generation XXL

Brittidokkari vuodelta 2010 lasten ylipainoisuudesta. Herätti ajatuksia ja kommentointini koskee dokumentissa ollutta materiaalia.

Miksi on sallittua että lapset käyvät vähän väliä kaapista hakemassa ruokia ja välipaloja. Isä ilmoittaa että "koska he ovat lapsia". Kuri olisi muutoin liian kovaa.

Miten 10-vuotiaalle voidaan sanoa että olet aivan liian lihava, SINUN pitää tehdä itsellesi jotain ja et saa syödä enää roskaruokia tai jäätelöä. Miten perheen sisällä yhdelle voidaan sanoa näin. Siinä lähestulkoon käännetään selkä lapselle tai nostetaan kädet pystyyn. Ehkä olisi aika perheen miettiä syömisiään. Lihava äiti selvittää etteivät muut perheessä ole lihavia.
Kymmenen vuotias on totaalisesti vanhempien armoilla. Eikä ole voitu osoittaa järkeväksi sitä, että yhdelle lapsista laaditaan omanlaisensa ruoka kun muut syövät samaa ruokaa. On myös ihan holtitonta ajatella että terveellinen kotiruoka koko perheelle ja roskaruuan pois jättäminen olisi muille jollain tapaa kohtuuton uhraus. Ei viikottainen, saati päivittäinen roskaruuan syönti ole pelkästään painoon liittyvä asia. Se on myös terveyteen liittyvä asia. On väärin ajatella että roskaruuan seuraukset koskevat vain perheen lihavaa lasta. Se valitettavasti koskettaa kaikkia.

Kiusaaminen koulussa saattaa olla ihan musertavaa. Eikö tällöin olisikin avain asemassa perheen tuki ja muutos. Eli myös perheen osallistuminen eikä pelkkä henkinen tuki. On aika tuhoon tuomittua että vanhemmat patistavat liikkumaan mutta eivät itse liiku

Lapset nimesivät toiveitaan ja unelmiaan. Yksi halusi poliisiksi ja toinen palomieheksi. Minäkin varmaan nimesin useita ammatteja kymmenvuotiaana, enkä lähtenyt opiskelemaan niistä mitään. Kaikki unelmat tuossa iässä eivät ole ihan todellisuutta, mutta jos lapsi toteaa ettei hänestä koskaan tule mitään painon vuoksi niin tässä kohtaa olisi aika puuttua asiaan. Mietin että onko lapselle mitään syytä näyttää edes missä kohtaa hän on painoindexissä! Eikö se ole aikuisten juttuja... He voivat itseään siitä tarkkailla jos mieli tekee mutta mitä se lapselle antaa muuta kuin sitä että häntä verrataan muihin saman ikäisiin.Lapset katsoivat vieressä kun äiti itki lääkärin selittäessä painokäyrää.

"Olen koko päivän töissä, minulla ei todellakaan ole aikaa miettiä mitä tänään hänelle yritän syöttää" sanoo äiti ja kokkaa tytölleen annoksen pastaa ja valtavan määrän juustoa päälle. Tyttö ei halua syödä mitään vihanneksia tai hedelmiä. Mitä tähän voi sanoa. Ei omena kauaksi puusta putoa?

Vanhemmat kommentoivat että lapsilla on aika rankkaa ja he eivät halua olla vanhempia jotka aina sanovat EI. He siten johdattavat lapset samaan lohtusyömiseen jota itsekin harrastavat kokiessaan olevansa ahdistuneita siitä että heidän lapsensa ovat lihavia.
On jollain tapaa lohdutonta katsoa dokumenttia jossa todella isokokoiset vanhemmat koittavat auttaa lapsiaan joutumasta samaan. Sitä väkisinkin miettii että voiko se onnistua. Se on yksi suurimmista laihdutusmotivaatioista. Ettei lapsi oppisi samaa syöpöttelyä kuin vanhempansa. Ei se ole liioiteltua. Lapset seuraavat esimerkkiä ja tottuvat tietynlaiseen ruokaan ja rytmiin ja ruuan asemakin elämässä opitaan kotoa. Voiko tässäkin todeta että ensin on autettava itseään että voi auttaa muita.

Ylipainoinen äiti lähettää lapsensa personal trainerille jotta tämä innostuisi liikunnasta...Äiti ei osallistu liikuntaan. Hän itkee koska on huono äiti.

Kuusivuotiaan ison tytön äiti taistelee koulun terveysruokaboomia vastaan. Äiti on kasvanut pizzalla ja ranskalaisilla ja on ihan normaalipainoinen. Hän tosin on varmaankin liikkunut lapsena enemmän. Hänen tyttärensä on huomattavan ylipainoinen. Äidistä pyöreys on kaunista ja lapsen täytyy saada karkkia jos hän haluaa. Kaikkien tulee saada syödä mitä haluaa. Siksi koulu toimii hänen mielestään väärin. Painoin tässä vaiheessa pause-näppäintä ja mietiskelin hetken. Voiko todella kuusi vuotiaalle lapselle sysätä vastuun siitä että hän saa kasvuun ja kehitykseen tarvittavia vitamiineja ja eväitä!!??

Oli myös mielenkiintoista kun tutkija sanoi että vanhemmista on usein epämiellyttävää nähdä lapsensa hikisenä. Heistä tuntuu että lapset joutuvat tekemään jotain epämiellyttävää. Tutkija kuitenkin muistuttaa että lapsen on juurikin tarkoitus tehdä asioita missä tulee välillä hikikin. Se on ihan terveellistä.

Dokumentissa oli onnistumisia. Lapset innostuivat liikunnasta kun saivat siihen mahdollisuuden. Rugbysta, uimisesta, pyöräilystä, kuka mistäkin. Oli myös helppoa todeta, miten mukautuvia lapset ovatkaan, kun siihen luodaan otolliset mahdollisuudet. Tässä vaiheessa vaan astui kuvaan se, että kun vanhemmat eivät olleet muuntautumiskykyisiä esimerkiksi take away-lounaiden suhteen niin heillä ei ollut mahdollisuutta muuttaa lastenkaan ateriamalleja.

Uskomatonta että kun lapset ovat luonnostaan liikkuvia, niin heidät voidaan jähmettää paikoilleen TV:n ääreen ja kun liikunnasta pikkuhiljaa tuleekin työlästä, se jää ehkä kokonaan pois sillä vanhemmista tuntuu pahalta katsoa kun lapsi hengästyy ja sanoo ettei halua. Tähän voidaan sysätä syyksi tietysti myös ajan puute. Liikunnalliset harrastukset luonnollisesti vievät aikaa enemmän kuin taas TV-pelit ja sohva ovat harrastuksena jotakin, jossa luonnistaa samalla kokkailu ja siivous. Lapsettoman ihmisen on kauhean helppo tässä kohtaa nyt sanoa että kyllä pitäisi tehdä aikaa yhteiselle liikunnalle ja leikeille. Sitä vaan todella häkeltyi dokumentin lasten sohvalle liimautumisesta. Se oli todella absurdia.

Vanhemmat olivat ravintoasioiden suhteen aivan totaalisen pöpelikössä. Silkkaa pastan jauhantaa kevytjuustojen ja levitteiden kera. Ohjelmassa esitetyt "hyvät" ruokavalinnat olivat tuhoon tuomittuja jo sikseen. Joten puhun edelleen sen puolesta että kun ihmisille puhutaan ravintosuosituksina niin paljon soopaa, niin ihmiset tekevät todella huonoja valintoja silloinkin kuin vilpittömästi luulevat tekevänsä hyviä valintoja. He vaihtavat vaalean leivän täysjyväviljaan ja samoin pastan. Voin öljyyn ja kastikkeen kevyeen. Ihmettelevät miksi paino ei putoa. Tätä kautta niin Britannia kuin muutkin ravintosuositusten kourissa olevat maat saavat lapset lihaviksi siinä missä aikuisetkin.