ihan vaan ajatuksen voimalla

Luulin että tunsin vihaa mutta tunsinkin surua. Luulin että minua vitutti mutta oikeasti minua pelotti. Sitten totesin ettei tämän asian kuulu pelottaa mutta kysyin kuitenkin itseltäni että miksi se ei saisi pelottaa.

Sitä voi toki todeta että omista tunteista puhuminen ja kirjoittaminen on yhden sortin lässytystä, mutta asian voi kokea toisinkin. Se että tuntee itsensä ja pystyy käsittelemään sen mikä sattuu, voi olla myös tie vahvaan henkiseen tasapainoon ja onnellisuuteen. Siten olen itse sillä tiellä että käsittelen asiat omassa päässäni aika tarkoin vaikken niistä muille puhuisikaan.

Ei ole virhe pyytää apua kun sitä tarvitsee, mutta on virhe olla hiljentymättä itseään varten ja pelätä kuunnella mitä oma sisin sanoo. Ei ole ihan helppoa. Se että se onkin aika vaikeaa välillä vastata kysymykseen "mitä SINÄ tältä elämältä nyt haluat". Asian vaikeudesta kertoo vastaukset kuten "vitustako minä tiedän", "Mä mikää ennustaja oo", "Iha sama", "Emmä kuitenkaa mitään niist saa"... Onkin eri asia vastata toiselle, kuin vastata itselle. Kun esittää kysymyksen itselleen, ei tarvitse äkkiseltään töksäyttää jotain hermostuneena. Mutta osalle on ihan todella vaikeaa olla hiljaa ja vastata itse itselle esitettyyn kysymykseen.

Jos sanoo tarvitsevansa omaa aikaa voi vaikka viettää sen facebookissa, kahvilla, kavereilla, katsellen telkkaria, pelaten tai mitä kukakin... Sitä voi kuvitella asioiden aukenevan jollakin tapaa kun rentoutuu mukavassa seurassa. Kiva jos niin käy. Minulla on tuohon hyvin vähän uskoa. Totean että "olipa mukava ilta tosiaan" ja samat ratkaisemattomat ajatukset palaavat kyllä elämääni.
Paljon ovat ihmiset vieraantuneet mietiskelystä, hiljaisuudesta, siitä etteivät tee muuta kuin kuuntelevat itseään.
 Ei ole aina helppoa hiljentyä niin pitkäksi aikaa että saa kiinni asioista jotka pyörivät päässä. Minulla on hetkiä, kun jopa musiikki häiritsee. Musiikki vaikuttaa myös tunnelataukseen jossa ajattelee.

"Mua vaan niinko vituttaa mun elämä" - ajatus on asia joka monella jää justiinsakin siihen. Voi lähteä siitä sitten ryypiskelemään, syödä levyn suklaata, kuunnella musiikkia, kävellä metsässä, heittää astioita, ampua kiväärillä tölkkejä... Sitten se menee ajallaan pois ja ensi viikolla tai vaikka jo huomenna voi kaverille taas tokaista että "kaikki vituttaa".

Se että vihani muuttui suruksi, oli uskallus vastata itse esittämääni kysymykseen "miksi olen raivoissani"----> "mitä ajattelit tehdä asialle" ---->  "miltä tuntuu" Se että on täynnä kiukkua, sisältää kaikenlaisia muitakin tunteita. Huomasin että olin todella turhautunut, pettynyt, väärinymmärretty, voimaton, väsynyt ja täynnä pelkoa. Nimesin niitä itse itselleni tehden suuren määrän jatkokysymyksiä. Kirjoitin päiväkirjaani kysymyksen "Mitä haluat tehdä asialle". En saanut samana iltana vastausta. Makasin sohvalla minuutteja ja tunninkin. Ei ole kosmista voimaa joka antaa vastauksia. Mutta jos tiedostaa että kukaan ei nyt odota että vastaat ja että työskentely riittää, voi saada kiinni ajatuksista jotka ovat kyllä olemassa, mutta ovat vaiennettuja.
Pään sisällä on aina ajatuksia jotka eivät kestä ehkä päivänvaloa eivätkä ehkä edes paperia mutta ne saattavat olla juuri niitä asioita joista olisi hyvä keskustella itsensä kanssa. Minulla oli kasa kysymyksiä joihin en osannut vastata ensimmäisen kymmenen minuutin aikana itselleni lainkaan. Niihin löytyi vastauksia vasta kun annoin ärsyynnyksen laskea ja pureuduin asiaan. Todeten etten ole tilivelvollinen tästä kenellekään.

Oman itseni kuuntelu on antanut rauhaa, varmuutta ja vahvaa tietoisuutta siitä missä mennään. Että silläkin hetkellä kun kaikki murenee, voi pitää itseään jossain tietoisuudessa ja elää. Joskus vaan katastrofinkin äärellä kannattaa miettiä kysymyksen "mitä vittua mä nyt muka teen?" sijaan että "mitä haluan tehdä". Ei taivaalta sada asioihin helppoja vastauksia. Hyvät ystävät ovat tärkeitä mutta loppujenlopuksi jokainen on yksin tunteidensa ja päätöstensä äärellä. Juuri siksi onkin hyvä tuntea itsensä myös yksin vahvaksi.

Nyt tiedän mitä haluan ja olen tavattoman onnellinen.