Lähdin hakemaan tietoa lausahduksen "Ennen on syöty Suomessa ruisleipää ja nyt syödään vehnäpullaa" todenperäisyyteen.
Olen myös aina nähnyt Suomen surullisena maana, jossa ei kasva kuin nokkoset ja pujo. Nauriskin vaihtui perunaan ja aurinkoa saadaan niin vähän etteivät ihmiset pysy terveenä ilman D-vitamiinilisää.
Kirjat, joista löysin tietoa, ovat Merja Sillanpään Happamasta makeaan, Suomalaisen ruoka-ja tapakulttuurin kehitys, sekä Pyhä ruoka, mitä oikein saa syödä, Jonas Konstig
Esihistoriallisen suomalaisen tärkein riistaeläin on ollut hylje. Ahkera pyynti hävitti jopa sukupuuttoon aiemmin Suomen alueella esiintyneen Grönlannin hylkeen. Muita tärkeitä riistaeläimiä olivat hirvi, majava, karhu, kettu ja peura. Linnuista käytettiin ainakin teertä, kaakkuria ja jopa joutsenta. Tästäkin riittäisi kirjoitettavaa, mutta en lähde sille tielle, vaan teen pienen harppauksen.
"Vähän rasvaa ja sokeria sisältänyt pula-ajan ruokavalio olisi nykyaikaisen ravitsemusterapeutin unelma, mutta vielä 1940-luvulla kasviksia ei pidetty oikeana ruokana."
(Happamasta makeaan, Suomalaisen ruoka-ja tapakulttuurin kehitys)
Sota-ajan energiansaannista mainitaankin, että liha, rasva ja sokeri katosivat tiskien alle ja ihmiset joutuivat ravitsemaan itseään juureksilla, kalalla, perunalla ja kaalilla. Vuonna 1942 ilmestyneessä Pula-ajan ruokaohjeita-keittokirjassa oli erittäin paljon kaali-, sieni, silakka-, ja juuresruokia.
1950-luvulla perunaa syötiin 150kg henkeä kohti vuodessa.
Vuotta 1948 pidetään virallisena suomalaisen kouluruokailun syntymävuotena. Tarkoitus oli toki hyvä, mutta silti monille suomalaisille on jäänyt syviä traumoja kouluruokailusta. Ajan hengen mukaan lapsi ei saanut nirsoilla, eikä jättää ruokaa lautaselle.
"Melkein jokaiselle sukupolvelle on jäänyt mieleen kauhua herättävä ruokalaji. Ainakin 1960-luvulla syntyneet muistavat ikuisesti tillilihan, jonka pelottavuus ei johtunut niinkään mausta kuin ulkonäöstä."
(Happamasta makeaan, Suomalaisen ruoka-ja tapakulttuurin kehitys)
Minäkin muistan 1981 syntyneenä iankaikkisen tillilihan. Väkisin nieltävän juuriskapuuron ja on uskomatonta, että vielä 90-luvulla olen syönyt koulussa makaronivelliä, joka on mielestäni ruokana jonkinsortin pohjanoteeraus. Kouluruuan arvostelu on kaiketi aina tehty vaikeaksi, sillä siitä kuuluu olla ikuisesti vain kiitollinen. Silloinkin kun se on makaronivelliä.
Torstainen hernekeitto lienee listalla aina Suomen loppuun asti.
Ensimmäinen kahvilaiva saapui Suomeen sotien jälkeen 1945. Kahvi vapautui kortilta 1954.
"Kahvi oli juoma, jota voitiin tarjota niin miehille, naisille kuin lapsillekin. Käsitys kahvin epäterveellisyydestä lapsille yleistyi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Sitä ennen "pullamussu" eli kahviin sekoitettu pulla oli ollut lasten välipala."
(Happamasta makeaan, Suomalaisen ruoka-ja tapakulttuurin kehitys)
Mietin hetken että lasten välipaloissa on sentään menty eteenpäin, mutta toisaalta se saattaa olla monesti myös tänään Danio-rahka tai sokeroitu jogurtti. Rusinoita tai viinirypäleitä ja tällöin tuskin pullamussua parempi vaihtoehto kuitenkaan.
Suomi on kahvinjuontitilaston kärjessä. Ei laatu vaan se määrä....
"Sodanaikainen puute otettiin takaisin 1950-luvulla, jolloin alkoi makea aikakausi. Kahvi sai seurakseen yhä useammin täytekakun,ja muutkin kakut ja pikkuleivät koristivat nyt kahvipöytää. Jokapäiväisestä makeasta palasta iltapäiväkahvilla tuli tapa, josta monet edelleen yrittävät eroon"
(Happamasta makeaan, Suomalaisen ruoka-ja tapakulttuurin kehitys)
Vehnän ja vehnätuotteiden kulutus saavutti huippunsa 50-luvun lopussa (n 65kg/hlö/vuosi) ja lähti laskuun 60-luvulla. Sen jälkeen vehnän syönti on ollut tasaista.
Täten lauseen "Ennen on syöty Suomessa ruisleipää ja nyt syödään vehnäpullaa" tuo hymyn huulille. Onhan sitä ruisleipääkin toki syöty ja syödään vieläkin. Siitä huolimatta ettei kenenkään vatsa sitä tuoreena äänettä kestä.
Vilja on meille evoluutisesti hyvin uusi ruoka. Pisimpään sitä on viljelty Lähi-idässä, noin kymmenentuhatta vuotta, eli vain viitisensataa sukupolvea. Jos ihmislaji on ollut nykyisenkaltainen kaksi miljoonaa vuotta, maanviljelijä on ollut olemassa vasta pari prosenttia lajihistoriassa. Suomessa maanviljelyä on harjoitettu vasta parituhatta vuotta.
"Populaatioissa, jotka ovat lyhyemmän aikaa altistuneet vehnän ja muiden viljakasvien syömiselle, esiintyy enemmän merkkejä gluteenin intoleranssista. Esimerkiksi Englannissa viljaa on viljelty noin 6000 ja Suomessa 2000 vuotta verrattuna itämaisen Välimeren 10 000 vuoteen. Ei ole siis yllätys, että suomalaiset ovat nykyään yksi maailman eniten keliakiasta kärsivistä kansoista. On syytä olettaa, että vehnä sopii vähän huonommin suomalaiselle, kuin saksalaiselle kuin italialaiselle, kuin arabille. "
(Pyhä ruoka, mitä oikein saa syödä)
Tässä on esimerkkejä maaseutuväestön ruokalajeista 1950-luvulla. Minusta se näyttää ravinteiden osalta lohduttomalta. Viljan määrä on valtava. Suuresta maitomäärästä johtuen suomalaiset ovat myös tottuneet kestämään suurempia maitomääriä kuin muualla.
Maitoa meni 50-luvun alkupuolella keskimäärin vuodessa 370kg/hlö. Suunta on siitä jatkuvasti laskenut. 60-luvulla määrä oli 300kg ja 70-luvulla alle 300kg. Pakatut maidot tulivat kauppoihin 1960. Rasvatonta maitoa on juotu merkittäviä määriä vasta 80-luvulta alkaen.
Sokerin kulutus nousi melko jyrkästi 1950-luvulla, vaikka se saavutti huippunsa vasta 1970-luvulla. 1971 söimme 12,5 kg pullaa per suomalainen! Tällöin myös juuston ja ravintorasvojen kulutus oli nousussa.
"Muistan kun margariini tuli kauppoihin, mutta meillä ei sitä käytetty. Äiti oli ehdottomasti sitä vastaan (loppuun saakka) ja sanoi, ennen pantiin mirrit multiin, nyt ne pannaan suvikultiin"
(Lapsuuden ruokamuistoja 1960-luvun Porista, Outi Lehtimäki 30.1.1998)
Tässä muistossa viitataan margariiniskandaaliin 1960-luvulla.
Keskusrikospoliisin tutkimuksissa selvisi tällöin, että ympäri maata toimi rasvasulattamoja, joissa erilaisista raadoista, kuten kissoista, ihmisravinnoksi kelpaamattomasta teurasjätteestä, sorkista, hännistä ja karvaisista nahoista tiristettiin kovassa kuumuudessa rasvaa, jota käytettiin margariinin valmistukseen. Raision tehtaat tunnusti väärinkäytökset, ja se tuomittiin sakkoihin margariinivalmistelain rikkomisesta. Lopullinen päätös Raision tehtaiden osalta luettiin Turun hovioikeudessa toukokuussa 1962.
Eräänlainen rasvasota tuntuu olevan vieläkin käynnissä. Toiset vannovat voin nimeen ja toiset margariinin. En puutu siihen tässä kirjoituksessa.
Paheellinen valmisruoka rantautui Suomeen 1960-luvulla. Ensimmäisiä pakasteruokia olivat sekavihannekset, pakastekala, maksalaatikko ja pakastebroileri.
1970-luvun valmisruokamainoksissa vedottiin kiireeseen ja sävy oli opastava.
Suhtautuminen valmisruokaan oli hankalaa. Maalaistalosta kotoisin oleva työssäkäyvä kaupunkilaisnainen koki varmasti itsensä huonoksi äidiksi, jos sortui tarjoamaan perheelleen valmisruokaa.
Nykyään suhtautuminen valmisruokaan on positiivista. Se on helpottavaa, nopeaa ja harva tuntee siitä edes huonoa omaatuntoa. Itseasiassa ihmisen ei tarvitse edes osata laittaa nykyään ruokaa. On menty aidosti ojasta allikkoon.
"Vuonna 1979 kotitalouksista kolme neljäsosaa osti ruokaleivän kaupasta. Jos perheessä syötiin sämpylöitä, 58% vastanneista leipoi ne itse kotona. Karjalanpiirakat, lihapiirakat ja pasteijat ostettiin valmiina mutta jos kotitaloudessa syötiin pitsaa, peräti 80% valmisti sen itse.
Jos käytettiin pullaa, pikkuleipiä, makeita piirakoita ja kakkuja, 80% vastanneista teki ne itse kotona."
(Happamasta makeaan, Suomalaisen ruoka-ja tapakulttuurin kehitys)
Ruokamuistoja lukiessa aukeaa ymmärrys äärettömästä makeuden tavoittelusta, kuten tässä Kuutamokiisseli.
Mikä on lopputulema?
En löydä Suomesta ruokakulttuuria. Meillä on kai mämmi, sekä silakat jotka ovat nykyään välillä myyntikiellossa ja karjalanpaisti joka väistyy pois nyhtökauran ja nyhtöpossun tieltä. Suomalaisten eniten syömä kala on tonnikala.
Nyt lähdetään syömään sushia ja kebabbia. Pitsaa ja burgeria. Kauhan ei tarvitse pysyä kädessä ollakseen perheen emäntä. Riittää kun osaa säteilyttää ruuan mikrossa.
Kaupassa on kaikkea merilevämatoista vaahtokarkkilevitteeseen.
Diabeteksen ja keliakian kotiuttaminen on sujunut tänne hyvin.
