lokki on sankari

Kotka on upea ja ylväs. Silmääkin miellyttävä lintu. 

Minä kuitenkin ihastelen voittamatonta lokkia. Se saapuu itsevarmana ja laskeutuu mihin haluaa. Muut väistäköön. 

Lokki syö kaiken tarjolla olevan ruuan. Kauhoo suuhunsa kuin viimeistä päivää ja nielee kokonaisena kaikenlaista. Siinä saa varpuset varoa, koska lokkia ei kiinnosta.

Lokki on uskalias ja se ottaa riskejä. Kävelee toreilla ihmisten jaloissa päättäväisenä ja maltillisesti. Alati tilaisuuksia tarkkaillen ja veisi vaikka vaatteet henkareista jos haluaisi. 

Syötyään ihmisiltä jäätelöt kädestä ja vietyään leivät tiskeistä, lokki lentää uljaasti pois ja sulattaa varmasti vatsassaan pullonkorkitkin, koska niin kova lintu se on. 

Sitten se kakkaa auton katoille ja tuulilaseihin, emmekä voi sille mitään. 

Lokki taivuttaa niskan taakse ja huutaa kaikkein koviten. 

Se on sopeutunut ihmisten harjoittamaan terrorismiin, levittäytymiseen ja antaa vastusta useissa paikoissa. Se on häikäilemätön ja sen rohkeus on vailla vertaa. 

Lokit vievät taas kesällä jäätelöitä. Ihmiset eivät ole aina hereillä. Tällöin luonto tuo tärkeän viestin. 

Sanat lokki ja resilienssi kuuluvat yhteen. Lokki pärjää aina ja sen olemassaolo kertoo merkityksellistä tarinaa. Se väistää, mutta palaa jälleen takaisin voimakkaampana. 

 Mielessäni aina teen kunniaa minua tarkkaileville lokeille ja tunnen vastaanottavani niiltä rohkeuden viestiä ja voimaa seistä kovaa tuulta vastaan. 

Lokkeja se ei kiinnosta. Nauravat ja kakkaavat päälleni jos olen väärässä paikassa. 

Tämä ei ole muumilaakso

Kaaoksessa voi elää hyvää elämää. Kaikkea ei tarvitse kuitenkaan selitellä hyväksi. Tämä ei ole muumilaakso. 

Välillä kun katson ihmisiä ympärilläni, tunnen kuin kävelisin natisevalla jäällä, joka alkaa pettää, mutta vielä kaikki on jotenkin kasassa. Painostavaa. 

Vihaa, kaunaa, pelkoa, tyhjyyttä. Suurta levottomuutta. 

Yhä enemmän ajetaan päin punaisia, sillä kaikki vain on jotenkin hektisempää. 

"Ylivirittyneestä hermostosta" on helppo löytää kirjoituksia ja videoita. 

Rattiraivo, someraivo, laturaivo. 

Näen ikään kuin valtavia muureja rakennettuna haavoittuneen ytimen suojaksi. Kulissi näytelmässä. Sitä yhteisesti rakennetaan yhä hienommaksi joka päivä, jottei paljastu ettei kaikki olekaan onnellisia onnellisimmassa maassa. 

Sitä ei uskalleta aina sanoa ääneen, sillä silloin pitäisi puuttua suuriin rakenteisiin. Mitä jos paljastuukin, että kaikella hienolla tekniikalla ja uudistuksella onkin saatu aikaan helppoutta ja nopeutta, muttei hoidettu ihmisen mieltä lainkaan. 

Masentuneelle tehdään pitkiä kyselyjä. Sellaisia osittain erimieltä ja useammin kuin kerran viikossa tyyppisiä. Rastita, mutta älä kerro omin sanoin mitään, kun niistä ei saada hyvää dataa. Ne kertovat vain yhden ihmisen tarinaa. 

Oma olo ja oma kanta. Paljon omia sananparsia luomassa kuvaa yksilöllisyydestä. 

Tarvitsemme paikkoja joissa olla oma itsemme ja jossa jakaa omia ajatuksiamme. Koen että tarvitsemme kipeästi omaa laumaa. Viisautta, turvaa ja ymmärrystä. Purku kun suuntautuu sekin monesti datamaailmaan. Se voi olla vihan kippaus vihaisten päälle. 

 Tässä hetkessä on aiheita, joista puhuminen on vaivaannuttavaa. Someriippuvuus, diabeteksen valtava kasvu, pahoinvointi. Ne koskettavat. Peruskoulua taas ei oikein sovi arvostella. Peruskoulu ruokineen on niin pyhä, ettei sen kauhujen puolta haluta pohtia. Jos se sitten on jollekulle vuosien musta helvetti, niin voiko olla kiitollinen koulutuksesta, jonka jälkeen voi päästä opiskelemaan lisää ja lopulta ehkä elättämään itsensä. 

Voiko olla tyytyväinen luokkaretkestä jolle ei halunnut, koska joku muu ei pääse lainkaan. Pakko ei ole lähteä, mutta olet friikki jos et lähde. Et voi kuulua porukkaan. Peruskoulu voi olla paikka ystävyyssuhteiden luomiseen ja oppimiseen

Peruskoulu voi olla myös jäätävä kenttä kaikelle näkymättömälle häpeälle. 

Peruskoulua täytyy voida arvioida ihan siinä missä minkä tahansa työpaikan olosuhteita. Jossain on niin myrkyllinen ilmapiiri, ettei siellä happi kulje ja jonkun on vaihdettava työpaikkaa. Itselle sopimattomasta työpaikasta lähtö on rakastava teko itseä kohtaan. 

Koulussa olemista ei voi pohtia välttämättömyytenä. 

Miten koulusta pääsee pois. Kun aikuisenakin voi syyllisyydestä jäädä työpaikkaan jossa on paha olla. Kuuluu kestää. Mieti miltä muista tuntuu jos jätät heidät pulaan. 

Syyllisyyden taakka on painava. Pistää katsomaan kenkiinsä. 

Ulkoapäin painostetaan suvaitsemaan ja meitä koitetaan puhua Euroopaksi, vaikka ollaan paljolti niin vihaisia, että naapurikin suututtaa. Pitäisi siinä sitten kokea Eurooppa omaksi laumaksi?

Terveen vihan jatkuva hiljentäminen tekee hirveää jälkeä. Välillä jään pohtimaan onko meidän koko nykytilanteen olemassaolo patoutuneen vihan aikaansaannosta. Nyökyttelyn ja alistumisen. Nöyryyden ja työteliäisyyden muiden hyväksi. 

Ranskassa kuollaan vähemmän sydän-ja verisuonisairauksiin. Jos se onkin se, että temperamentti saa ilmentyä, eikä niinkään heidän punaviini ja voi? 

Terveen vihan ilmentäjän katsotaan Suomessa olevan itsekäs, ylpeä, tai se luulee olevansa jotakin kun kulkeekin niin suorassa. 

Koen että kiltteyteen voi tukehtua. Sanat kertyvät palaksi kurkkuun ja muuttuu patsaaksi. 

Ilman tervettä vihaa olen muiden armoilla. Ilman rajoja. Silloin pelottaa, koska voi joutua mihin tahansa.

Uupuminen voi olla muiden eteen tekemistä. Merkki että on aika kuulla oma ääni. Joskus tulee pidettyä avioliittoa, ystävyyssuhteita, työpaikkaa tai sukulaisuutta jotenkin sinetöityinä ja pysyvinä. Muutos voi olla liian suuri kohdattavaksi ja silloin voi tulla koittaneeksi vaikuttaa omaan asenteeseen, ruokavalioon tai johonkin mitä olisi helpompi kohdata ja muokata. Kipua kun pyrkii välttämään. 

 Niilläkin voi olla vaikutusta, mutta keho voi jatkaa merkkien antamista, jos sitä ei kuulla. 

Joskus on vaikeaa nousta uhriuden tilasta, sillä voi olla kaikkien siunaamaa pysyä muuttumattomana. Urheana ja välittävänä. 

Eihän se ole tietoisesti valittua. Sisälle voi olla rakentunut tunne siitä, että kiltti on rakastettu. Itseään ajatteleva tulee hylätyksi. 

Palatakseni uuteen uljaaseen datamaailmaan, mitä jos käykin niin, että kerätty tieto jää kerätyksi tiedoksi ja sitä ei osata käyttää, koska kyse onkin ihmisten kokemuksista ja tunteista. 

Ihmistä ei voi ohjelmoida uusiksi äkkiseltään. 

Jo jatkuva uusien aplikaatioiden, ohjelmien ja käytäntöjen opiskelu saa toisinaan raivon valtaan. 

Älä suutu muutoksesta. Se on paljon parempi kuin se edellinen. Jos et osaa tai tulee ongelma, olet vain ehkä vanha tai huono. Kiitos. 

Ihme että itse kasvoin aikuiseksi ja menin töihinkin ilman QR-koodia. Pystyin, vaikka sain niin vähän tietoa. 

Datamaailmassa riittää uutista muiden maiden vaaleista ja sodista. Lämpötiloista ja siitä, mihin tulee lahjoittaa. Kauempana olevat aiheet ovat turvallisempia. Voi kommentoida muttei tarvitse osallistua. 

Omien asioiden kohtaaminen on niin riivatun pelottavaa. 

Lisäksi meihin koitetaan heijastaa jotain tyhmyyttä ja ymmärtämättömyyden tilaa. Asiantuntijat ja "koulutetut" jakavat oikeaa tietoa ja kertovat miten tieto tulee tulkita. Ei haittaa vaikka olet "vähän ymmärtämätön". Sopii olla. Palaa vain rauhassa riviin. Olet turvassa kun niin sanotaan.

Jos ei ole kosketuksissa kaikkein tärkeimpään viestintäkanavaan, eli omaan itseensä, voi joutua vedetyksi näytelmään jossa on komeat puitteet ja niin ristiriitainen ja ahdistava informaatiotulva, että elää pelossa. 

Kukaan ei ole sinällään turvassa. Elämä on kaaos. Turva on vain itsessä, sisällä. Sen löytäminen voi olla niin vaikea taival, että olisi helpompaa vain seurata kännykästä että pitääkö olla huolissaan. Se ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Yöllä voi syttyä kännykkä palamaan ja kehomme tarvitsee oikean rauhan. 

Ei mitään Nietzscheä tänään tähän nyt kun on mun vuoro.