Se mitä todella halusin saavuttaa, oli tila jossa mun ei tarvitse miettiä diabetesta. En halua sen asettavan ensimmäistäkään estettä millekään. Sen ei myöskään tarvitse olla mielessäni arjessa eikä töissäni. En halua miettiä aamulla onko sokeri hyvä vaan haluan tietää että se on. Haluan treenata ilman että tarvitsee syödä ennen ja jälkeen suorituksen. Haluan elää ihan tavallista terveen ihmisen elämää ja joogata satavuotiaana. Siispä teen niin.
Tämä oli päämäärä. Ei pitää kohtuullista hoitotasapainoa vaan pitää todella hyvää tasapainoa. On siunaus että on sairaus jossa mulla on kaikki langat omissa käsissä.
Stressi vaikuttaa verensokeriin. Miten paljon se kullakin vaikuttaa, on mahdotonta sanoa. Joka tapauksessa katson että stressi on erittäin haitallinen asia terveyden kannalta. Stressi on omalla kohdalla aikaisemmin aiheuttanut mm ahdistuneisuutta, sydämen tykytystä, verenpaineen nousua, vatsakipua, jatkuvaa närästystä, hampaiden narskuttelua ja nukahtamisvaikeuksia.
Täten voin sanoa että henkisen hyvinvoinnin ja rauhan asettaminen ykköstavoitteeksi ei ole liioiteltua.
Mä en jaksa taistella ylämäkien ja alamäkien kanssa. Aina kun kieltäydyn syömästä herkkuja, koen rauhaa siitä että minun ei tarvitse laskea eikä miettiä. Juuri tuon vapauden koen kaikkein arvokkaimmaksi. Kukaan ei voi unohtaa sairauttaan eikä jättää mittaamisiaan, mutta mä ihan rehellisesti koen vain olevani terve. Allekirjoitan vieläkin 15 vuotta sitten sairaalassa kirjoittamani lauseen: "Onneksi mulla on vaan diabetes eikä vaikka astma koska se harmittais ihan kauheesti"
Viimeisen kolmen vuoden ajalla on pitkäaikaissokeri ollut välillä 5,7-7,0
Merkittävin asia tasapainossa on omalla kohdalla ollut muokata ruokavalio sellaiseksi että saan poistettua nopeat nousut ja laskut. Halusin tiedon että mennään tasaisesti ja että yöt ovat aina turvattuja. Jos arvioin hiilareita väärin niin tällöinkään ei tapahtuisi merkittävää heilutusta.
Ns höttöhiilareita ei ole ruokavalioon kuulunut joten keskityin heivaamaan pahimmat verensokerin keikuttajat, eli kaikki viljat ja hedelmät. Koska terveelliset valinnat alkoivat kiinnostaa yhä enemmän, sai lähteä myös peruna ja lähestulkoon kaikki prosessoitu ruoka.
Mun ruokavalio on täynnä kaikkea ihanaa. Rakastan mun aamupaloja ja iltapaloja. Syön yhtälailla kotona omia tekeleitäni kuin ulkona vähän valkaten.
Tässä voi ajatella että on kyse luopumisesta. Määrittelisin ennemmin että kyse on suuresta motivaatiosta saavuttaa rauha ja balanssi. Saavuttaa paras mahdollinen terveys. Henkinen voitto sairaudesta. Olen diabeetikko, mutta sen ei tarvitse mitenkään näkyä tai kuulua. Ei siksi että sitä mitenkään häpeäisin vaan siksi että se ei saa häiritä elämääni.
Jos treeni ei suju, jos paino ei tipu tai aamusta on hypo niin en välitä vetää esiin diabetes-korttia enkä kilpirauhas-korttia. Kaikki eivät ole aina samalla viivalla ja se että joku joutuu tekemään paljon enemmän töitä kuin joku muu, on elämää.
Sen enempää lääkärit kuin d-hoitajatkaan eivät voi eivätkä osaa kaivaa potilaista motivaatiota. He myös edustavat aina virallista tahoa ja toimivat joko selkään taputtelijoina taikka sormen heristelijöinä. (Taikka jotain siltä väliltä)
Oma lääkärini on äärimmäisen tarkka. Hän suhtautuu positiivisesti ruokavaliomuutoksiini nähdessään että hoitotasapaino on hyvä ja hän on positiivinen myös sen asian suhteen että olen itse aktiivinen ottamaan asioista selvää. Aikaa hänellä ei ole sen enempää kuin tänä päivänä kellään lääkärillä, mutta itselläni on ollut mahdollisuus aina vaikuttaa seuraavien verikokeiden lähetteeseen ja sitä arvostan suuresti. mm D-vitamiinin olen saanut mittauttaa joka kerta.
Jokaisen tulisi ottaa selvää omasta sairaudestaan useista eri lähteistä. Kaivaa ja lukea. Ei tyytyä mihinkään yhden lääkärin ajatukseen vaan kyseenalaistaa, opiskella ja kysyä. Hyvän tasapainon löytäminen on etsimistä ja testaamista. Ruokavalio-keskustelut netissä ovat pohjaton suo. Olen käyttänyt huomattavasti aikaa kirjojen lukemiseen. Kaikkea Antti Heikkilästä Fogelholmin lihavuus-kirjaan. Biohakkerointia, paleota ja sokeririippuvuutta.
Asioita kannattaa tarkastella monelta eri suunnalta. Etsiä juuri ne asiat jotka tasapainoa vaikeuttavat ja puuttua niihin. Lääkäritkin voivat osata auttaa, joskaan itsellä ei ole siitä kokemusta.
He ovat hyödyksi elämässä kuitenkin siten että voivat kirjoittaa tarpeellisiakin reseptejä ja heillä on mahdollisuus käyttää isoja ja kalliita koneita jollaisia minulla ei ole kotona. Mikään strömsö ei elämä ole ja turhaa se on kirota sairautta joka on pysyvä.
Kun on riittävästi motivaatiota niin voi vaikka siirtää vuoria. Haimaa ei tosin saa motivoituneenakaan toimimaan, se mun vissiin kannattaa muistaa...
