Samalla kun ylistämme länsimaalaisten keskimääräsitä eliniän odotetta, meidän ei tulisi unohtaa elämän laatua"

Gluteeniyliherkkyyden ja hermostollisten häiriöiden yhteyden osoittavia tutkimuksia tulee kokoajan lisää. Yhteys on nähtävissä niilläkin joille gluteenin nauttiminen ei ole ongelma ja ketkä saavat gluteeniylihrkkyyskokeista negatiivisen tuloksen. Tämä vaikeuttaa asioiden oikean tolan diagnosisointia. Miten huomaamme että aivomme pikkuhiljaa vaurioituvat. Huomaamme todennäköisesti keliakian. Huomaamme kyllä jos on ripuli ja laihdumme. Aivojen tapahtumia on vaikea huomata, kunnes on jo liian myöhäistä.
Gluteeniyliherkkyyden  vahva diagnostinen kytkös ohutsuoleen on historiallinen väärinymmärrys.  Jos kyse olisi vain ohutsuolesta, asia olisi ehkä yksinkertaisempi. Miltei jokaisen sairauden ja tulehdusreaktion taustalla on tulehdus. Kun kehomme joutuu tekemisiin tulehdusreaktion aiheuttavan aineksen kanssa, altistumme tavallista suuremmalle määrälle terveysongelmia.

"On ironista, että ravintotietämyksen muututtua tieteelliseksi, yleinen terveydentila on heikentynyt. " Viitaten tällä siihen että ruokia ja juomia koskevat päätökset tehdään lyhytnäköisiä ravitsemusteorioita seuraten, eikä olla vaivauduttu miettimään miten olemme saavuttaneet nykyisen, modernin tilamme. Kaupalliset intressit liittyvät myös tähän mitä suurimmissa määrin.

Vuonna 1992 Yhdysvaltain hallitus suositteli vähärasvaista ruokavaliota , joka sisälsi paljon hiilihydraatteja. Diabetesyhdistykset seurasivat tätä vuonna 1994. Välittömästi tämän jälkeen diabeteksen ja liikalihavuuden käyrä lähti jyrkkään nousuun. Tuoreempia asioita siitä miten meillä täällä neuvotaan diabeetikkoja syömään, olen kirjoittanut tässä.
Antti Heikkilän kirjan "diabeteksen ruokavaliohoito" faktaa ja mietteitä myös luettavissa. Kuvaavat hyvin millä tolalla asiat ovat ja miksi gluteeni, sen enempää kuin margariinikaan eivät ole lähdössä suosituksista. Ja koska elintarviketeollisuutta ei ihan oikeasti voisi vähempää kiinnostaa meidän terveytemme.

Nykyiset sairaudet ovat suureksi osaksi perua siitä ettei elämäntapamme ole sopusoinnussa  geneettisen rakenteemme kanssa. DNA:mme on ohjelmoitavissa toimimaan eduksemme. Voimmme itseasiassa vaikuttaa yli 70 prosenttiin niistä geeneistä, jotka suoraan vaikuttavat terveyteen ja eliniän pituuteen. Yksi tehokkaimpia mahdollisuuksia muuttaa geenejä, on liikunta. Tämä on aivan huikean hieno fakta. Liikunnan on tiedetty olevan hyväksi, mutta vasta kuluneen vuosikymmenen aikana on pystytty määrittelemään ja mittaamaan hyvän kunnon ja tehokkaan aivotoiminnan välisiä suhteita. Fyysinen liike on voitu todistaa äärimmäisen tehokkaaksi aseeksi aivojen rappeutumista vastaan. Tätä ei ole vaikea uskoa. Kroonisten sairauksien lisääntyminen ja ylipaino ovat osoituksia siitä että meidän ei juurikaan tarvitse enää liikkua.

Kirja käsittelee tarkemmin ADHD:n, masennuksen, autismin sekä gluteenin yhteyttä. Mukana on uusimpia tutkimustuloksia sekä potilaskertomuksia. En lähde käsittelemään niitä erikseen sen enempää. Kirja kannattaa lukea. Gluteeniyliherkän äidin lapsilla on miltei 50 prosenttia normaalia suurempi riski sairastua skitsofreniaan jossain vaiheessa elämäänsä. Ei mitään pieniä asioita. Kirja  keskittyy kertomaan faktoja aivotoiminnasta ja kytköksistä jota en ole ainakaan itse tullut ajatelleeksi.

Kirja sisältää myös neljän viikon ohjelman jossa siirrytään gluteenittomaan ruokavalioon, lisätään liikuntaa, parannetaan unta ja elämänlaatua. Tähän sisältyy reseptejä ja viittauksia nettisivuihin. Minusta tuntuu että olen lukenut tällaisia ruokaremontteja kymmenittäin. Poimin niistä jopa aina jotakin itselleni mutta lähinnä tyydyn lukemaan ne läpi noudattamatta mitään liian tarkasti. Valmiiden viikkomallien luominen on varmastikin kuitenkin myyvää ja osa ihmisitä kokee varmasti helpommaksi kun ohjeet ovat tarkat.

Paljon tuttua asiaa ja paljon uutta asiaa. Mielenkiintoisia tutkimustuloksia ja näkemystä taas yhdeltä suunnalta. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.