Tunnen myrskyn lähestyvän. Mahtavan myrskyn ja sateen, joka huuhtoo pois nämä ikuisuuksia jatkuneet karnevaalit, muovisen dystopian ja pakottaa pysähtymään. Ehkä nostamaan joltain pudonneen kolikon.
Vetovoimaisuutta, kasvua, laajennusta, rahaa, työpaikkoja, vaurautta, tyyliä, rikkautta, matkailua, päästöttömiä sähköbusseja, artisteja, ökyilyä, skumppaa, ilmastokompensoituja lentoja ja tasaista nurmikkoa. Uutta asfalttia ja luksusta. Tällä ei ole jatkumisen edellytyksiä. Kaikkea on, paitsi terveyttä ja vapautta. Terveydenhuolto on kaatumassa, tai kaatunut.
Miljoonat vaihtavat omistajaa ja ihmiset keräävät ympärilleen tavaroiden suojamuurin, jonka ulosotto hakee myöhemmin.
Sähköposti tarjoaa minulle mahdollisuutta osallistua kurssille, jossa voin oppia pitämään talouteni kunnossa tai hoitamaan velkoja pois. TV ehdottaa lainojen yhdistämistä tai lainan ottamista pikaisesti.
Wallstreetillä on kengurumarkkinat tai karhumarkkinat ja FED tekee haukkamaisia päätöksiä. Eläinteemat eivät tunnu pelottavilta. Lehdet ovat kirjoittaneet taantumasta vasta hiljattain, sillä kuka haluaa kirjoittaa lamasta, jos se ei tulekaan.
Sanalla lama on ilmeisesti niin paha kaiku, ettei sitä haluta käyttää. Jos käyttääkin, on sellainen pahanilmanlintu. Lamasta voi syyttää viimeaikaisia tapahtumia. Sen voidaan sanoa olevan naapurin aiheuttama, eikä niinkään normaali, liiallisen ahneuden aiheuttama padon murtuminen.
Sähköä tarvitsee ehkä säännöstellä tulevaisuudessa, mutta nyt katuvalot palavat päivällä. Uusia rakennuksia nousee ja parkkipaikat täyttyvät uusista, toinen toistaan suuremmista katumaastureista ja tesloista.
On padelia ja on golfia sisätiloissa. Työmatkani on ollut ikuisuuksia kaivettavana ja levennettävänä. Puita on kaadettu ja luontoa hävitetty asuntojen tieltä, mutta lehdessä kirjoitetaan miten orvoiksi jääneet kyyn poikaset on kuitenkin pelastettu. Kun kerrotaan pystyyn jätetyistä puista kaadettujen sijaan, annetaan kuva että ollaan luonnon asialla.
Katson jotain kummallista esitystä, jossa on valtava budjetti. Tarina onnistuneesta yhteiskunnasta ja edistyksestä. Todellisuus herättää. Velalla rakennettua suuruudenhullutta. Puitteiden luominen on helppoa ja ihmisten auttaminen vaikeaa. Korkea elintaso on tuonut kilpailua, stressiä ja paineita. Näen ihmiset kahlittuina lainoihinsa ja lasisiin palatseihinsa. Viettämässä kesälomaa, jotta jaksaa taas maksaa. Juomassa alkoholia, jos elämä on liikaa ja käyttämässä huumeita, jos elämä ei vain riitä. Suomi on kärjessä alle 25-vuotiaiden huumekuolemissa Euroopassa.
En ole enää nuori, mutta pohdin että tässä hetkessä on oltava todella sinut itsensä kanssa. Tuntuu kuin kaikki ympärillä tapahtuva pyrkisi suistamaan minut raiteilta ja juuriltani. Osta. Osallistu. Ajattele näin. Suvaitse. Kestä.
Elämme lisäksi noitavainojen aikaa, mutta siihen on lisätty twitter. Täällä on keisareita uusissa vaatteissa ja vihainen kansa soihtujen kanssa. Lehtiotsikot kertovat syylliset. Vaijennetaan noidat.
Näiden palatsien keskellä, viimeisimmät kaksi vuotta ovat todella tuoneet esiin ihmisen rumimmat piirteet. Laumakäyttäytymisen sokeuden ja ylilyönnit. "Angry mob" on voimissaan. Monet ovat luopuneet omasta kyvystään ottaa selvää ja antavat twittershown osallistujien päättää, mikä on parasta juuri nyt.
Ei tule mustaa joutsenta. Tulee ehkä Hitchcockin linnut. Silloin lehdessä lukee, ettei voitu nähdä että näin kävisi.
