muovinen maailma

Mä en millään välillä kuulu tähän yhteiskuntaan enkä ymmärrä sanaakaan mitä muut puhuvat. Hymyilen vain ja taivastelen mielessäni miksen pääse ajatukseen yhtään kiinni. Kaikkien kuuluu haluta jotain.

Mainokset ja tv-ohjelmat tuntuvat olevan vailla mitään älyllistä ajatusta. Paksut, tärkeät ihmiset puhuvat minulle valtavissa silmälaseissa miltä minusta tuntuu, sillä he ovat asiantuntijoita. On tiettyjä asioita mistä ei vain kuulu olla eri mieltä, kuten viina, urheilusankarit ja Donald Trump. 

On Suomi 100-krääsää, smurffin väristä jäätelöä, black friday-kulutusjuhlaa ja Libressen superhienot kuukautisia ylistävät alushousut (kyllä, ihan oikeasti...) Koiralle asu halloweeniksi ja jos rahat loppuvat, niin monesta lainasta voi tehdä yhden ison lainan. Kulutusluottoa yllättäviin menoihin ja etelänmatkaan. Kännykän voi vaihtaa jahka tulee seuraava jossa on vähän kivammat reunat. Sen voi maksaa sitten osissa ja viedä takuuhuoltoon, kuten sen edellisenkin.

Liikenne on muuttunut viidakoksi, jossa kolmiot, stop-merkit ja valot ovat "more like a guideline anyway". Sehän on tällasena hektisenä aikana vähän tällasta, hei YOLO.

Olen niin väsynyt tämän ajan hypeen, kiireeseen, kuluttamiseen, ruuhkaan, persoonattomuuteen, lainoilla ostettuihin egoihin ja muoviseen, ikean valkoiseen onneen, joka sälähtää rikki yhdellä huitaisulla.

Mua niin väsyttää välillä se, etten enää voi ymmärtää.

Huutamalla asiat tapahtuu

Miksi pitää huutaa, jotta tulisi kuulluksi. Miksi maailma menee sellaiseksi että vaatimalla saa. Herkät kärsii, koska ne vaan on vähän liian herkkiä tähän hektiseen nykyaikaan, jossa pitää osata tarttua kaikkeen nopeasti ettei jää jalkoihin. Hiljaa vuoroaan odottava oli vaan vähän hidas taas kerran.

Miksi täytyy jaksaa taistella asioista joihin mulla on oikeus, mutta jotka käytännössä menevät ihmisille ketkä jaksavat pyydellä taikka karjua, tivata ja vaatia. Ei vaan kannata olla heikko, herkkä taikka kiltti. Ihmiset rankaisevat välillä niin ilkeästi hyväsydämisyydestä, koska se ei ollut se mitä haettiin. Haettiin tehokkuutta ja säästöä.
Onko kilttien osa jäädä jalkoihin ja väsyä tunnollisuutensa tähden.

Ei keneltäkään vaadita enempää kuin jaksaa. Tämä aika vaan on tällainen. Niinkö se onkin??
Eikö tämä hetki kaipaa tunnollisuutta. Kun suuriäänisimmät päästetään edelle, saadaan volyymia ja sarja muita hienoja termejä. Näyttää siltä että tunnollisuus voidaan sivuuttaa...jos on kiire taikka rahat loppuu taikka on vaarassa että joku muu kiirii ohi.

Näkymättömät ja hiljaiset välillä katsovat vierestä, miten hyvät tavat, sydämellisyys ja tunnollisuus saavat väistyä huudon tieltä.

Väsyttää.

karkkipäivä on jokapäivä

TV-mainokset kertovat että aikuiset voivat päättää itse milloin on karkkipäivä. Vapaus on koittanut. Ei ole mielestäni liioiteltua väittää, että meitä ihan avoimesti kannustetaan ylensyöntiin. (Vaikka sitten tuleekin Jutta joka käskee heittää kaiken pois)

 "Soimaamme itseämme muun muassa karkkipäivästä lipsumisesta, vaikka järkevällä aikuisella on lupa päättää ihan itse, milloin hän popsii suuhunsa karamellin. Makeisten nauttiminen on maailman paheista sieltä pienimmästä päästä. Niiden tehtävänä on tuoda iloa elämään. Ei se voi olla kovin väärin." Näin kertoo Fazer uudessa kampanjassa. 

Sitten lehdet uutisoivat että THL:n ennakkotietojen mukaan reilusti yli kolmannes kaikista vuonna 2016 synnyttäneistä oli ylipainoisia. Lihavia synnyttäjiä oli 13 prosenttia. 

Ajatella miten yllättävä uutinen....

Huomasin kaupan kylmäaltaassa uutuuden, joka vaikutti kummalliselta. Kyseessä oli Cremé Brülèe- patukka nimeltä Maisku.

Maiskun on luonut 2008 perustettu perheyritys Deliciest

Tuotteen kotisivulla kerrotaan että
"Maisku rahkapatukka on maistuva, edullinen ja kätevä välipala, niin lapsille kuin aikuisillekin. Päällä on suklaakuorrutus, sisällä reilu annos pehmeää, tuoreesta maidosta valmistettua maitorahkaa.
Yhdistelmä on herkullinen, ja proteiinipitoisen maitorahkan ansiosta lisäksi ravintoarvoiltaan erinomainen. Maiskussa on kaikki maidon hyvät ominaisuudet, ja rasvana on käytetty yksinomaan kasvisrasvaa."
Kaloreita on sadassa grammassa 342g ja sokeria 23g (!!)

rahka 46 %, kaakaokuorrutus 17 % (sokeri, kookosöljy, palmunydinöljy, kaakaomassa, kuorittu maitojauhe, kaakaojauhe, herajauhe, emulgointiaine (soijalesitiini)), kasvirasva (palmu-, sheavoi- ja palmunydinöljy), sokeri, paahtovanukkaan makuinen täyte 9 % (sokeri, glukoosi-fruktoosisiirappi, vesi, palmuöljy, sheavoiöljy, kuorittu maitojauhe, muunnettu tärkkelys, karamellisiirappi, sakeutusaine (pektiini), aromi, suola), herajauhe, liivate, vanilliini, säilöntäaine (kaliumsorbaatti). Saattaa sisältää jäämiä pähkinästä.

Ei se nyt oikein päivänvaloa kestä tuo sisältö.


Valio toi uuden Mifun vuoden jälkeen. Ruokarakeiden rinnalle mifu-suikaleen. Ruokarakeessa oli ksantaanikumia ja siltä se näytti ja maistuikin. Suikaleessa ei ole kumia, mutta glukoosisiirappia. Ulkonäkö muistuttaa jotain sellaista, jota Gordon Ramsey kaivaa epätoivoisten ravintoloiden siivoamatta jääneistä kylmiöistä huutaen "What the fuck is this!?"

Tän hetken juttu on "Terveellisempi valinta" "Sopii koko perheelle" "Runsaasti proteiinia" ... Kätevää, helppoa, nopeaa. Kädettömille kokeille sopivia kumipaloja! Riisi kätevässä annospussissa koska kädetön kokki kaataa ohi eikä pysty tiskaamaan.
Dippikastikkeen saa nyt valmiina ettei lusikka kulu ja avokadot saa tällaisissa pusseissa pakastimesta.

Ettei nyt vain tarvitsisi kiireen keskellä alkaa mitään juureksia pilkkomaan, saati ajattelemaan reseptiä, niin voi ostaa kaiken pilkottuna ja hedelmäsalaatin valmiina.
Ja jos se Saarioisten 5vaille valmis täti murtautuu meille kuten siinä mainoksessa niin haen takuulla jotain kättä pidempää.  En siksi että hän tekee huonoa ruokaa, vaan lähinnä siksi että hän olettaa että on tavanomaista juoda punaviinia arkena kotiin tullessa. #alkoholiongelma

Hyllyt notkuu toinen toistaan köyhempiä annoksia koska KIIRE ja jos muistuttaakin miimikkoa niin Grab a snickers! Saa takuuvarman sokerihumalan ja on taas oma itsensä.
Ihan kamalia elintarvikkeita valtaa hyllyjä vinhaa vauhtia ja samalla taivastellaan miten ihmiset lihoavat. Pienet koot poistuvat ja tilalle tulee megapussit. Ainahan voi syödä muutaman ja pistää sitten pussin pois ensi kertaa varten?? oikeesti, kuka niin tekee!?

introvertti

Nykyään on ihan luvallista olla introvertti. Siitä puhutaan ja kirjoitetaan. Introverteistä on kirjoja ja sana on kiskaistu mediaankin toisinaan sillä tapaa, kuin olisi trendikästä olla introvertti.
Oli hauska todeta että on muitakin samantyylisiä ihmisiä kuin mitä itse olen ja etten olekaan ihan niin kummallinen. En tosin tiennyt että minulle on tällainen nimitys. Olen aina tajunnut ettei se sana, joka minua kuvaa ole ujo, ei hiljainen, ei saamaton. Ei myöskään yksinäinen, saati erakko. Joku voi kyllä käyttää sanaa tylsä, kun en "koskaan käy missään".
Huomasin että olen omasta introverttiydestäni kirjoittanut aikaisemminkin, vuonna 2014 tietämättä että tälle on ihan sanakin keksitty. Olen silloin maininnut miten väsyttävää on kuulla että "Sanoisit sääki nyt jottain".

Lapsena ja nuorena vertasin itseäni muihin ja oli myös tarvetta koittaa olla enemmän samanlainen kuin muut. Vielä olen tässä aikuisenakin yrittänyt astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja olla jotenkin menevämpi ja osallistuvampi, mutta se aina jäi sellaiseksi yritykseksi. Tällaisten tempausten jäljiltä sitten huokaisin syvään ja olin helpottunut kun sain taas tilaa ympärilleni ja olla oma itseni. Ei tule ekstroverttiä minusta. Nykyään ei enää tarvitse yrittää olla yhtään mitään muuta kuin mitä on. Astun kyllä toisinaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta aikuisena ei tarvitse olla pohtimassa pidetäänkö minua kummallisena.

Ihan samanlainen olen kuin lapsenakin. Silloin viihdyin paljon itsekseni. Luin ja varsinkin kirjoitin paljon. Oli kymmeniä kirjeenvaihtoystäviä ja kirjoitin päiväkirjoihin ajatuksiani. Kirjoitin myös runoja ja tein koira-aiheista lehteä. Aloin myös kirjoittaa kirjaa, joka eteni joka ilta, muttei tullut lopulta valmiiksi. Liikuin paljon yksinäni. Vietin aikaa metsässä ja rannassa. Kävin ongella. Istuin joskus pitkiä aikoja puussa tai muurahaispesän vieressä, johon vein sokeripalan. Etsin aina perhosentoukkia, jotka varovasti kuljetin terraarioon. Oli todella kiehtovaa seurata niiden koteloitumista ja koin valtavaa riemua kun olin paikalla näkemässä kun kotelo aukesi ja perhonen kiipesi kuivattelemaan siipiään ja lensi sitten pois. Mulla oli aina tekemistä ja ajateltavaa, enkä kokenut ikinä yksinäisyyttä. Päinvastoin, kaipasin sitä.

Ihan niin se on tässä kulkenut elämä. Aina on ollut omia juttuja ja tekemistä. Koiran koulutusta ja lukemista ja kirjoitettavaa. Liikkumista ja työpäivän jälkeen on suorastaan kaivannutkin omaa rauhaa. Bilettäminen on tuntunut aina jotenkin yrittämiseltä ja väkinäiseltä. Olen aina halunnut aikaisemmin kotiin kuin muut ja tuntenut sitten olevani ilonpilaaja taikka tylsä. Niin tai näin. En ole koskaan saanut itsestäni loihdittua mitään bilehilettä.
Ekstrovertit yrittävät joskus ahkerasti "pelastaa" introvertteja yksinäisyydestä. Lähde nyt vaan, hauskaa siitä tulee. Siinä alkaa kyllästyttää, kun toinen ei millään halua ymmärtää, ettei kyse ole uskalluksen puutteesta, vaan siitä ettei todellakaan vaan HALUA lähteä.
Sitä voi saada kaikenlaista ohjetta, miten pitäisi käyttäytyä ja mihin kuuluisi mennä. Mitä kun ihan oikeasti ei halua lähteä mihinkään, vaan tuntee valtavaa nautintoa omasta seurastaan, kirjasta ja luonnossa kulkemisesta. Onko silloin epäsosiaalinen?

Ystävät tietävät, etten ole ujo enkä hiljainen. Minun on helppo lähestyä ihmisiä ja tutustua. Kiehtovien aiheiden parissa tykkään jutella paljonkin. Minusta ei vain ole puhumaan kenenkään päälle. Jos puhetta on paljon, olen mielummin hiljaa. Kuuntelen aina ja minulla on mielipiteitä, mutten näe tarpeelliseksi useinkaan niitä suureen ääneen kuuluttaa. Jos jo etukäteen tiedän, että puheenvuoroni tullaan keskeyttämään, en halua oikeastaan edes osallistua.

Koska en ole myöskään small talkin harrastaja, olen esimerkiksi zumbassa se hiljainen, ujo tyttö joka vain on hiljaa kunnes ohjaaja tulee paikalle. Mietin usein kun olen omissa maailmoissani ja hiljaa, että pohtivatko ihmiset että olen masentunut, ujo tai jopa surullinen. Joskus joku on kysynytkin että onko mulla kaikki hyvin. Mulla on ylensä kaikki hyvin. Jätän vain aina sanomatta kaiken paitsi todella oleellisen asian. Mietin myös etukäteen sanojani. Haistelen ensin ilmapiiriä ja ihmisten eleitä ja ilmeitä. Koen että turhaa puhetta on aina ja kaikkialla. Hiljaisuus on vain harvoin kovin painostavaa.

Olen lukenut tässä mielenkiinnosta kaikenlaisia introverteistä kertovia kirjoja. Löydän niistä itseni välillä niin tarkoin että alkaa naurattaa. Ihan kuin kirjoitettaisiin minun elämästäni.  Huvittaa kuitenkin kovasti kun yhdessä kirjassa tulin kohtaan jossa kerrotaan miten introvertin tulisi valmistautua ensitreffeilleen. Kirjassa käsitellään introverttejä arkoina tämän asian suhteen. Mutta se, että on introvertti, ei tarkoita että olisi epävarma itsestään taikka arka ottamaan yhteyttä. Ehkä osalla on tällaisia  vaikeuksia vastakkaisen sukupuolen suhteen, kun kirja selvästi on kohdennettu auttamaan tällaisissa tilanteissa.

 Aika kuluu jotenkin aina nopeasti. Minun on äärimmäisen helppoa odottaa paikoillani istuen vaikka tunti tai kaksi. Ihan vaikka ilman lehtiä tai kännykkää. Aivot tekevät työtä kuitenkin. Ajatukset vaeltelevat ja saatan pohtia menneitä tai tulevia. Ratkoa ongelmia. Voin myös maata sängyllä, kuunnella musiikkia ja  ratkoa taas elämässäni tapahtuvia asioita. Joskus mielessä pyörii jotain joka on tarkoituksenmukaista kirjoittaa ylös. Joskus vain istun ja taivastelen ihmisten kiirettä ja kiukkua. Ihmiset ovat kauhean kiireisiä ja vihaisia nykyään. Tyytymättömiä elämäänsä joka on jonkun muun vika.

Toisen tylsyys on toisen taivas. Introvertteja ei tarvitse pelastaa yksinäisyydeltä. Jos ei minusta kuulu mitään pitkään aikaan niin saatan seurata ruohon kasvua tai lukea kirjoja. Toivon itsekin kirjoittavani kirjan.

Pitääkö olla huolissaan? -no alan olla

Jos katsoo tätä touhua vähän kauempaa käsin, niin se on jo melko koomista. Kaupat tekevät ihmisistä materiaalia viihdeohjelmiin, kuten Hurjat rakkauskilot, Jutan ja Vertin supersinkkudieetti, Fitistä fätiksi ja takaisin. Tekevät sen niin hienosti että ihmiset maksavat siitä. Ihmiset vuodattavat kyyneleitä peilikuvansa tähden jonka jälkeen maksavat taas siitä että joku pistää ruotuun ja kertoo mitä tulee syödä että laihtuu. Tämä on viihdyttävää katsottavaa, koska voi kokea ettei itse ole tällöin niin huonossa jamassa.
 Netti pursuaa vertaistukiryhmiä, joissa niissäkin toisinaan päällimmäinen idea on taputella toinen toisiaan selkään repsahduksista ja joissa etsitään oikeutusta pullolliselle viiniä kun elämä potkii päähän. Mikään ei ole koskaan kenenkään vika, taikka jos onkin niin on puolison, exän, töiden, stressin tai yhteiskunnan vika. Sekö ei samalla tapaa tunnu kariuttavan terveyttä kun sen on kovalla työllä "ansainnut" ja sille saa siunauksen muilta. On syntynyt ihan oma mättö-kulttuuri ja lohtusyömisen aikakausi. Ruoka ei ole enää vain ravintoa, vaan se on se mikä luo onnellisuuden elämään. Kuinka surullista se sitten onkaan.

Elintarviketeollisuus ei ole surullinen. Se ei tunne surua katsoessaan ihmisten kävelevän alas jyrkänteeltä porukassa kuin sopulit. Teollisuudella on aina enemmän, aina lisää, aina vähän värikkäämpää ja tyydyttävämpää.
Tuntuu välillä, että sinä päivänä kun julkaistaan tuote jossa lukee "saattaa sisältää hamsterin jäännöksiä" on porukka joka ei huomaa koska ei lue selosteita, porukka joka närkästyy ja sitten on porukka joka sanoo että "siinä on kuitenkin hyviä ne suklaarakeet". Lehti saa klikkiotsikon, ihmiset kauhistelee ja syövät ksantaanikumia kun se ei sentään ole hamsterista tehtyä.

Proteiinijauheita markkinoidaan jonkun sortin terveellisenä valintana. Jos sillä laihtuu, se on terveellistä? Tässä yksi Leaderin versio. -"Suomi Leijonat edition" Sokeria ja karrageenia matkassa. Saa myös suklaan ja karamellin makuisena.

Lapsille suunnattuja tuotteita valmistajat puolustelevat vastaamalla "se on ajateltu satunnaiseen herkutteluun". Kädet siis pesty ja lapset käyvät sitä sitten satunnaisesti ostamassa aina koulun jälkeen viitenä päivänä viikossa. Heitä ei haittaa lasten yleistyvä diabetes koska eiväthän he sitä sillä tavalla ajatelleet käytettäväksi ja vastuu on vanhemmilla.

 Mulla ei ole Valiolta enää mitään ostettavaa. He ajattelivat kokeilla ostaisivatko ihmiset kumipapanoita nimeltä Mifu. Karrageeni sai olla luomukermassa kunnes se otettiin pois. Kannatti yrittää?
Kaikenkaikkiaan, kun kuluttajaa pidetään pilkkana, on syytä vain jättää ostamatta. Muuta en voi tehdä kuin oman osuuteni.