Ruuhkassa katson jalkakäytävillä säännöllisin välein makaavia sähköpotkulautoja. Jossain on kolmekin läjässä ja ne saavat vain maata siellä. Niistä tuli normaali osa katukuvaa. Ihminen on menettämässä haluaan liikkua kävellen taikka järjestämään aikaa kävelläkseen päivän mittaan paikasta toiseen. Liikkumattomuus näkyy massiivisena ongelmana tilastoissa, terveydenhuollossa ja katukuvassa. Keksimme uusia tapoja olla rasittamatta itseämme ja pyrimme voittamaan aikaa, jota ei kuitenkaan kerry sen enempää. Humalaiset opiskelijat saivat uuden lelun. Se ei tullut minkään tilalle, vaan kaiken lisäksi.
Maailma menee kiihkeästi eteenpäin korjaamatta vanhoja virheitä ja luomalla uutta toimivaa ja toimimatonta tekniikkaa ja toimintamalleja. Olisi häpeällistä ottaa kehityksessä takapakkia tai todeta että toimivaa ei kannata koittaa rakentaa uusiksi.
Jokainen työajanseurantaohjelma on ollut edellistä huonompi. Pankissa ei voi enää hoitaa asioita kuin tiettynä aikana. Erinäisistä asiakaspalveluista ei saa ketään kiinni. Juttele botille.
Ei tässä hetkessä ole ajatuskaan rakentaa mitään kestävää tai pysyvää. Vähemmän mitään konkreettista. Teitä tosin voidaan rakentaa ja korjata miljoonilla, vaikka kaikkialle pääsee jo. Sitten sinne pääsee nopeammin. Kaikki on pelkkää velkaa, mutta rahaa aina vain on.
Voidaan luoda yhdistyksiä ja kalliita hankkeita. Aina ei tiedä mitä ne saavat aikaan, eikä toisaalta tarvitsekaan saada. Ne ovat työtä työn vuoksi. Tällaisilla on kaikilla sitten joku nimi joka on lyhennetty jostain kauniista ajatuksesta. Loputtomasti kahvitteluja, virkistäytymistä, ruokaa, tapaamisia, kilometrikorvauksia, flow-fiilistä, hyvää pöhinää, teemoja, tempauksia ja yhteisiä T-paitoja.
Työtä pitää keksiä. Sitä on enää niin vähän. Tehtävää työtä olisi paljon esimerkiksi sairaiden ihmisten kanssa, mutta se ei ole houkuttelevaa työtä. Olisikohan jonkun asian aika muuttua, että se työ olisi vähän helpompi valita.
Joka päivä menee konkurssiin joku firma, jonka toimenkuvaa on vaikea käsittää. Se ei vain aukea, kaikista englannista johdetuista sanoista huolimatta, tai niistä johtuen. Myydään kehityspalvelua, ilman että firman nettisivutkaan avaavat mitä on tarkoitus kehittää. Firmaa, itseäni, henkilöstöä?
Meitä kuitenkin kannustetaan luomaan jotain omaa ja toteuttamaan omaa unelmaamme. Kannatti tai ei, niin kaikki voivat yrittää. Kuka haluaisi tehdä vaatimatonta tavallista duunia vähän matalammalla palkalla, kun voi seurata unelmiaan. Kai vain suuressa vauraudessa voi toimia näin. Voiko se olla kestävää, jos pysyvää ei rakenneta ja viihteen ympärillä pyörii yhä enemmän rahaa. Kulkutautikin on niin musta joutsen, että kuka siihen voisi rahallisesti tai muutoinkaan varautua? Rahat ovat sijoitettuna kaikenlaiseen keijupölyyn.
Ihmiset ovat niin riippuvaisia televisiosta, että sieltä voi lähettää joka päivä samat ohjelmat ja mainokset. Ihmiset katsovat Netflixiä ja sellaisia. HD-kuva on ihan erilainen ja sillä on merkitystä. Kaikilla on mahdollisuus isoon telkkariin. Osareilla voi ostaa mitä vain. Jokaisella perheessä voi olla oma telkkari. Uuden voi ostaa kun vanha alkaa harmittaa. Tai se kannattaa ostaa koska on black fridayssa halpa.
Robotti leikkaa nurmikon, koska sitä on niin paljon leikattavaksi. Naapuri kyttää jos jonkun ruoho on liian pitkää. Pihan ulkonäöllä voi kertoa statuksestaan, vaikkei siellä koskaan aikaa viettäisikään.
Saaria rakennetaan täyteen. Ei mökkejä, mutta lasipalatseja. Kallio on kaivettu esille ja peitetty taas nurmikolla. Laiturissa on vene, vesijetti ja puhallettavia leluja. Muovinen joutsen on kätevä, etteivät tule pesimään siihen rantaan nuo paskovat terroristit. Tilaa voi antaa vain tietynlaiselle luonnolle. Sellaiselle jonka voi valjastaa ja jota voi hallita.
Veneillessä ei niin tarvitse osata sääntöjä. Pääasia että moottori on tehokas ja vauhtia sen verran että pääsee rannasta metsään asti. Pääsee lehteen.
Yltäkylläisyydestä on tullut välttämättömyys. Tavaroista on tullut jumala ja tyhjän sielun täyte. Kansalaiset voivat kerskailla tavaroillaan, kuten ennen tekivät vain kuninkaat. Nyt kaikkien tulee saada olla rikkaita ja esitellä elintasoaan suuressa kilpailussa. Enää ei tarvitse odottaa. Kaiken voi saada nopeasti.
Pidämme kuvitteellisen todellisuuden rattaita pyörimässä ja samalla hukumme tavaraan.
Tavarat vanhenevat hetkessä ja niihin kyllästytään. Uutta tavaraa lahjoitetaan pois. On kiva saada uutta. Weber Genesis grilli maksaa 859 euroa. Kyllä siinä pallogrillit häpeää. Maistuu lihakin erilaiselta. Tai kasvisproteiinivalmisteen voi kääriä folioon jos on sellainen luonnon ystävä.
Mökille mukaan ämpärillinen keksejä Lidlistä. Sellaiset missä ei ole mitään täytettä, menee ehkä koiralle. Huono ruoka on niin halpaa, että sitä voi ostaa monta kärryllistä ja kohauttaa harteita hävikille. Silakka loppuu, mutta kolme lihapakettia saa kahden hinnalla. Ihminen ei murehdi etukäteen silakan loppumista. Murhe tulee vasta kun se loppuu. Minullekin, vaikken syö silakoita.
Kaikkea on niin paljon, että on varaa uhkapelata kaupassa tai osakemarkkinoilla. Jos riittävän moni vain jaksaa uskoa, kaikki menee varmasti hyvin. Ihan kuin nöyryyttä pidettäisiin heikkoutena. Mihin täällä kaikkien tulisi niin kovasti pyrkiä?
Ihminen kärsii kun sillä ei ole oikeaa tekemistä. Silti mennään kohti aikaa jossa on yhä vähemmän tekemistä ja yhä enemmän kertakäyttöistä viihdettä joka tyhjentää sielua.
Emme tarvinneet kuin ajatuksen ja vessapaperi loppuu kaupoista. Siitä koitui kummallisen paljon murhetta. Entä sitten kun se silakka loppuu? Entä sitten jos vessapaperin hinta kuusinkertaistuu? Meitä varjelee usko sivistyksestä ja solidaarisuudesta. Meitä varjelee usko että moraali on tehnyt samanlaisen harppauksen kuin kykymme rakentaa asumuksia ja teitä.
" Mitä vähemmän ihmiset kokevat puutetta, sitä enemmän on sähkeitä, kirjoja, papereita ja päiväkirjoja, sitä moninaisemmin keinoin epäjohdonmukaiset valheet ja hurskastelut leviävät ja sitä riitaisammiksi ja täten onnettomammiksi ihmiset muuttuvat, ja juuri näin näemmekin parhaillaan tapahtuvan."
Tolstoi 1894
