Se tunne ku kaikki istuu facebookissa

 Se tunne ku kaikki istuu facebookissa. Se tunne kun sulle vastataan joojoo ilman että edes vilkaistaan päin. Se tunne kun tekis mieli sanoa että "hei mä olen tässä ihan oikeasti" ja se tunne että jokaiselle tunteelle on oma hymiö. Se tunne että "se tunne" on niinikään facebookista.

Nautin todella olostani ihmisten kanssa, ketkä katsovat silmiin kun juttelevat. Ketkä ovat läsnä. On mukavaa jutella ja kuulla kuulumisia kerrottuna, eikä vain lukea facebookista. Minun on vaikea käydä syvällisiä keskusteluja kun väliin kuuluu *bling* oota.... katokato!! haahaa.
Se nyt on vaan kun nää LOL ja OMG...WTF ei ole tunnetiloja jotka välittyy. Se kun katsoo toista silmiin ja kertoo, se välittyy. Se että kommentoi "jaksui, haliiiii" on eri asia kuin se että katsoo ja kuuntelee. Facebookin jaksut voisi joskus odottaa kun on ihan oikeitakin asioita.

Elellään aikaa kun puhelin ei ole kiinni. Facebook ei ole kiinni. Ymmärrän että vanhempi sanoo lapselle että pistähän se puhelin pois mutta tuntuu ikävältä sanoa omalle ystävälle että voisiko hän hetkeksi pistää puhelimen pois kun olisi mukavaa jutella. Tuntee itsensä tosi idiootiksi. Sitä kuvittelee automaattisesti että on ihmisenä tärkeämpi kuin facebook-ystävien tunnetilat juuri sillä hetkellä mutta välillä karvaasti joutuu kyllä pettymään.

Tuuli on nyt vähän vanhanaikainen.... Ei ole älypuhelintakaan.  Ihan aidosti koen etten tarvitse. Ihan aidosti myös koen että väsyttää istua seurassa jossa kaikki pläräävät puhelimia ja tulee toki pohdittua että mikä on puhelimessa taas tärkeämpää kuin yhteinen aika juuri sillä hetkellä. Kurjaa se on jäädä kakkoseksi youtube-videolle ja kommentille " LOL =D"