onnellinen

Luen kirjoja. Tutkiskelen niistä itseäni. En arvostellen, vaan hymyillen. Ne asiat joita olen pitänyt vähän kummallisina itsessäni, ovatkin toisaalta katsottuna ihan hienoja asioita.
Ihmettelen miten paljon olen halunnut asettaa itseni johonkin minulle sopimattomaan rooliin. Olen halunnut olla innostunut asioista jotka eivät kuitenkaan sytytä sisäistä paloa. Olen ollut kovin päättäväinen ja ihan onnellinenkin.
Jollakin tapaa koin itseni kummalliseksi silloin kun kuulin "Mikset sä ikinä käy missään". Tällä vihjattiin siihen etten koskaan käy baareissa, enkä käy kaupungilla. Illat olen kotona ja viihdyn itseni kanssa. Mietin miten kummallista se minusta on jos joku ei viihdy itsensä kanssa. Jos ei osaa olla yksin. Mikä siinä ahdistaa? Onko pysähtyminen ja ajatteleminen jotenkin tällaisille ihmisille vierasta. Pitää suorittaa tai kaatuuko jokin niskaan jos sille antaa liikaa ajatusta.
Tykkään lukea ja kirjoittaa. Ne ovat helpointa yksin. Olen ollut aika vakuuttunut, että olen vain maailman tylsin ihminen jos olen kotona ja luen kirjoja. En ole sitä itse kokenut tylsäksi. Päinvastoin. Aina kun luen, näen elämänikin erilaisessa valossa. Ehkä löydän itsestäni uusia asioita tai löydän jonkun joka vahvistaa näkemystäni.
Koen juuri nyt valtavaa vapautta siitä että voin olla juuri tällainen. Tuntuu hyvältä olla parisuhteessa ja samalla vapaampi kuin koskaan ennen. Mä voin nauttia kaikesta siitä mitä jotkut sanovat tylsäksi. Rakastaa arkea. Rakastaa sitä ettei tapahdu mitään. Mä saan nyt niin olla mä.

diabetes is my bitch

Motivaatio. Se kaikkein suurin voima.

Se mitä todella halusin saavuttaa, oli tila jossa mun ei tarvitse miettiä diabetesta. En halua sen asettavan ensimmäistäkään estettä millekään. Sen ei myöskään tarvitse olla mielessäni arjessa eikä töissäni. En halua miettiä aamulla onko sokeri hyvä vaan haluan tietää että se on. Haluan treenata  ilman että tarvitsee syödä ennen ja jälkeen suorituksen. Haluan elää ihan tavallista terveen ihmisen elämää ja joogata satavuotiaana. Siispä teen niin.
 Tämä oli päämäärä. Ei pitää kohtuullista hoitotasapainoa vaan pitää todella hyvää tasapainoa. On siunaus että on sairaus jossa mulla on kaikki langat omissa käsissä.
Stressi vaikuttaa verensokeriin. Miten paljon se kullakin vaikuttaa, on mahdotonta sanoa. Joka tapauksessa katson että stressi on erittäin haitallinen asia terveyden kannalta. Stressi on omalla kohdalla aikaisemmin aiheuttanut mm ahdistuneisuutta, sydämen tykytystä, verenpaineen nousua, vatsakipua, jatkuvaa närästystä, hampaiden narskuttelua ja nukahtamisvaikeuksia.
Täten voin sanoa että henkisen hyvinvoinnin ja rauhan asettaminen ykköstavoitteeksi ei ole liioiteltua.
Mä en jaksa taistella ylämäkien ja alamäkien kanssa. Aina kun kieltäydyn syömästä herkkuja, koen rauhaa siitä että minun ei tarvitse laskea eikä miettiä. Juuri tuon vapauden koen kaikkein arvokkaimmaksi. Kukaan ei voi unohtaa sairauttaan eikä jättää mittaamisiaan, mutta mä ihan rehellisesti koen vain olevani terve. Allekirjoitan vieläkin 15 vuotta sitten sairaalassa kirjoittamani lauseen: "Onneksi mulla on vaan diabetes eikä vaikka astma koska se harmittais ihan kauheesti"

Viimeisen kolmen vuoden ajalla on pitkäaikaissokeri ollut välillä 5,7-7,0
Merkittävin asia tasapainossa on omalla kohdalla ollut muokata ruokavalio sellaiseksi että saan poistettua nopeat nousut ja laskut. Halusin tiedon että mennään tasaisesti ja että yöt ovat aina turvattuja. Jos arvioin hiilareita väärin niin tällöinkään ei tapahtuisi merkittävää heilutusta.
Ns höttöhiilareita ei ole ruokavalioon kuulunut joten keskityin heivaamaan pahimmat verensokerin keikuttajat, eli kaikki viljat ja hedelmät. Koska terveelliset valinnat alkoivat kiinnostaa yhä enemmän, sai lähteä myös peruna ja lähestulkoon kaikki prosessoitu ruoka.
Mun ruokavalio on täynnä kaikkea ihanaa. Rakastan mun aamupaloja ja iltapaloja. Syön yhtälailla kotona omia tekeleitäni kuin ulkona vähän valkaten.
Tässä voi ajatella että on kyse luopumisesta. Määrittelisin ennemmin että kyse on suuresta motivaatiosta saavuttaa rauha ja balanssi. Saavuttaa paras mahdollinen terveys. Henkinen voitto sairaudesta. Olen diabeetikko, mutta sen ei tarvitse mitenkään näkyä tai kuulua. Ei siksi että sitä mitenkään häpeäisin vaan siksi että se ei saa häiritä elämääni.
Jos treeni ei suju, jos paino ei tipu tai aamusta on hypo niin en välitä vetää esiin diabetes-korttia enkä kilpirauhas-korttia. Kaikki eivät ole aina samalla viivalla ja se että joku joutuu tekemään paljon enemmän töitä kuin joku muu, on elämää.

Sen enempää lääkärit kuin d-hoitajatkaan eivät voi eivätkä osaa kaivaa potilaista motivaatiota. He myös edustavat aina virallista tahoa ja toimivat joko selkään taputtelijoina taikka sormen heristelijöinä. (Taikka jotain siltä väliltä)
Oma lääkärini on äärimmäisen tarkka. Hän suhtautuu positiivisesti ruokavaliomuutoksiini nähdessään että hoitotasapaino on hyvä ja hän on positiivinen myös sen asian suhteen että olen itse aktiivinen ottamaan asioista selvää. Aikaa hänellä ei ole sen enempää kuin tänä päivänä kellään lääkärillä, mutta itselläni on ollut mahdollisuus aina vaikuttaa seuraavien verikokeiden lähetteeseen ja sitä arvostan suuresti. mm D-vitamiinin olen saanut mittauttaa joka kerta.

Jokaisen tulisi ottaa selvää omasta sairaudestaan useista eri lähteistä. Kaivaa ja lukea. Ei tyytyä mihinkään yhden lääkärin ajatukseen vaan kyseenalaistaa, opiskella ja kysyä. Hyvän tasapainon löytäminen on etsimistä ja testaamista. Ruokavalio-keskustelut netissä ovat pohjaton suo. Olen käyttänyt huomattavasti aikaa kirjojen lukemiseen. Kaikkea Antti Heikkilästä Fogelholmin lihavuus-kirjaan. Biohakkerointia, paleota ja sokeririippuvuutta.
Asioita kannattaa tarkastella monelta eri suunnalta. Etsiä juuri ne asiat jotka tasapainoa vaikeuttavat ja puuttua niihin. Lääkäritkin voivat osata auttaa, joskaan itsellä ei ole siitä kokemusta.
He ovat hyödyksi elämässä kuitenkin siten että voivat kirjoittaa tarpeellisiakin reseptejä ja  heillä on  mahdollisuus käyttää isoja ja kalliita koneita jollaisia minulla ei ole kotona. Mikään strömsö ei elämä ole ja turhaa se on kirota sairautta joka on pysyvä.
Kun on riittävästi motivaatiota niin voi vaikka siirtää vuoria. Haimaa ei tosin saa motivoituneenakaan toimimaan, se mun vissiin kannattaa muistaa...

lisäaineista

 "Halvan, huonolaatuisen ja ravinteettoman aineksen tekeminen tuotteeksi ei olisi mahdollista ilman lisäaineita, aromeja ja teollisia tuotantotapoja".

Ihmiset toisinaan tuudittautuvat siihen että kaupassa myytävä ruoka on tutkittua ja turvallista...
Kyllä sitä vahditaankin.... Ettei kylmäketju ole katkennut ja että bakteerit on hävitetty.

Lisäaineiden haittavaikutuksista ei ole tällä hetkellä riittävästi luotettavaa tieteellistä näyttöä. On vain näyttöä siitä miten hiiret ovat niiden kanssa pärjäilleet. Hiirien perusteella on myös luotu kunkin lisäineen turvallinen päiväraja. (ADI) ADI on siis määrä jonka ihminen voi nauttia koko elämänsä ajan joka päivä ilman huomattavaa terveydellistä haittaa... Mikä sitten on huomattava haitta?! Astman paheneminen vai näköhäiriöt?
Sallituissa määrissä on turvaraja jonka on voitu osoittaa olevan riittämätön mikäli kyseessä on herkkä ihminen. Eviran mukaan turvaraja voi ylittyä mikäli yhtä ainetta käytetään kerralla paljon tai mikäli lisäainepitoisten elintarvikkeiden osuus ruokavaliosta on suuri.
Evira myös rauhoittelee että lisäaineherkkyys on harvinaisempaa kuin yleisimmät allergiat. Pitäisikö tuon jollain tapaa helpottaa oloa.
On melko mystistä että määritellään turvallinen raja mutta elintarvikkeisiin ei tarvitse kuitenkaan ilmoittaa lisäaineiden määriä!
Myöskään ns apuaineita ei tarvitse ilmoittaa tuotepakkauksissa, sillä niitä katsotaan jäävän valmiiseen tuotteeseen niin vähän.

Sakeuttamisaineista ainoastaan kemiallisesti muunnellut tärkkelykset ovat lisäaineita, minkä vuoksi esimerkiksi maissitärkkelystä saa käyttää lisäaineettomaan tuotteeseen. EU:n hyväksymistä 49 geneettisesti muunnellusta organismista 27 on maissia. Maissitärkkelystä käytetään sakeuttamaan ja tasoittamaan koostumusta.

Ei tarvitse kuin katsoa nykyistä katukuvaa... Nuoriso kiskoo gatoradea, sipsejä, karkkeja ja mäkkäripaskaa lounaaksi. Ehkä he vastaavat niitä eläinkokeiden hiiriä jotka eivät nähneet sunnuntaita mutta sitä me ei voida tietää. Lisäainesukupolvi on tässä vasta kasvamassa.  Lisäaineiden yhteisvaikutuksia ei ole tutkittu. Ja Evira kehottaakin vaihtamaan mm makeutusaineita ettei aina syö samaa. Itkeä vaiko nauraa. 

sokerittomuus fiilistelyä

Sokerittomuutta on takana 12 päivää. Tai en voi puhua täydellisestä sokerittomuudesta. Hiilareita on tullut marjoista, pähkinöistä, pienistä määristä jogurttia ja raejuustoa. Tarkoitukseni ei ole ollut vetää mitään hiilarittomuutta, vaan syödä sopivasti vähän.
Ehdottomasti huomioitavaa on tää diabetes, joka aika lailla myös sanelee. Muutamia alhaisia mukana ja ne on kuitattu parilla lusikalla hunajaa. Kaikenkaikkiaan sokerien heilumista vähemmän. Mikä tässä on niinku ideana?? -On se että ihmisillä on erilaisia suhtautumisia makeaan. Alhainen verensokeri kehottaa syömään makeaa. Diabeetikolla kun sokeri laskee tavallista alemmas, tarve makeaan kasvaa suuremmaksi kuin terve ihminen saattaa kuvitellakaan... Siinä kohtaa olisi erittäin helppoa lusikoida vatsaansa kaksi paketillista jäätelöä taikka kilon pussi irtokarkkeja. Ei siksi että elimistö sitä määrää tarvitsisi vaan koska mieliteko kasvaa toisilla sellaiseksi.

Huolimatta siitä, onko diabetes taikka ei, on ihmisillä erilaisia suhtautumisia sokeriin. Itse kuulun niihin keitä makea miellyttää ja irtokarkkihylly herättää mielenkiinnon. Koen että jossain määrin aina taistelen vastaan. Kylläisenäkään en koe oloa, etteikö makea kuitenkin maistuisi.
Niin tai näin... Sokeri ei sinällään ole kuulunut elämääni pitkiin aikoihin. En makeuta mitään enkä käytä tuotteita joihin olisi voitu jemmata sokeria.
On ihmisiä ketkä eivät tunne sanaa "ällömakea" sillä mikään ei ole liian makeaa. MIKÄÄN ei ole liian makeaa eikä oikein mikään ole liikaa. Jos sinä voit syödä vain kaksi palaa kääretorttua koska se on niin makeaa, niin tiedätkös että joku toinen voi lapioida koko tortun kitusiinsa ja aloittaa seuraavaakin torttua. Hän ei siltikään ehkä ole edes pyöreä. Hän on ihan tavallinen ihminen kassajonossa. Salaattiakin kyydissä. 

"Toi on ihan kurjaa, eikö sitä sitten voi välillä syödä kohtuudella!?"
Voi syödä. Mutta se että syön välillä ruokkii minussa sitä että otappa toinen. Otappa kolmas. Hyvällä itsekurilla pääseekin pitkälle, mutta onkin päätettävä itse milloin haluaa taistella ja milloin ei. Aina ei jaksa taistella ja silloin toivoo että "Ei kiitos" riittää eikä tarvitse selitellä että miksi ei.
Makean tyrkyttämiseen olisi myös viehättävää joskus vastata että "Jos et lakkaa tyrkyttämästä niitä leivoksia niin minusta tulee sellainen vihreä Hulk joka tyhjentää ihan ton koko setin..."
Niin... Mut mulla on kyllä tää koko paska hallussa että sillai ei huolta.

Päästään siihen että mä siis jätin pois lähinnä vielä hedelmät. Ne kun ovat suurimmaksi osaksi niin hiton makeita. Ja ei...hedelmien sokeri ei ole yhtään sen fiksumpaa kuin mitä se valkoinen saisse siinä paketissa. Viikunat, taatelit, banaanit, mandariinit, omenat.... En halua tehdä mitään julistusta niiden vaarallisuudesta, vaan totean vain että halusin jättää ne pois paremman olon ja terveyden tähden.

Mulla on hyvä olo. Järjettömästi energiaa, joskaan sitä oikein koskaan ole uupunutkaan. Paino ei heilu oikein mihkään. Senttejä vähän lähtenyt. Olen irrottautunut jatkuvasta puntarilla ravaamisesta ja sen sijaan iloitsen siitä että energiataso on hyvä ja kaikki vaatteet mahtuu päälle. Mieliteot makeaa kohtaan ovat vähentyneet. En saavuttanut tätä tilaa vielä kun popsin kokonaisen banaanin tai kaksi päivässä. Mä saan tästä henkistä rauhaa. Ei mulla ole koskaan ollut karkkia tai herkkuja kaapeissa mutta halusinkin saavuttaa tilan jossa mulla ei ole oloja "Oispa jotain hyvää".
Mä tuun tekemään harkittuja hairahduksia. Tietysti. Se on minun asiani. Tämä ei ole periaate-kysymys. Välillä on ihan välttämätöntä ottaa pikaisesti sokeria jos verensokeri laskee liian alas.

En esiinny asiantuntijana. Puhunkin omasta suhteestani makeaan. Kirjoja olen paljon lukenut aiheesta. Se pino on noin puolet pituudestani. Kirjoja makeanhimosta, addiktioista, sokerista, syömishäiriöistä, ihmismielestä, ahmimisesta, anoreksiasta, suolistosta, ruokavalioista, ravinteista... Olen saanut kyllä mittakaavaa.

Tein hiton hyvää MatchaGyver- paleo jätskiä. Siinä on runsaasti munia ja paljon rasvaa muttei hiilareita. Se on hyvää ja pieni määrä riittää takaamaan energisen aamun.

Sitä kannattaa tehdä sellasia valintoja joista tulee itselle mielenrauhaa ja mitkä helpottavat elämää. Ne valinnat on kaikilla erilaisia ja mulle tää on hyvä.