Meidän elimillämme ei ole suunniteltua elinkaarta. Sille ei ole biologista estettä, etteikö sydän voi olla 80-vuotiaana samassa kunnossa kuin 30-vuotiaana. Meitä vanhentaa se mitä me teemme tai jätämme tekemättä. Keho korjaa aktiivisesti itseään aina kun sillä on siihen riittävästi aineksia.
Vanhuus lisättiin WHO:n ICD-11-tautiluokitukseen 2018. (MG2A Old age)
Tähän kirjoitukseen inspiroi David Sinclairin lukuisat kuuntelemani haastattelut, sekä hänen kirjansa "Lifespan Why we age -and why we don't have to"
En halua tässä käydä läpi miten ikääntyminen tapahtuu, enkä tarkkoihin mekanismeihin millä siihen vaikutamme. Ne ovat käyty läpi hyvin seikkaperäisesti kirjassa jonka suosittelen lukemaan. En halua kopioida hänen ajatuksiaan, taikka esitellä kirjaa, vaan kirjoittaa lähinnä omia ajatuksiani ikääntymisestä, joita kirja nosti runsaasti.
Meitä vanhentaa liiallinen aurinko, kemikaalit, huonot elintavat, myrkyt, ruoka, säteily. Kaikki mikä rikkoo DNA:ta päivittäin, eli todella moni asia. Ihan kaikkeen emme voi vaikuttaa, mutta on valtavasti asioita joihin voimme itse vaikuttaa jos puhutaan siitä miten nopeasti ikäännymme ja millaisena elämänlaatumme pysyy.
"Keskenään samankokoisilla nisäkkäillä havaitaan jopa kymmenkertaisia eroja maksimaalisessa eliniässä ja jotkut eläimet puolestaan vaikuttavat välttävän vanhenemisen kokonaan." (Duodecim lehti 2019)
Duodecimin mukaan normaaliväestöön perustuvien arvioiden mukaan useiden terveellisten elintapojen (tupakoimattomuus, normaalipainoisuus ja fyysinen aktiivisuus) yhteisvaikutus lisää elinikää keskimäärin noin kymmenen vuotta.
Herättää ihmetystä, kun joku sanoo, ettei tässä iässä enää kannata aloittaa jotakin tai että tässä iässä kuuluukin vähän sattua. Tässä iässä kuuluu hengästyä ja tässä iässä ei pääse enää kyykkyyn.
Ei ole ikää, jolloin ei enää kannattaisi opiskella uutta. Meidän aivomme ovat muokkautuvat ja aivosolut uusiutuvat. Aivoissa tapahtuu muutoksia jopa sen mukaan mitä syömme ja juomme. Aivoista ja välittäjäaineista tulee pitää huolta siinä missä kehosta muutenkin.
Maksa korjaa itseään tehokkaasti. Voimme nähdä sen verikokeista jos lakkaamme juomasta alkoholia tai lopetettuamme maksaa kuormittavan lääkkeen. Meidän tulee antaa kehollemme mahdollisuus parantaa itsensä, sillä se automaattisesti pyrkii tasapainoon.
" Ikääntymissairaudet eivät johdu iästä- ne johtuvat väärästä elämäntavasta."
J.H. Tilden Lääkäri ja kirjailija
Kuitenkin helposti meille tulee tämä ikä jolloin ei kannata enää odottaa tuloksien nousevan ja tämä ikä kun paikat vain alkavat särkeä. Se on olevinaan hauska vitsi taikka sitten aito kauhu ja epätoivo.
Jos vielä lääkäri keksii sanoa että se on tässä iässä ihan normaalia. Mitä sellainenkin tarkoittaa. Ei ole mitään normaalia kipua tai normaalia kankeutta. Selkä tai polvet eivät oireile vanhuutta. Ne saattavat tarvita enemmän rakennusaineita kuin kymmenen vuotta sitten.
Ikä on todellakin vain numero siinä määrin, että 70-vuotiaan ihmisen sydän voi olla paremmassa kunnossa kuin 40-vuotiaan. Useat meistä ovat käyneet kehonkoostumusmittauksessa jossa saa kuulla "metabolisen ikänsä", joka toivottavasti on vähemmän, tai edes sama kuin ikämme vuosissa. Jos ei ole, on hyvä tehdä jotain. Meitä voi mitata niin kovin monin eri tavoin ja huomata uskomattomat yksilölliset eromme. Meitä ei ole sidottu vuosiimme. Voimme vaikuttaa jatkuvasti omaan liikkuvuuteemme. Niveliemme kuntoon, lihaksistoon, verenpaineeseen, verensokeriin, keuhkojen kapasiteettiin, jaksamiseen.
90-vuotiaan maratoonarin ei tarvitse olla luonnon oikku tai olla geeneiltään aivan erityinen. Hän ei ehkä vain ole huomannut sitä ikää missä täytyy alkaa rauhoittua. Ehkä hän ei ole joutanut sammaloitua ja elämä on ollut mielenkiintoista.
Jos palaan kymmeneen taikka sataan tätä ennen lukemaani kirjaan, sanoisin että stressi vanhentaa eniten ja lopulta se tappaa. Se näyttäytyy kehossa kymmeninä erilaisina sairauksina ja nykyajan muka pakollisena pahana. Pitkäaikainen stressi tapahtuu jokaisessa solussa ja vaikuttaa kaikkiin toimintoihimme.
Ihmisen on vaikea sulattaa nykyajan jatkuvaa informaatiotulvaa jokaisesta maailman kolkasta erikseen. Kuolema ja sairaus tulevat lähelle mistä tahansa ja meidän tulisi olla suvaitsevaisia kaikkia ihmisiä kohtaan, vaikka emme tunne heitä. Se ei ole minusta luonnollista.
Elinaikamme on pidentynyt, mutta meidän tulisi kasvattaa elämänlaatua. Eikö laadulla ole lopulta myös paljon vaikutusta elämän pituuteen. Katkeruuteen ja suruun voi kuolla. Meidän fyysisen kehomme jaksaminen nojaa henkisiin voimiimme.
Meidän tulisi tässä ajassa pitää itsestämme erityisen hyvää huolta, sillä terveydenhuollon kustannukset ovat kasvaneet niin mittaviksi etten koe järjestelmän olevan tasa-arvoinen. En halua miettiä mitä se on minun eläkeiässäni. Jo yksinään diabeteksen ja ylipainon tuomat ongelmat kasvavat jatkuvasti.
Katson ihaillen jatkuvasti touhuavia 70-vuotiaita vanhempiani. He liikkuvat paljon ja heillä on kaikenaikaa pieniä tai isompia projekteja sisällä ja ulkona. He laittavat terveellistä ruokaa kotona ja pudottivat painoa.
Meillä on mahdollisuus vaikuttaa omiin pitkäikäisyyden geeneihimme mm aiheuttamalla lyhytkestoista stressiä elimistölle. Tällaista on esimerkiksi HIIT-tyyppinen treeni. Samoin kylmä-kuuma altistus. Hyödyllistä on myös harvemmin syöminen, kaloreitten rajoittaminen ja ylimääräisen proteiinin poistaminen ruokavaliosta, sillä proteiini pitää elimistöä kasvamisen tilassa suojelemisen sijaan.
"After twenty-five years of researching aging and having read thousands of scientific papers, if there is one piece of advice I can offer, one surefire way to stay healthy longer, one thing you can do to maximize your lifespan right now, it's this: eat less."
David Sinclair Lifespan Why we age -and why we don't have to
Stressaantuneet kasvit tuottavat suuret määrät hormeettisia, terveyttä edistäviä molekyylejä, kuten viinirypäleet resveratrolia. Ne toimivat kehossa aktivoimalla pitkäikäisyysgeenejä. Tätä nimitetään ksenohormeesiksi.
Olemme valitettavan vieraantuneita kitkeristä mauista. Nyt kun meillä on aina kaikkea saatavilla, olemme tottuneet valitsemaan makean. Siitä saa enemmän energiaa kuin käytämme.
Ehkä emme tiedosta miten samanlaisia olemme eläinten kanssa. Ja miten paljon meillä on samankaltaisia sekä samoja geenejä puiden ja sienien kanssa.
Eläimet pystyvät valitsemaan luonnostaan itselleen sopivia lääkkeitä vatsakipuihin tai loisiin. Meilläkin niitä on saatavilla, mutta olemme luoneet omanlaisemme järjestelmän ja nimenneet luonnon sitten erikseen vähän vaaralliseksi. Esimerkiksi aspiriini on pajunkuoresta, mutta jokainen sukupolvi marssitetaan yhä tehokkaammin apteekin turvalliseen huomaan. Vieraannumme siitä mitä olemme ja missä elämme.
