"Nyt pitää kuluttaa ja käyttää palveluja" otsikoi Helsingin seudun kauppakamarin johtaja Markku Lahtinen kolumnissaan 21.3.20.
Olen kolmen vuoden ajan seurannut, miten parikymppiset ajavat ohitseni uudella audilla. Miten netin keskustelut ovat täynnä vähintään kerran vuodessa ulkomaille matkustavia ihmisiä. Singahdetaan viikonlopuksi maapallon toiselle puolelle. Matkustamiseen ei enää tarvitse kerätä suuria rahoja.
Miten monet ovat valinneet elää sellaista elämää, mihin heillä ei oikeasti ole varaa. Ehkei vaatimattomampi elämä olisi elämää ollenkaan. Ilman autoa, matkustelua tai uusia treenihousuja. Ilman omakotitaloa.
Tuliko itsestäänselväksi, että kaikki tulee saada heti, eikä keräämällä rahaa säästöön.
Nyt tulisi ostaa vielä lisää ja tukea niitäkin yrityksiä, kenen tarjonta pysyy pinnalla vain vaivoin ilman lamaakin. Meille syntyi muovikrääsä-liikkeitä, pinjatat katossa.
Kovat ajat olivat tiedossa.
Joku on vuoden ostamatta uusia vaatteita ja päätyy sen vuoksi lehteen. Eikö sen tulisi olla aika normaalia, eikä niinkään haastat telun aihe.
Puhelimia vaihdetaan uusiin ilman että vanha on rikki. Köyhäkin voi ottaa autolainan ja käydä ulkona syömässä.
Suomalainen syö keskimäärin kahdeksan siivua juustoa päivässä. Juusto ja liha eivät ole luksusta. Itse ei ole välttämätöntä edes osata valmistaa ruokaa.
Kun tuossa nyt kauppaan mennessä kuuntelin nuoren naisen epätoivoista purkausta; "vitunvitunvittu mitä paskaa" niin mietin miten suuri asia on jollain olla ilman wc-paperia joitakin päiviä.
On niin paljon suurempaa menetettävää kuin auto tai työpaikka.
Tällaisesta ylenpalttisesta elämästä, jossa ei tarvitse olla rikas nähdäkseen maailmaa, puuttuu nöyryyttä.
Taivaalla on nyt sellaista, kuin siellä kuuluukin olla. Jää nähtäväksi miltä maassa alkaa näyttää. On aika katsoa historiaan. Meille riittäisi kaksi siivua juustoa kullekin, mutta meillä on varaa kahdeksaan.
Meillä on ollut varaa heittää jatkuvasti ruokaa hävikkiin ja kulkea kolmea kilometriä autolla. Ei ole tarvinnut varautua, sillä kaikkea on.
Facebookissa kiertää jonkun sortin vetoomus matkailla kesällä kotimaassa, mennä mökilleen, syödä ravintoloissa Suomessa ja käydä suomalaisissa hotelleissa, mutta ehkäpä tällainen rikas eläminen tuleekin päätökseensä.
Eläimet varautuvat talven olosuhteisiin jokaisena vuotena. Me saimme monia vuosia aikaa varautua tähän.
Nyt on aika palata juurilleen.
