Aivan äärimmäisen mielenkiintoinen luettava. Miksi meidän tekee mieli sokeria ja millaisia olotiloja se aiheuttaa. Millainen on oikea nälkä ja mitä makeanhimo oikeastaan on ja mitä silloin kropassa tapahtuu. Oli myös jännittävää lukea insuliinin merkityksestä makeanhimoon ja pohtia asioita nimenomaan omalla kohdalla. Tietoa oli paljon, joka oli minulle uutta. Mielenkiintoisimmista päästä oli se että keinomakeute aiheuttaa terveelle ihmiselle voimakkaan insuliinin erityksen, mutta energiaa ei tule joten syntyy makeanhimoa.
Keinomakeutteet ovat halvempia, kuin tavallinen sokeri. Siksi niitä on kirjan mukaan käytössä runsaasti. En ole ajatellut niiden olevan kovinkin haitallisia siinä suhteessa, että ne hämäävät kroppaamme. Omalla kohdalla olen luopunut sekä puhtaan sokerin, että keinomakeutteiden käytöstä, joskaan en ole nähnyt tarpeelliseski luopua niistä 100%.
Kyseisessä kirjassa puhutaan myös rypsiöljyn hyvistä ominaisuuksista, kun juuri edellisessä kirjassa puhuttiin voimakkaasti sitä vastaan. Kriittisesti pitää siis suhtautua lukemaansa ;) Omasta hyllystä löytyy nyt kookosrasvaa ja oliiviöljyä.
Se, että aterian lämmöllä on suuri vaikutus kylläisyydentunteeseen, oli minulle vierasta tietoa. Termostaattisen teorian mukaan lämpö säätelee ruokahalua. Sen mukaan elimistön lämpötila nousee aterian aikana ja ateriointi päättyy kun elimistö on saavuttanut tietyn lämpötilan. Joten aterioinnin lopettaminen on suojatoimi, jotta elimistö välttyy liialta lämmöltä.Omalla kohdallani mietin tätä kovasti koska syön lämmintä ruokaa vain joitain aterioita viikossa.
Pikaruoka sai haukkuja ja samalla selityksiä, miksi se on tänäpäivänä ihmiselle yleinen valinta. Se tuo nopean tyydytyksen pahaan oloon hetkellisesti. Tyydytyksen. Ruuan saa nopeasti ja sen ollessa elimistölle entuudestaan tuttua, se sulaa nopeasti. Samaan hengenvetoon puitiin sitä, miten haitallista stressi on. Miten hyvin ja terveellisesti syö, stressi tekee kirjoittajan mukaan kaiken tyhjäksi, sen vapauttaessa hyvin voimakkaita hormoneja. Stressi on kuitenkin toisinaan vaikea asia käsitellä. Sitä saattaa välillä kokea ehkä tajuamatta sitä itse jolloin ei osaa kaikkea ainakaan stressin syyksi pistää. Itse huomaan että koskaan en tunne olevani stressaantunut, mutta kuitenkin kun taaksepäin katson, niin se on koskettanut kyllä elämääni ja varmasti vaikuttanut myös verensokeriini tällöin.
Äärimmäisen mielenkiintoista asiaa myös siitä mitä tapahtuu elimistössä eri vuorokaudenaikoina. Miksi yöllä ei tulisi syödä ja miten erilaiset ateriarytmit elimistössä vaikuttavat. Täten siis kirjassa ei ollut minkäänlaista "tee näin"-kaavaa vaan ennemminkin "luo oma ateriarytmisi ja ota huomioon nämä elimistössäsi tapahtuvat seikat".
Tykkäsin ihan valtavasti kirjasta sen antaessa paljon tietoa ihmisessä tapahtuvista asioista. Mikä vaikuttaa mihinkin asiaan. Sisältämättä kuitenkaan loputonta paatosta mitä ja milloin tulisi syödä.
Ja viimeiseksi asia josta olen aina ollut kovin katkera.... se sai nyt uuden käänteen jota en tullut kateuden syövereissä ajatelleeksi:
" Jotkut harvat voivat näyttää elävän ilman sääntöjä. He ahmivat ruokaa ja pysyvät silti solakoina, koska heidän aineenvaihduntansa polttaa ravintoa tehokkaasti. Tehokas palaminen merkitsee kuitenkin sitä, että pulssi on nopea ja sydän joutuu työskentelemään kovalla tahdilla. Vähitellen nämäkin henkilöt joutuvat noudattamaan sääntöjä säästääkseen sydäntään"
