ajatuksia -ilman lisättyä sokeria

 "Merkittävästä urasta haaveilevalle tutkijalle elintarvikeyritykset, sokerinvalmistajat, toimialajärjestöt, alan tutkimussäätiöt ja muut toimijat muodostavat verkon täynnä mahdollisuuksia. Jotkut saattaisivat kutsua tätä hämähäkinseitiksi. Valtavaksi ja käsittämättömäksi seitiksi"

 Ei makeaa mahan täydeltä- kirja kertoo sokerin synnystä, kaupasta ja erinäisitä vaiheista sokerin historiassa. Orjista sokeriruokopelloilla ja erinäisten keinomakeutteiden synnystä. Tutkimuksista sokerin vaikutuksista ja valtavista rahasummista bisneksen ympärillä. Kuka kustantaa tutkimuksia ja miten se voi vaikuttaa tuloksiin.

"Lukematon määrä yrityksiä eri puolella maailmaa on panostanut isot rahat ja kosolti aikaa saadakseen tuotettua täydellisen makeuden. Ne ovat sokerinvalmistajia, meijerialan yrityksiä ja elintarviksefirmoja, joiden valikoimissa on suklaata, aamiaismuroja, kastikkeita, eineksiä, jälkiruokia, jäätelöä, karamelleja. Kaikki ne puuhaavat makean parissa. Kaikki hyödyntävät makeanhimoa houkutellakseen kuluttajat ostamaan juuri niiden tuotteita"

Vuoden 2013 tutkimuksen mukaan syömme Suomessa 12-13kg karkkia ja suklaata vuodessa per henkilö.  Ja vuoden 2012 tutkimuksen mukaan sokeria käytetään 29,8kg/hlö. Aika hurjaa. Joku syö munki sokerit. 

"Ensinnäkin mitään fysiologista tarvetta sokerin käyttöön ei ole. Ihmisen ravinnonsaantitarpeet voidaan täysin tyydyttää ilman, että hänen täytyy syödä ainuttakaan lusikallista valkoista, ruskeaa tai raakasokeria sellaisenaan tai ruokiin ja juomiin sekoitettuna.
Toiseksi jos pienikään osa siitä, mikä jo tiedetään sokerin vaikutuksista, paljastuisi jonkin toisen elintarvikkeiden lisäaineena käytetyn aineen yhteydessä, sen käyttö kiellettäisiin heti paikalla"
(kirjasta Puhdasta, valkoista, tappavaa)

 Lihavuus ja diabetes ovat lisääntyneet paljon. Suositukset kehottavat syömään vähemmän valkoista sokeria. Lääkärit ja ravitsemusterapeutit tekevät samoin. Kukaan ei varsinaisesti puhu sokerin hyödyistä, vaan haitoista. On jo todella herätty siihen mitä ylipaino tuo tullessaan mutta näkyykö se minään konkreettisena. Aivan valtava osa kaupan hyllyillä olevista tuotteista on pullollaan sokeria ja tärkkelyksiä. Katsoin eilen sipsipussin sisältöä ja totesin että tässä on enemmän sokeria kuin suolaa. Otan tavaomaisesti yhden kuten tälläkin kerralla ja totesin tylysti että tämä ei maistu minulle. Ne ovat joskus maistuneet. Joskus niihin tuli melkein himo.
Makeisteollisuus on aivan valtava. Annoskoot ovat räjähäneet. Useista sujlaapatukoista on minun aikanani tullut king size versio. Karkkipussit ovat painavia vaikka pienempiäkin on mukana. Valtavat rivistöt kaupassa ovat kuitenkin niitä suurempia. Konvehtirasioissa on tietysti kaksi kerrosta. Kun joulun aikaan menin tavanomaisesti Myllyn prismaan, niin vaikkei se minään yllätyksenä tule, niin en voi olla taivastelematta että makeisosasto vaikuttaa kaikkein suurimmalta. Konvehtirasiat muodostavat uusia käytäviä aina kassoille asti jonka lähellä on irtokarkit ja kassoilla vielä patukoita jotka ovat melkein putoamassa kassahihnalle.
Makeiset ovat halpoja. Niitä on kaikkialla. Minusta on kummallista ajatella kun katson valtavia karkkikäytäviä että näissä ei todellakaan ole oikeasti meille mitään hyvää. Hetken värikästä huumaa tarjoaa Candy king.
Englannin kielen sana candy tulee intialaismiehen kuvaamasta sokeriruoòsta nimeltä khanda vuonna 325 eKr. Nyt tiedän senkin ja tiedän myös sen että Lähi-idässä rikkaat miehet valmistuttivat sokerista mm veistoksia. 1100-luvulla elänyt Kalifi rakennutti palatseja ja yhden moskeijan sokerista jota vieraat saivat sitten maistella. Sokeri oli varsinainen rikkauden kuvaus kauan sitten. Kodeissa sokerilaatikot varustettiin lukolla aina 1800-luvun loppupuolelle saakka. Nykyään on sokeri halpaa ja lihavuus ei kerro hyvästä elintasosta...

 Mistä sokeri keksittiin.... Sokeriruokoa pureskeltiin jo varhain ja sitten löytyi myös hunaja. Sokeriruokopelloilla työskenteli yli kymmenen miljoonaa orjaa. Olosuhteissa joita oli hyvin vaikea jopa lukea kirjan sivuilta.
Kun kuvaan astui sokerijuurikas, tapahtui suuria. Kun Englannille julistettiin kauppasaarto, heräsi pelko kansan vihasta jos he eivät voisi tyydyttää makeannälkäänsä. Hauskasta hatustaan tunnettu Napoleon sijoitti tällöin miljoona frangia erinäisiin sokerihankkeisiin. Hän perusti koelaitoksia ja rohkaisi kansan viljelemään sokerijuurikasta. Ranska onkin nykyään yksi suurimmista juurikassokerin valmistajista. Tätä kautta juurikassokerin valmistamisen taito levisi laajemmin. Tähän kirjoitin vain nyt muutamia pääpiirteitä sokerin historiasta. Kirja sisälsi paljon lisää tietoa ja ehkäpä lainaan toisen kirjan sokerin historiaa koskien.

Itse juurikkaan käsittely sokeriksi oli minulle sinällään täysin vieras prosessi, joten mieluusti tutustuin siihen.
Juurikkaan käsittely sokeriksi, melassiksi ja juurikasrehuksi kestää 12 tuntia. Kiloon sokeria tarvitaan kymmenen juurikasta. Prosessiin siältyy pesua, leikkausta, suikalointia, haihduttamista ja erottelua ja monenlaista muuta. Ken haluaa enemmän tutustua, niin kirjallisuutta löytyy tämän kirjan lisäksi paljon.

Asiantuntijaryhmillä, ketkä laativat suosituksia mm diabeetikoille, on kytköksiä suuriin elintarvikseyrityksiin. Samoin kuin tieteellisiä kokeita voi olla rahoittamassa sokeriyhtiöt. Sokeri on kasvava bisnes. Sitä ei voida kaataa vaikka se kaataakin ihmisiä ennenaikaiseen kuolemaan. Vastuu omasta sokerin käytöstä on jokaisella itsellään, mutta eivätkös tutkimukset myös kuvaa sen että homma on lähtenyt lapasesta.

Suurimmaksi pahaksi on julistettu glukoosisiirappi/tärkkelyssiirappi. Se valmistetaan maissista, vehnästä tai perunasta ja hienonnetaan entsyymien avulla. Se on halpaa ja sitä käytetään makeutettaessa suurimpia määriä kuin sokeria. Sen käyttö levisi laajasti elintarvikkeisiin ja Amerikka lihosi. Glukoosisiirapista tuli niin iso pahis että jopa Pepsi lähti markkinoimaan tuotteitaan "luonnollisina", sillä ne sisälsivät "vain" sokeria. Isossa-Britanniassa se on nimeltään Pepsi raw.
Olkoon vain tärkkelyssiirapista tehty pahis mutta kyseinen aine löytyy  uskomattoman monen paketin ja purkin kyljestä. Mihin ollaan menossa jos sokeria mainostetaan jo hyvänä valintana.

"Litran tai parin lisääminen bensatankkiin ei saa autoa kulkemaan nopeammin, yhtä vähän kuin se tekee sitä energisemmäksi. Ylimääräinen lusikallinen sokeria ei saa teitä ponnahtamaan tuolista ja kiiruhtamaan nurmikon leikkuuseen"
Näin kirjoitti John Yudkin pohtiessaan miten sokeri hyväksytään hyvänä energian tuojana. Vertaus oli mielestäni aivan loistava.

Jäin innokkaasti pohdiskelemaan myös seuraavaa kirjan (Ei makeaa mahan täydeltä) tuomaa tietoa mielessäni, sillä olenhan diabeetikko. Mun haimassa ei tapahdu enää mitään =D eipä tästä silti iloa ole. Keinomakeutettua taitaa lasi vuodessa mennä. Limsat ovat omalla kohdalla jääneet lähes historiaan. Diabeetikot säästyvät tältä?

"Juodessaan kalorien välttämiseksi keinotekoisilla makeutusaineilla imellettyä virvoitusjuomaa ihminen huijaa samalla aivoja jotka rekisteröivät makean maun ja laskevat kylmästi saavansa pian energiaa. Haimaan lähtee välittömästi viesti: insuliinia kehiin. Tuloksena verensokerin lasku, makeannälkä ja rasvan muodostuminen"

"Makeannälkä käynnistää myös elimistön oman huumetuotannon. Opioidit aktivoituvat ja saavat aikaan mielihyvän tunteen, joka voi muistuttaa humalaa. Monien mielestä sokeria ja makeanhimoa voi nimittää huumeeksi, joka kykenee luomaan riippuvuuden. "

Tästäkin huolimatta sokeririippuvuutta ei kaikkialla pidetä todellisena tai sitä ei koeta suurena ongelmana. Siitä vaijetaan ja ihmisten on vaikea puhua siitä kenellekään. Se voidaan käsittää että kaveri tykkää nyt vaan munkeista vähän enemmän...Apua on vaikea saada. Se ei ole virallinen sairaus. Kuitenkin makeariippuvaiset ihmiset ovat päätyneet mm harsimaan huulensa umpeen, pyytämään hammaslääkäriä ompelemaan leuat yhteen. Jotkut ovat syöneet raakaa jauhelihaa saadakseen loisia... tässä muutamia.
Eivätkö nämä ole todella karmaisevia avun huutoja! Minusta melkoisen äärimmäisiä sanomia. "En jaksa enää, auttakaa"
Elimistön saadessa sokeria, tuntee mielihyvää ja endorfiinitaso nousee. Se puolestaan vapauttaa dopamiinia. Mielihyväjärjestelmässä on myös jarruttava toiminto. Aivot alkavat tuottaa dynorfiinia, joka tukahduttaa dopamiinivirran. Väärinkäyttäjillä tuo epätasapaino ei korjaannu. Näitä dopamiinitason piikkejä ei kuitenkaan ole mitattu, eikä ole täten tiedossa millaisia ne ovat huumeisiin verrattuna. Miksei ole mitattu??Kuka rahoittaisi.
Sokeririippuvuuden luokittelu sairaudeksi olisi paha takaisku sokeria, karamelleja, ja sokerisia elintarvikkeita myyville  yrityksille. Silloin saatettaisiin miettiä ikärajoja, varoituksia ja kauppojen esillepanoa.
Ja vaikka todella ON oma päätös mitä suuhun laittaa, niin on surullista että nykyinen maailma tuputtaa yhä suurenevissa määrin ostamaan karkkeja ja syömään liikaa. Annoskoot ovat suuria ja karkkeja myydään aina tiimarista postiin ja vaatekauppaan. Vaikeaa täällä on järjissään pysyä jos karkkia kovasti halajaa =D

Stevia on jo löytänyt paikkansa myös Suomessa. Stevia valmistetaan yrtistä, jota tavataan luonnonkasvina Etelä-Amerikassa. Makeutusainetta markkinoi jo useat suuret yritykset kuten Coco-Cola ja Pepsi-Cola.
Kovasi luonnontuotettahan tuo ei enää sikseen ole kaupassa että se on valkoista hienoa jauhetta. Itsellä on ajatus taas ostaa stevia kotiin kasvamaan ja kuivatella lehtiä siitä.

Puhdasta. valkoista, tappavaa kirja sai aikaan valtavan julkisen keskustelun ja kohun. Kirjassa esitellään sokeri yhtenä vakavana sepelvaltimotaudin aiheuttajana. Samalla perustellen miksi Keysin rasvateoria on virheellinen.Osa kirjassa pohdituista tutkimuksista on jo pystytty toteuttamaan. Kirja on vuodelta 1972.
Sokeri tappaa ihmisiä. Sitä ei saa sanoa ääneen. Siitä ei ole riittävää näyttöä. Ja ku se on niin hyvää....

Aitoa ruokaa

Vuosi sitten luin saman henkilön, Mats-Eric Nilssonin  kirjan "Petos lautasella", joka käynnisti vallankumouksen. Kirja paljasti miten paljon lisäaineita elintarviketeollisuus käyttää ja mitä kaikkea myydään ruokana. Aitoa  ruokaa -väärentämättömän ruoan opas on jatkoa tälle kirjalle ja kertoo 150 elintarvikkeen kartoituksen.
Meitä on moneksi. Osa meistä on hyvin tarkkoja ja välttelee kaikki elintarvikkeet joissa on minkään sortin keinotekoisia aineita, osa on tietoinen että valmisruoat sisältävät tusinoittain E-koodeja ja täyteaineita mutta yhtään vähempää ei voisi kiinnostaa kun vaan hyvältä maistuu. On ihmisiä, ketkä oikeasti uskovat ja luottavat että jos tätä saa myydä elintarvikkeena, se ei voi olla terveydelle haitallista. On kaikenlaista ajattelutapaa myös näiden kaikkien välistä. Luomu-tuotteista ollaan tietoisempia ja terveellisempi ei ole enää niin itsestäänselvästi se vähärasvaisempi vaihtoehto.
Aikaa ja rahaa syytetään monesti huonoista ja helpoista valinnoista. Valmisruoat vain ovat niin helppo valinta. Mutta totuus sekin että tutkimuksen mukaan käytämme ruokaan vähemmän rahaa kuin koskaan aikaisemmin. Tämä pysähdytti sen vuoksi ajatukseni, että ajateltuani asiaa omalla kohdallani, voin todeta että olen tarkempi ruokani suhteen kuin koskaan aikaisemmin ja samalla voin käyttää ruokaani rahaa vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Olen pohtinut tätä asiaa ennenkin että jos ei ole varaa ostaa kunnollista ruokaa niin kannattaa ensisijaisesti syödä ehkä vähän vähemmän. Tämä tietysti voi herättää kauheasti ärsyynnystä...kirjoitin sen silti.
Makaroni on halpaa mutta tuntuu, etten mä säilyis makaronilla ja eineksillä edes hengissä.

Itse en ole tehnyt mitään suurta valintaa että en ostaisi enää koskaan mitään missä on säilöntäaineita tai väriaineita. Kaikki enemmän prosessoitu ruoka vaan on valintojen myötä jäänyt pois. Sinällän se, että en syö eläimiä enkä viljoja, jättää paljon kaikenlaista pois. Ne mitä on jäänyt jäljelle, olen tehnyt sitten valintoja parempaan. Maustetun jogurtin sijaan ostan aina turkkilaista jogurttia 10% rasvaa ja ei sokeria. Juuston valitsen isommasta liikkeestä jossa voin ottaa raakamaidosta tehtyä. Kotimaisia marjoja löytyy aina pakkasesta runsain mitoin ja muutoinkin valitsen mieluusti kesäisin ja aina kun mahdollista vihanneksia ja hedelmiä niin läheltä kuin niitä on saatavissa.
Jossain elämän vaiheessa mulla oli tapana juoda energiajuomia ja korvata niillä jopa aterioita. Toisinaan popsin liian monta ateriankorvikepatukkaa. Yksi korvasi kyllä aterian mutta nykyään ne eivät maistu. Niissä on jokseenkin tehdyn oloinen maku eikä voi ihmetellä kun tuoteselostetta lukee. Voin kuitata kerran kuussa jonkun ruuan nappaamalla autossa proteiinipatukan tuntematta siitä mitään huonoa omaa tuntoa. Sen lukuisat E-koodit eivät kaada minua.

"Kun Aftonbladetin Karin Ahlborg paljasti, että elintarvikkeemme sisältävät joukon lisäaineita  -esimerkiksi aromivahventeita, väriaineita ja säilöntäaineita, joita ei sallita koiranruoassa, Svenska Dagbladetin kuluttajatoimittaja Henri Ennart pyysi kommenttia  Ruotsin maatalousministeriön alaiselta Jordbuksverkeriltä. Sen ruoka-asiantuntija vastasi näin: "Ihminen voi vapaasti valita... Mutta eläimet eivät voi itse lukea tuoteselostetta, ja siinä on itseasiassa se ainut ero, jonka vuoksi säännöt eläinruoalle ovat niin toisenlaiset"

Näin. Ei tähän sitten lisättävää...

"Elovena täysjyvämuro 4 viljaa-pakkauksessa lukee isoin kirjaimin "100% täysjyvää". Tuoteseloste kertoo kuitenkin jotain aivan muuta; täysjyväkauhajauho 33%, täysjyväruisjauho 19%, täysjyvävehnäjauho 16%, täysjyvämaissijauho 10%, sokeri, mallassiirappi, riisijauho ja suola. Rehellinen pakkausteksti olisi 78% täysjyväviljajauhoa"

Meneekö pilkunviilaamiseksi? Juu, joku sanoisi niin mutta olin kyllä samaa mieltä siitäkin huolimatta. On aika harhaanjohtavaa vaikka ajatus on menossa samalle suunnalle. Viljojahan sieltä löytyi kuitenkin.

"Hehtaarille tavallista banaaniviljelmää käytetään noin 50kg torjunta-aineita"

No, nyt tiedän senkin ja tuntu aika ikävälle. Olisin voinut kyllä elää ilmankin tätä infoa. Argh.

Jäätelöistä lukemani info oli jo kaikkein masentavimmasta päästä... Joskin se toi jotenkin minut hyvälle tuulelle. En tiedä miksi. Ostan harvoin jäätelöä ja tämä oli jo jotenkin hysteerisen hauskaa luettavaa

" Edes silloin kun tuoteselosteessa lukee kermaa, ei voi luottaa siihen että kyse on todella kermasta. Käsite kermajäätelö tarkoittaa vain että tuotteessa on vähintään 8% maitorasvaa ja itse kerma voi olla voin, veden ja emulgointiaineen sekoitus. Tikkujäätelöt ovat vain pakastettua ja makeutettua kasvisrasvaa ja värjätty keinotekoisesti  ja joita erilaiset lisäaineet pitävät koossa, jotta ne pysyisivät litteän puutikun ympärillä"

"Valiojäätelön Wanhan ajan Vanilijatuutti sisältää kolmea emulogointiainetta ja kolmea sakeuttamisainetta. Mikä siinä on sitä wanhaa? Siinä on myös enemmän lisäaineita kuin saman yrityksen "uuden ajan" jäätelössä". 

Suomen jäätelöä saa lain mukaan nimittää
*  kermajäätelöksi, jos siinä on maitorasvaa vähintään 8%
*  maitojäätelöksi jos siinä on maitorasvaa vähintään 2,5%
*  kasvisrasvajäätelöksi, jos siinä käytetään rasvana kasvisrasvaa
*  tofujäätelöksi, kun siinä käytetään soijasta tehtyä tofua

Eikä siinä vielä kaikki.... tässä tulee HK:n lihapyörykät =D

Suomalainen broilerinliha ja -nahka, vesi, korppujauho (mm vehnäjauho, hiiva), soijaproteiini, suomalainen porsaanliha, suomalainen kamara, mausteet (mm sipuli, mustapippuri, korianteri, herneproteiini, perunajauho, suola (1,3%) happamuudensäätöaine E262, kaliumlaktaatti, glukoosi. Lihaa 40%. 
Jopa soijaproteiineja ja korppujauhoja enemmän kuin naudanlihaa! Eikö nyt kolahda pahasti suurilla lihansyöjillä kun lyö nyrkkiä pöytään että lihaa sen olla pitää eikä mitään soijaa!

"Mistä lohi saa punaisen värin lihaansa? Jos kyseessä on villilohi, väri on peräisin krilli-nimisestä äyriäislajista. Jos kala on viljelty, se on värjätty väriaineella. Alan tutkimukset ovat osoittaneet että mitä tummemman roosan väristä lohenliha on, sitä todennäköisemmin asiakas ostaa sitä. 
Väriaineita ei Suomessa tarvitse ilmoittaa, sitä vastoin on ilmoitettava mikäli kala on viljeltyä. Jos viljelty kala on punaista, sen väri on keinotekoista". 

Tuli nyt tietona tämäkin vaikken ole syönyt lohta. Poden siitä jopa jonkinasteista huonoa omaa tuntoa terveyteni puolesta etten ole koskaan pystynyt syömään kalaa. Eettisesti olen vastaavasti hyvällä omalla tunnolla =)

"Viljelty lohi voi myös paradoksaalisesti edistää liikakalastusta, koska sen ravinto koostuu pääasiassa kaloista, joita kalastetaan luonnosta. Yhden viljellyn kalakilon tuottamiseen tarvitaan noin kolme kiloa rehukalaa. Toisin ilmaistuna; norjalaisten viljelmien vuosituotanto on 700 000 tonnia lohta, ja pelkästään niiden ruokkimiseen tarvitaan 2,1 miljoonaa tonnia luonnon kalaa." 
 

Kirjassa on myös hauskasti kuvailtu, toisinaan selvennettykin jos mahdollista, mitä erinäiset mainoksissa ja pakkauksissa käytetyt sanat tarkoittavat käytännössä. Ei lisättyä sokeria, kotitekoinen, klassinen, lisäaineeton, mummon, perinteinen.... Mitä nämä kaikki sitten oikeastaan ovat. Myyviä sanoja =D Toimivat kyllä, eihän sitä voi kiistää. Mulle on yhä vaikeampi myydä mitään tämän kaiken kirjallisuuden jälkeen.

Tieto lisää tuskaa... Mutta ainakin tiedän mitä syön ja välillä voin jopa syödä jotain mitä ei kannattaisi syödä. Senkin mä tiedän.

Ravitseva ruokavalio vauvasta vaariin

Siinä se nyt on. Ihan tuore kirja. Taisin odottaa jotain enemmän, mutta toisaalta kirja kyllä sisälsi juurikin sen mitä kannessa lukee. En vain saanut itselleni enää mitään uutta infoa. Eihän siitä voi kirjaa syyttää. Melkoista hypetystä alusta loppuun miten VHH-ruokavalio tekee elämästä parempaa. Ja ihan tottahan se on. Omalla kohdalla Antti Heikkilän itse kirjoittamat kirjat ovat olleet mieluisampaa  luettavaa senkin osalta että olen aina ollut kiinnostunut saamaan vastauksia kysymyksiin MIKSI jokin on näin. Miksi voi on hyvä ja margariini huono, miksi viljoja kannattaa välttää, miksi raakamaito on paras valinta. Antti Heikkilän kirjat antavat näihin vastauksia mennen ihan solutasolle asti. Siten tämä kirja ei nyt avannut enää suuria ovia itselleni mutta pidin sen lukemisesta.

Kirjassa käsitellään paljon sitä miten nykyiset suomalaiset terveyssuositukset nojaavat teollisiin tuotteisiin. Siinä kirjoitaan myös näin: " Luulen että tämä kirja tulee herättämään paljon hämmennystä ja suuttumusta, ehkä suoranaista vihamielisyyttä, sillä niin suuressa ristiriidassa se on nykykäytäntöjen kanssa" 

Kirja sisältääkin paljon lähestulkoon tuohtuneeseen sävyyn kirjoitettua, mutta perusteltua tekstiä. Se miksi teksti on hyvinkin suoraa ja vähemmän kaunista, selittyy ehkä osaksi tällä ajatuksella. 

" Vegaanit sekä tuttu ja turvallinen puuro-ja leipälinja saavat olla rauhassa mutta auta armias, jos sattuu karppaamaan. Siitähän on tullut suoranainen kirosana ainakin Suomessa. " 

Allekirjoitan saman. Karppaus on tuotu otsikoihin ihan tietyllä tavalla. Lisääntyneenä rasvankäyttönä, ylenpalttisena lihan syömisenä ja ruokavalion kaventamisena. Siitä sitten päästäänkin jo luomaan hälyyttäviä otsikoita jonkalaisia halutaan luoda. Tässä yhteydessä ei puhuta viljojen tuomista ongelmista eikä perunan korvaamisesta suurella määrällä muita vihanneksia. Tässä yhteydessä kaikki on kovin mustavalkoista ja karppaus nähdään vain muotidieettinä jos se halutaan niin nähdä.

"Kuolkaamme terveinä, vapaina ja itsenäisinä ihmisinä mutta sitä ennen nauttikaamme elämästä täysin rinnoin" - Antti Heikkilä

lohturuokaa!

"Tänään tehdään lohturuokaa" Oikeen sellasta maukasta ja rasvasta joka auttaa kun on haikee fiilis... Näin aloitti ruuanlaitto-ohjelmansa tänään Sara LaFountain. Tämä todella vahvisti äsken lukemani kirjan sanomaa. Vanhemmat ovat melkoisen kovilla tämän markkinoinnin keskellä.
Kiinnostuin kirjasta lukeakseni yhden näkemyksen miten voidaan vaikuttaa lasten elämään, jotta he pääsisivät terveeseen elämän alkuun.

" Tänä päivänä elintarvikseteollisuus ja siihen osana kuuluvat makeis- ja virvoitusjuomavalmistajat  ovat toimialana yksi suurimpia mainostajia ja markkinoijia. Nameja, sipsejä, limuja ja energiajuomia markkinoidaan näkyvästi ja aggressiivisesti muiden elintarvikkeiden ohella yhä nuoremmille kuluttajille, lapsille."

Kuuluisassa dokumentissa "Supersize me" kerrottiin että koulussa lapsilla oli vaihtoehtona valita ruokajuomaksi cokis tai gatorade... Ruoka oli valmisruokaa. pizzaa ja ranskalaisia. Tämä ei onneksi ollut Suomessa mutta kertoo paljon siitä miten raha kirii terveyden edelle ja suurilla yhtiöillä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin todella musertavasti. Lapset eivät kyseenalaistaneet tätä ruokaa, mutta osa vanhemmista oli lähtenyt taistelemaan koulun tarjoamaa ruokaa vastaan. Se oli kuitenkin vaikeaa. Onko oikein että vanhemmat joutuvat käymään suurta taistelua lastensa terveyden puolesta.

Makeistehtaat käyvät suurta taistelua makujen, värien ja muotojen avulla. Annoskoot kasvavat. Karkkeja on tyrkyllä jo Tiimarissa, vaatekauppojen kassoilla, postissa, urheiluliikkeissä!!
Huomaan tämän vaikuttavan itseeni. Huomaan miten minulla kassalla tulee hetkellinen halu napata siitä patukka. Sitähän siinä haetaankin. Teen aina valinnan olla ostamatta, mutta huomaan että aina se käy mielessä. Karkit maistuvat hyville. Ei ole vaikea uskoa että moinen tyrkyttäminen saa aikaan ylimääräistä makeahimoon ostamista. Lapsilla on vastassaan melkoinen herkkujen tyrkytys.

"Huomioi että monet elintarviksealan yritykset ja ruoanvalmistajat ovat hyvin perillä vallitsevasta terveysbuumista ja käyttävät sitä hyödyksi harhaanjohtavasti markkinoinnissaan".

Tämäkin vielä... Myslipatukoita mainostetaan terveellisinä välipaloina lapsillekin. Joissain on kolmannes sokeria. Sen voidaan siis sanoa olevan terveellisempää kuin karkit mutta melkoisen huono valinta se silti on jos vertaa vaikka hedelmään. Aikuinen voi tehdä helposti omalla kohdallaan valinnan ja vaihtaa vaikka kahvin kanssa nautitun viinerin myslipatukkaan. Lapsille kaikki syöminen on tavallaan opiskelua. Sokerimäärät vaikuttavat paljon siihen miten makeaa on lapsen mielestä mukava syödä ja saako hedelmät ja marjat esimerkiksi mitään sijaa ruokavaliossa.

"Huolestuttavaa on se, että hoikastakin lapsesta tulee meidän elinolosuhteissamme vallitsevilla elintavoilla ylipainoinen aikuinen paljon suuremmalla todennäköisuudellä kuin ennen"

Tämä pisti todella ajattelemaan. Pohdin sitä että vaikka on vanhempien vastuulla että lapsi syö terveellisesti ja oppii mikä on terveellistä, niin onko oikein että tuntuu kuin ympäristö koittaisi koko ajan sabotoida tätä! On tärkeää ettei lapsille anneta ylenpalttisesti suolaa ja säilöntäaineita mutta kananuggettien tai nakkien katsotaan olevan sopivia lasten annokseen. (Makkarasta/nakeista on tosin juuri tullut uusi suositus ja en ole tietoinen miten tämä on vaikuttanut lastenannoksien koontiin eri tahoilla) 

En ole itse äiti, niin kommentoin varovasti ajatuksillani lohtusyömisestä ja herkuttelun osuudesta. Ruualla lohduttaminen, samoin kun ruualla palkitseminen opettavat hyvinkin nopeasti tapasyömisen lapsilla. Tiettyyn asiaan tulee kuulua aina jokin syöminen, vaikka tapahtuma itsessään olisi jo mukava. Jatkuva karkilla lohduttaminen on ehkä oikotie rauhaan mutta lukemani mukaan tuo hyvin vahvan toimintamallin lohtusyömiseen myös lapsen kasvaessa aikuiseksi. Aikuisten lohtusyömis-käyttäytymiseen olen tutustunut lukuisissa kirjoissa ja se on useasti hyvin vahva ja jatkuva käyttäytyminen jota ei edes aina itse miellä.

Kirjassa oli paljon käytännön vinkkejä arjen hallintaan, ruoka-aikoihin ja miten lasta voi houkutella kokeilemaan erilaisia ruokia positiivisella asennoitumisella. En ota näihin kantaa tässä, sillä en ole elänyt arkea lapsen kanssa. Tuntui kuitenkin mukavalta lukea ajatuksesta perheen voimin tehtävistä muutoksista eikä lapsen laihduttamisesta.

Omassa perheessäni syötiin paljon yhdessä. Tavallista kotiruokaa. Karkkipäivä oli lauantaisin ja silloinkin se oli vähän rajattua. Jäätelö ja limsa kuuluivat vain erityistapauksiin ja värikkäimpiä limsoja, kuten smurffi-limsaa meille ei annettu lainkaan, niiden sisältämien väriaineiden ja muiden vuoksi.
Joskus käytiin hampurilaisilla ja se oli iso juttu. Todella special eikä mikään viikottainen traditio. Omilla rahoilla ei kuulut ostaa karkkia karkkipäivän ulkopuolella. Pohtiessani tätä kaikkea taaksepäin olen kovin hyvilläni. Tavallisesta limsasta ei tullut minulle koskaan janojuomaa ja smurffilimsa jäi minulta varmaan ikuisesti maistamatta, en tiedä myydäänkö sellaista enää, mutta en ainakaan menettänyt mitään =D Olen paljon muokannut omia syömisiäni mutta perusasiat tulivat sieltä. Lapsuudesta todella positiivisina herkkuina on itselle jäänyt ainakin avokado, vesimeloni, marjat ja raaka kukkakkali. Ne ovat tämän hetkenkin suosikit ja tunnen että yhdistän ne vahvasti lapsuuden hyviin tunteisiin.