Pitääkö olla huolissaan? -no alan olla

Jos katsoo tätä touhua vähän kauempaa käsin, niin se on jo melko koomista. Kaupat tekevät ihmisistä materiaalia viihdeohjelmiin, kuten Hurjat rakkauskilot, Jutan ja Vertin supersinkkudieetti, Fitistä fätiksi ja takaisin. Tekevät sen niin hienosti että ihmiset maksavat siitä. Ihmiset vuodattavat kyyneleitä peilikuvansa tähden jonka jälkeen maksavat taas siitä että joku pistää ruotuun ja kertoo mitä tulee syödä että laihtuu. Tämä on viihdyttävää katsottavaa, koska voi kokea ettei itse ole tällöin niin huonossa jamassa.
 Netti pursuaa vertaistukiryhmiä, joissa niissäkin toisinaan päällimmäinen idea on taputella toinen toisiaan selkään repsahduksista ja joissa etsitään oikeutusta pullolliselle viiniä kun elämä potkii päähän. Mikään ei ole koskaan kenenkään vika, taikka jos onkin niin on puolison, exän, töiden, stressin tai yhteiskunnan vika. Sekö ei samalla tapaa tunnu kariuttavan terveyttä kun sen on kovalla työllä "ansainnut" ja sille saa siunauksen muilta. On syntynyt ihan oma mättö-kulttuuri ja lohtusyömisen aikakausi. Ruoka ei ole enää vain ravintoa, vaan se on se mikä luo onnellisuuden elämään. Kuinka surullista se sitten onkaan.

Elintarviketeollisuus ei ole surullinen. Se ei tunne surua katsoessaan ihmisten kävelevän alas jyrkänteeltä porukassa kuin sopulit. Teollisuudella on aina enemmän, aina lisää, aina vähän värikkäämpää ja tyydyttävämpää.
Tuntuu välillä, että sinä päivänä kun julkaistaan tuote jossa lukee "saattaa sisältää hamsterin jäännöksiä" on porukka joka ei huomaa koska ei lue selosteita, porukka joka närkästyy ja sitten on porukka joka sanoo että "siinä on kuitenkin hyviä ne suklaarakeet". Lehti saa klikkiotsikon, ihmiset kauhistelee ja syövät ksantaanikumia kun se ei sentään ole hamsterista tehtyä.

Proteiinijauheita markkinoidaan jonkun sortin terveellisenä valintana. Jos sillä laihtuu, se on terveellistä? Tässä yksi Leaderin versio. -"Suomi Leijonat edition" Sokeria ja karrageenia matkassa. Saa myös suklaan ja karamellin makuisena.

Lapsille suunnattuja tuotteita valmistajat puolustelevat vastaamalla "se on ajateltu satunnaiseen herkutteluun". Kädet siis pesty ja lapset käyvät sitä sitten satunnaisesti ostamassa aina koulun jälkeen viitenä päivänä viikossa. Heitä ei haittaa lasten yleistyvä diabetes koska eiväthän he sitä sillä tavalla ajatelleet käytettäväksi ja vastuu on vanhemmilla.

 Mulla ei ole Valiolta enää mitään ostettavaa. He ajattelivat kokeilla ostaisivatko ihmiset kumipapanoita nimeltä Mifu. Karrageeni sai olla luomukermassa kunnes se otettiin pois. Kannatti yrittää?
Kaikenkaikkiaan, kun kuluttajaa pidetään pilkkana, on syytä vain jättää ostamatta. Muuta en voi tehdä kuin oman osuuteni.