Yltäkylläisyys vie terveyden

Kävin neljän viikon kurssin jolla tutustuttiin terveystuotteisiin, kuten ravintolisiin, vitamiineihin ja  rohdoskasveihin. Kurssilla perehdyttiin mm ruoansulatukseen, adaptogeeneihin, nivelien kunnossapitoon, Lapin yrtteihin ja ayurvedaan. 

Ayurvedassa, eli intialaisessa perinnelääkinnässä on mielestäni joitain hienoja elementtejä, kuten ajatus sairauksien ennaltaehkäisemisesta, oman vastuun ottamisesta ja tutustumisesta itseensä, sekä kokonaisvaltaisesta itsensä hoitamisesta. 

Tässä omalla matkallani olen päässyt lähemmäksi luontoa ja itseäni. Nokkonen ja pakurikahvi ovat jääneet vakituiseen käyttöön. Varmaan myös havupuu-uute.
On aina parasta, kun saa tarvitsemansa suoraan luonnosta ja ruoasta, mutta joistain tuotteista olen todella kiitollinen.
Mausteena käytetystä kurkumasta imeytyy vain noin 2%, joten kurkumiini on tuotteena minulle hyvä. Valkosipulia en tulisi käyttäneeksi koskaan sellaisia määriä, kun mitä kapselimuodossa voin ottaa. Poron kuivattua sydäntä ei tule naposteltua, niin ubikinonista olen iloinen kapselina. 

Tarjolla on tosiaan kaikkea kasviplanktonista siitepölyyn ja ruokakaupat ovat täynnä aina kotimaisista kasviksista merilevämattoon.

THL:n mukaan suomalaisilla on kuitenkin puutetta mm muutamista hyvin tarpeellisista vitamiineista ja hivenaineista. 

On kuitenkin ihan hienoa päästä lausumaan että on ollut niin kiire ettei ole ehtinyt syömään koko päivänä. Sillä voi kohottaa omaa asemaansa tehokkaana ihmisenä. Joskus tarvitaan sairaus, jotta sellaisesta herää. 

Koen että olemme vailla sellaista ajoissa toimimista itsemme hyväksi. 

Tunnen että kulttuurimme ohjaa ylisuorittamiseen, kovaan työntekoon ja häpeään. Pidämme yllä ajatusta että sairaudet vain tulevat jollekin ja toiset säästyvät. 

Itsestään huolen pitäminen fyysisesti ja psyykkisesti on joissain kulttuureissa normaali tapa toimia jokaisena päivänä. 

Ruoka on arvossaan, eikä mikään autoa ajettaessa syötävä nuggettilaatikko. 

Jooga on rutiini eikä suoritus. 

Yltäkylläisyys on tehnyt pahaa jälkeä ihmisen mieleen ja ruumiiseen. 

 Yli miljoonalla suomalaisella on jokin pitkäaikainen tuki-ja liikuntaelinsairaus. Neljäsosa 12–18-vuotiaista nuorista kärsii toistuvista selkäkivuista.      

Terveys näyttäisi olevan kuin jokin suoritus ja pakko johon lääkäri on patistanut. Tällöin ollaan tultu liian kauas itsestä. 

Onneksi terveyttä ei voi ottaa purkista. Se antaisi sille kovin vähän arvoa. 

vähän puhutut, paljon tarvitut entsyymit

Entsyymit ovat aineita, joiden tehtävä on nopeuttaa kehomme kemiallisia reaktioita, eli toimia katalyytteina. Entsyymit sijaitsevat kaikkien solujemme sisällä, ja osa ulkopuolella. Erilaiset solut tarvitsevat erilaisia entsyymejä, joita tunnetaan ihmiselimistössä lähes kolme tuhatta erilaista. Kaikki kehon tapahtumat käynnistyvät ja pysähtyvät entsyymitoiminnan ansiosta ja ilman niitä kemialliset reaktiot tapahtuisivat niin hitaasti, ettei eläminen olisi mahdollista.

Jos kirjoittaa googleen ruoansulatusentsyymi, tulee loputon lista erilaisia valmisteita, joissa mainostetaan entsyymien laajakirjoisuutta, sekä vahvuuksia. Tässä kirjoituksessa olen pohtinut nimenomaan ruoansulatusentsyymien osuutta hyvinvoinnissa.

Ruoansulatusentsyymit huolehtivat hiilihydraattien, proteiinin ja rasvan pilkkoutumisesta elimistölle hyödynnettävään muotoon.  Jos ruoka ei pilkkoudu kunnolla, siitä ei saa ravinteita ja se kulkee liian suurina osina suolistossa aiheuttaen kaasunmuodostusta, turvotusta, ripulia ja/tai vatsanväänteitä. Jokainen ruoka-aine tarvitsee tietyn entsyymin, joten yhdenkin entsyymin puute voi tuoda ongelman.

Vaikka ruokavalio olisi miten hyvä tahansa, ravinteet eivät voi imeytyä jos entsyymejä on puutteellisesti.

Haima erittää suurimman osan ruoansulatusentsyymeistä ja juuri haiman kunto on siten tässä aiheessa hyvin oleellinen. Ihmisen elimistö ei itse tuota kaikkia tarvitsemiaan entsyymejä, vaan osa on saatava myös ravinnosta. Entsyymiköyhä ravinto on rasite entsyymien keskusasemana toimivalle haimalle.

Ruoansulatus alkaa suussa syljen entsyymeillä, jatkuu vatsassa ja ohutsuolessa ravintoa hajottavat monet eri entsyymit. Hiilihydraatteja pilkkovat haiman erittämä amylaasi ja ohutsuolen seinämän entsyymit, kuten maltaasi, sakkaraasi ja laktaasi. Rasvoja hajottaa haiman lipaasi, proteiineja trypsiini ja peptidejä ohutsuolen peptidaasit. 

Haimanesteessä on myös trypsiininestäjää, joka estää trypsiiniä aktivoitumasta liian aikaisin niin, ettei se pilkkoisi elimistön omia proteiineja.

Kaikki ravinto sisältää entsyymejä, ellei sitä ole kuumennettu. Oma kehomme taas tuottaa entsyyminsä syömästämme proteiinista. Arvioiden mukaan puolet syömästämme proteiinista käytetään entsyymien tuottamiseen.

Ruoka kehotetaan pureskelemaan hyvin ja käyttämään syömiseen aikaa. Se on sulamisen kannalta hyvin tärkeää. Hiilihydraatit alkavat sulaa jo syljen sisältämän amylaasin vaikutuksesta ja tärkkelys muuttuu tällöin maltoosiksi. Pureskelu vie vatsaan viestiä mitä sinne on tulossa. 

Ihmisillä on erilaisia tapoja syödä. Nykyaika korostaa nopeutta, helppoutta ja suurta annoskokoa. 

Jouduin itse opettelemaan uudelleen syömään hitaasti, sillä olin opetellut tavan syödä äkkiä kymmenessä minuutissa. 

Opettelin myös juomaan ja syömään eri aikoina. Tällöin ruokaa ei tule huuhdottua alas ja vatsa ei ole turhan laimea sulattaessa. 

Kuumennus tuhoaa entsyymit, joten tarvitsemme osan ruoastamme raakana. Hyviä lähteitä ovat raa'at kasvikset ja erityisesti hapatetut. Pakastaminen ei välttämättä tuhoa entsyymejä. Esimerkiksi marjat on luonto pakannut hyvin.

Nykyinen länsimainen ravinto on hyvin pitkälti käsiteltyä ja kuumennettua jotteivat bakteerit kasvaisi siinä. Eivätkä ne siellä selviäkään. Sen enempää kuin hyvät maitohappobakteerit tai entsyymitkään. Useasti maitotuotteet, sekä mehut ovat pastöroituja ja tällöin entsyymit ovat jo kuolleet. Tuhoutumiseen riittää 49 asteen lämpötila.

 

Ravinnosta saatavat entsyymit toimivat kehossamme viruksia, bakteereja sekä myrkyllisiä aineita ehkäisevästi. Ravinnolla on siis hyvinkin suuri merkitys, samoin kuin suoliston kunnolla,jossa entsyymit toimivat ja missä immuunipuolustuksemme asuu.

Geenimme määräävät, minkälaisia entsyymejä solumme tuottavat. Meillä on 40 000 geeniä ja jos joku niistä puuttuu tai on viallinen, ei oikeanlaista entsyymiä valmistukaan.

Osa ihmisistä saa vatsavaivoja sienistä, sillä sienisokeria hajottavaa trehalaasi entsyymiä ei muodostu.

Laktoosi-intoleranssissa elimistö ei tuota laktaasia. Tällöin voidaan käyttää laktaasi-tabletteja. Mutta jos parsakaali tekee vatsan turvonneeksi, niin siihen ei kehoiteta ottamaan mitään. Pidämme kovinkin normaalina sitä, että jokin syömämme ruoka tekee ilmavaivoja. Se jokin ei ole sulanut hyvin. Kun olemme pitkään stressaantuneita, voi tuntua että mikään ennen sopivalta tuntunut ruoka ei tunnu hyvältä, vaan kaikki aiheuttaa turvotusta.

Myös laktoosi-intoleranssi voi tulla myöhemmällä iällä, kun entsyymien eritys on laiskistunut tai siitä ei ole pidetty huolta.

Kaikki tärkeimmät elintoiminnot ovat riippuvaisia valkuaisaineiden oikeasta sulamisesta ruoansulatusjärjestelmässämme. Jos suolisto on vahingoittunut, ei sulatukseen tarvittavia entsyymejä synny riittävästi.

Meillä on myös erilaisia sairauksia ja tiloja, jossa jo lähtökohtaisesti suoliston tila ei ole optimaalinen ja bakteerikanta on liian yksipuolinen. Tämä on tyypillistä mm autismissa, parkinsonintaudissa, reumassa, diabeteksessa ja suolistosairauksissa. Tällöin elimistössä on jo valmiiksi huomattavasti suurempi tarve entsyymeille.

Kirjassaan Entsyymien parantava voima -läpimurto ravitsemuksessa Lee Euler kuvaa miten entsyymihoito on ollut hyödyksi lukuisissa sairauksissa.  

Entsyymihoidon uranuurtaja Edward Howell totesi että raakaravinnolla ruokitut rotat elivät 50% kauemmin kuin keitetyllä ja jalostetulla ravinnolla ruokitut. 

Keitetyllä ravinnolla elävien rottien aivot painoivat vähemmän. Vähäentsyyminen ravinto aiheutti liikalihavuutta ja mielentoimintojen heikkenemistä. 

Tohtori Howell tutki myös, mitä huono ruokavalio voi tehdä eläinten haimalle, joka on päävastuussa ruoansulatusentsyymien tuotannosta. Keitettyä ruokaa syövillä eläimillä haima oli kolme kertaa suurempi ja se oli rasittumassa loppuun. 

Samanlaiset tulokset saatiin 10 vuotta kestäneessä 900 kissan tutkimuksessa. Jokainen kissasukupolvi oli edellistä sairaampi.

Pidin tätä mielenkiintoisena ja jäin pohtimaan huonon ja käsitellyn ravinnon vaikutuksia lemmikeissä.

Eläimet tarvitsevat lajityypillistä ruokaa.

Nuorten ihmisten kohdalla ruoansulatuksen kanssa ei ilmene ehkä ongelmia lainkaan. Heidän ruoansulatuselimistönsä tuottaa runsaasti entsyymejä ja elimistö korvaa parhaansa mukaan ravinnosta puuttuvia. 

18- vuotias tuottaa luonnostaan 30 kertaisen määrän amylaasia kuin 69-vuotias.

Entsyymien tuotanto laskee noin 13% joka vuosikymmen, vaikka haima miten tekee parhaansa. 

On myös saatu viitteitä, että entsyymien puute voi olla syynä iäkkään ihmisen lihaskatoon. Vaikka ravinnossa on kylliksi proteiinia, ei ole entsyymiä joka toisi proteiinin käyttöön. 

Myös vatsahappojen määrä laskee iän myötä. Hapoton tai närästyslääkkeillä kyllästetty vatsa päästää suolistoon haitallisia asukkaita, joita vatsahapon on tarkoitus tappaa. Jos vatsahappoa ei erity riittävästi, myös entsyymitoiminta häiriintyy.

Liian vähäinen mahahappo ja entsyymien määrä mahassa ja ohutsuolessa aiheuttaa sen, että sulamaton ruoka kulkeutuu paksusuoleen, jossa se mätänee. Bakteerien sulattaessa tätä, syntyy elimistölle hyvin haitallisia sivutuotteita. Sulamattomat hiilihydraatit ovat erinomainen kasvualusta mm hiivalle.

Mitä huonommin ruoka sulaa, sitä enemmän hiivalla on syötävää. Ja mitä enemmän hiivaa kasvaa, sitä huonommin ruoka sulaa.

Candida albicans on hankala ystävä. Se lähettää suolistosta vagus-hermon kautta viestejä jotka saavat meidät himoitsemaan leivoksia ja sokeria. Hiivan kasvua voi tarkkailla mm katsomalla omaa kieltään peilistä. Siinä ei kuuluisi olla valkoista kasvustoa päällä.

Jos emme saa tarvittavia entsyymejä, immuunijärjestelmämme ryhtyy avuksi pilkkomaan ruokaa. 

Immuunijärjestelmällä olisi kuitenkin tärkeämpiäkin töitä tässä hektisessä elämässä jossa lukuisat ihmiset kärsivät vähintään matala-asteisesta tulehduksesta. Meillä ei ole varaa pitää sitä ruoan pilkkojana.

Myös alkoholin käyttö tuottaa haimalle ongelmaa. Duodecim kuvaa että yleisin syy haiman vajaatoimintaan on krooninen haimatulehdus. Haimatulehduksen aiheuttaja taas on useimmiten pitkään jatkunut runsas alkoholinkäyttö.

Entsyymitoimintaa haittaa myös pitkään jatkunut stressi.

En kirjoittanut tähän entsyymivalmisteista sen enempää. Minä sain valmisteista paljon apua ja haimani toimii taas normaalisti kun sai levätä hetken. Olisin toivonut että lääkäri olisi osannut suositella tällaista apua, mutta toisaalta mietin että ihmisten tulee itse ottaa selvää elimiensä toiminnasta ja olla halukkaita etsimään apua eri lähteistä kun siihen on tarve. On ikävää odottaa jonkin hajoamista saadakseen sitten lääke ja apua. Ennaltaehkäisy on minusta perempi vaihtoehto. Minun haimaani lähdettiin arvioimaan vajaatoimiseksi, koska se on diabeetikoilla tavallisempaa. Tarvitsin entsyymejä ja avustan haimaani myös jatkossa. 

Nykyhetken yleistyvät suolistosairaudet ja yleinen elämänlaadun lasku on niin helposti ymmärrettävissä. Kun käyn Citymarketissa ja katson ympärilleni. Kun kuuntelen mainoksia pikaruuasta.

Kun katson asiallisesti pukeutuvien ihmisten kävelevän Alkoon vapautuneesti, kuin se olisi puutarhamyymälä. Kun kassalla myyjä ilmoittaa edessä olevalle ettei voi myydä kaljaa kun kello ei ole vielä yhdeksää.

Katson ihmisiä kävelemässä toivottoman hitaasti kauppaan, kuin zombiet nojaten kaksinkerroin ostoskärryjensä päälle.

Pelkästään elämämme ei ole stressaavampaa. Olemme vapaaehtoisesti luopuneet kyvystämme käsitellä stressaavia tekijöitä elämässä.

Kävelemme uhreina matala-asteisen tulehduksen sumussa kohti ansaittua lasillista viiniä. Masennuksen lisääntyminen ei ole mystistä. Suolistosairauksien lisääntyminen ei ole mystistä. On mystistä että tällä elämänmenolla ihmiset ovat vielä tolpillaan. Olemme lohduttoman kaukana kaikesta luonnollisesta.