Huomasin, ettei minun tarvitse suorittaa mitään ollakseni tärkeä.
Opin pikuhiljaa ymmärtämään kehoni lähettämiä tärkeitä viestejä. Menneisyydestä ja tästä hetkestä. Kehon toiveita tulla kuulluksi. Se on ollut äärimmäisen kivuliasta ja mystisen hienoa. Olen saanut turvassa kulkea ja oppia. Kulkea oman itseni äärelle. Tuntea jokaisen tunteen kehossa. Koitan oppia luottamaan ja päästämään irti. Lähteä kohtaamaan vielä niitä kaikkein suurimpia pelkoja.
Kehon viisaus on suuri voima. Sen pyrkimys parantaa. Katkaistua yhteyttä omaan kehoon ei voi lääkäri korjata.
Ero toi riipivän, koko kehon valtaavan surun ja kaipauksen. Surun on täytynyt saada tulla, vaikka se kaataa polvilleen. Surua ei voi peittää lihaksilla, juoksemalla pakoon, tai syömällä itseäni iloiseksi. Surua en voi sanoin kuvata. Se on tunne. Se on kaiken nielevä tyhjyys. Hengenveto ilman happea. Olen tuntenut olevani kasa tuhkaa, mutta syntymässä myös uudelleen. Reitti on tuntematon.
Tutustuin TRE-menetelmään (Tension, Stress & Trauma Releasing Exercises) tänä vuonna. Se muodostui hyvin tärkeäksi itselle ja johdatti tuntematta jätettyjen tunteiden äärelle.
Olin koittanut kovasti miettiä ja järkeillä. Ratkaista järjellä ja logiikalla vaikeita asioita. Yritin puhua ja kirjoittaa, vaikka vastaus oli ollut koko ajan kehossa. Vastaukset tulivat päälleni tulvan ja pyörremyrskyn lailla.
Olen tanssinut paljon ja löytänyt siitä syvintä itseäni. Inspiraatiota ja luovuutta. Rakkautta, kehollisuutta ja voimaa. Voimaa olla Tuuli.
Muutin kaupunkiin ja välillä juoksen bussiin, koska toimin nykyään intuitiivisemmin. Täälläkin on mukavia naakkoja ja torilla voi seurata ja kannustaa urheita lokkeja. Toivon että jokainen lokki saa kesää kohti ainakin yhden jäätelön tai leivonnaisen.
Olen viihtynyt täällä loistavasti huolimatta siitä että en voi sietää muumeja. Edes ruokana tai mainoskasvoina. Olemme kuitenkin mahtuneet tänne kaupunkiin hyvin. Olen sillä tavalla liberaali ihminen.
Jälleen yksi vuosi terveenä. Olen kiitollinen. Uskon sen johtuvan kaikesta yllä kertomastani, sekä vaatimattomasti sanottuna parhaasta ruuasta, jonka rakkaudella itselleni valmistan. Uskon ennakoivaan terveyden huoltamiseen joka päivä, kuten kiinalaiset. Se ei ole pelkkää luopumista, vaan se on itsensä arvostamista.
Uskon myös funktionaalisten sienien kykyihin, jotka kuuluvat jokaiseen päivään.
Terveys on myös sitä ettei ole aina kiltti. Terveys on tervettä vihaa ja vapautta.
Diabetesvälineiden toimitus on täällä(kin) toiminut taas kuin funikulaari ja olen kiitollinen että meillä on Diabeteskauppa, joka toimittaa nopeasti minulle tosi tärkeitä tuotteita kohtuulliseen hintaan.
Verensokerin hallinta on vaatinut erityistä huomiointia tänä vuonna erilaisten isojen muutosten vuoksi.
Mitä muuhun maailmaan tulee, niin uutisia ei juurikaan ole tullut seurattua. Sillä on ollut terveyttä tukevia vaikutuksia.
Tunnen että pelon lietsonta on saanut suuren pahoinvoinnin aallon liikkeelle. Sanotaan että nyt on aika unohtaa menneet. Nyt on aika unohtaa se, että ihmisoikeuksia rikottiin ja perustuslakia rikottiin. Nyt on aika puhua sodasta ja siitä, että tämä on kaikkein onnellisin maa.
Vaikeat asiat on helpointa vain lakaista pois. Todetaan että ensi kerralla ollaan varmasti jo paljon viisaampia.
Viisaus täytyy jokaisen tavoittaa omasta itsestään. Ei viisauden asiantuntijalta, ei viisausministeriöstä, eikä oppia viisauden koulusta.
Nyt voidaan taas osallistua uuden presidentin valintaan. Joka vuosi on jokin uusi ämpäri kun pääsee jonossa perille.
Bussipysäkin mainoksessa lukee "Sinä olet Eurooppa."
Minä en ole Eurooppa enkä Suomi. Olen ihminen ja juuri sitä ei sopisi hukata. Suunta on murheellinen. Halutaan olla Eurooppa, vaikka ihan lähelläkin on kärsimystä ja hätää. Resurssit eivät auta, elleivät ne toimi rakkaudesta käsin, vaan siirtävät ihmisiä jonosta toiseen.
Tukehdutaan byrokratia paskaan ja uuvutaan siihen ettei kukaan kuuntele.
Ihmiset ovat toisinaan laumassa niin kykynemättömiä luovuuteen, että lopulta kuivuvat liikkumattomiksi patsaiksi.
Oman pelon tarkastelu on ollut tärkeää. Säätely. Rajojen asettaminen.
Olen kirjoittanut siitä jo paljon, mutta tuntuu pahalta tuo avoin, jokapäiväinen huonovointisuuteen kannustaminen jota monet median kanavat yhteisesti luovat. Toivon että löytyisi turvan paikkoja, jollaisia olen itsekin löytänyt. Oma intuitio on johdattanut oikealle ovelle. Ihmisen täytyy saada pelätä. Täytyy saada olla rikkinäinen. Joskus on hyvä olla vain läsnä, ilman korjauskehoituksia.
Ostin tänä vuonna raidallisen paidan, kelvottoman kurpitsalatten ja siirryin käyttämään vahvempaa kimchiä. Osallistuin alpakkajoogaan. Tein paskaa granolaa ja uin avannossa. Autoin vaaraan joutuneita hyönteisiä ja muita mukavia kanssaeläjiä.
Luin legendaarisen Moby Dickin ja kymmeniä muita hyviä kirjoja. Myös Sankarin tuhannet kasvot. Olen saapunut kohtaan, mistä en voi enää palata takaisin. Olen kohdannut lohikäärmeitä ja osa niistäkin vielä nukkuu. Aijon herättää ne, kun on sen aika, sillä alan löytää kuka olen. Tunnen että ensimmäistä kertaa minulla on siihen voimaa ja se tuntuu ihan mielettömän hienolta.
Olen hakenut rohkeutta osallistua uudenlaisiin tapahtumiin jotka kutsuvat ja uskallusta puhua suoraa sydämestä. Tavoitellut rohkeutta saada mokata, hävetä ja olla kuolematta. Olen tavannut ihmisiä, kenen aitous ja ystävällisyys on lämmittänyt sisällä lepattavaa epävarmuutta. Kaikki onkin jo minussa. Se mitä koitin vimmaisesti etsiä itseni ulkopuolelta.
Tämä on ollut aivan ihmeellinen vuosi. Kauhun ja kasvun vuosi. Tunteiden vuosi. Itkun ja huudon. Mutta huutoni on kuultu ja siihen on vastattu ❤️.
