Ostamisen onni

Ihmisen ei haluta pysähtyvän. Jos se pysähtyy, niin sille voi tulla joku oma ajatus. 

Velkaantuminen vain jatkaa kasvuaan ja meillä on ostettuna niin paljon kaikkea, että eikö ihmisten pitäisi olla nyt yhä onnellisempia.
Kuitenkin psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa hoidetaan enemmän masennuspotilaita, masennuslääkkeitä käytetään enemmän, ja työkyvyttömyyseläkkeitä myönnetään masennuksen perusteella enemmän
 Kovin lyhyttä on materiaalin tuoma onnellisuus ja yhä enemmän tarvitaan uudempaa, jännempää ja kalliimpaa virikettä.

Kuljen kaupoissa lähinnä ihmeissäni. Hymyillen sisäänpäin ja toisinaan tyrmistyen ja ärtyen. Miettien miksi tämä on myynnissä, kenelle se on tarkoitettu ja millainen esineen elinkaari on. 
Myyjä kertoo että tämä on juuri sellainen peitto, jollaista Ronaldokin käyttää! Kuuluisiko minun pitää samanlaisesta peitosta kuin Ronaldo? Onko Ronaldo peittojen asiantuntija? Meillä kun on nykyään asiantuntija joka lähtöön ja asiantuntija kertoo miten tulee mihinkin asiaan reagoida ja mitä kannattaa hankkia.
Meitä ohjaillaan voimakkaasti mainoksilla, tarjouksilla, ilmaisilla ämpäreillä, "ainutlaatuisilla tilaisuuksilla" ja loppuunmyynneillä. Niillä vedotaan meidän heikkouksiimme; ahneuteen, himoon ja kateuteen joita myös kuolemansynneiksi kutsutaan.
Black friday ja Hullut päivät saavat ihmiset muistuttamaan lähinnä Klonkkua joka epätoivoisesti koittaa löytää aarrettaan.  Sain päänsärkyä viinipullon pelastusliivistä, joka niin ikävällä tavalla rehvastelee sillä, miten tärkeä pullo monelle on ystävänä, perheenjäsenenä ja mökkiseurana.

Joulutavarat tulevat joka vuosi vähän aikaisemmin ja uuden koulurepun ostamisesta muistutetaan hyvissä ajoin. Sisustuksen kuuluu olla valkoista, täynnä kirjaimia jotka eivät tarkoita mitään ja sohvatyynyssä kuuluu lukea home.

 KonMari-menetelmä ponnahti hetkeksi esille, mutta jäi ehkä monella ajatuksen asteelle. Lyhykäisyydessään KonMari-menetelmässä käydään kaikki tavarat läpi ja luovutaan kaikista mitkä eivät tuota iloa.
Omasta näkökulmastani KonMari on ihmisen normaali tapa toimia. Miksi pitää kiinni mistään mikä ei tuota iloa. Ihmettelen kovasti, kun tavaroiden läpikäymisessä sanotaan menevän kuusi kuukautta! Kenellä on niin paljon tavaraa. Monella on.
 "Konmarittamiseen" menee siis paljon aikaa ja aikaa ei ole, kun sehän on niin kortilla tänä päivänä.

Meille myydään koristekäpyjä! Onko metsään meno kenties vaarallista, aikaavievää taikka metsä on ehkä liian kaukana. Miten sitä myöskään voisi tietää saako käpyjä kerätä maasta. Ja jos kerää käpyjä maasta, niin niissä voi olla ötököitä. Mutta siis. 12 käpyä hintaan 3,95 ? Onko siinä mitään tolkkua?

Jääpaloja on myynnissä pakastealtaassa 2,17e/kilo ! Kuin jonkinlaisena hedonismin pohjanoteerauksena.

 Meille luodaan ajatuksia, että emme pärjää enää ilman tiettyä esinettä tai palvelua. Hissejä rakastetaan niin, ettei aina ole edes mahdollista kulkea portaita! Portaat löytyvät, mutta ne ovat vain hätätilannetta varten. Eikö se ole hätä että ihmiset sairastuvat tästä liikkumattomuudesta!?

 Myös kaikkiin juhliin liitetään ylenmäärin tavaraa ja ruokaa. Rapuservettejä rapujuhliin ja joulu ei mahdollisesti tule ilman koristeita. 

Mistä rakentuu tämä nykyajassa elävä kova kiire ja ratkaisut, joita tehdään jotta säästettäisiin mahdollisimman paljon aikaa? Voiko rahalla jotenkin ostaa sitten myöhemmin tätä aikaa?
Ruuanlaittoon ei ole koskaan laitettu yhtä vähän aikaa kuin nyt! Joten meille tarjoillaan innokkaasti vaihtoehtoja kiireeseen ja saamattomuuteen. Odotan, koska kebab-rulla voidaan myydä tuubissa. Sitä voisi tällöin helpommin puristaa suuhun vaikka ajaessa, ilman että keskittyminen liikenteeseen herpaantuu.

Voiko oman terveyden menettämisen uhalla pitää kiinni saavutetusta elintasosta? Sopiiko laittaa itsensä niin tiukille ettei ole mahdollista uupua ja levätä? 

Kahdeksan tunnin työpäivä. Jos ei jaksa tehdä kahdeksaa tuntia, niin on varmaan jotakin sairautta, laiskuutta taikka muutoin erikoinen tilanne.Niin syvälle on juurtunut ajatus kahdeksasta tunnista päivässä.

Uuden auton tulisi tuoda aika lailla lisää iloa, sillä se on kovin kallis. Mitä sitten jos uudessa autossa kanssa-autoilijat vituttavat yhtä paljon ja muiden hitaus ärsyttää yhtä paljon kuin vanhassa toyotassa?

Mitä jos se että saa kaiken, tuokin vain tyhjyyden? Mitä jos luulee olon parantuvan jonkun tavaran hankinnasta, mutta sama olo palaa taas kuukauden kuluttua?

Mitä jos uusi vaate ei hivelekään itsetuntoa ehjäksi vaikka stailaaja teki hyvää työtä ja uusi tyyli virkistää mieltä? Mitä jos pysähtyy ja huomaa että mulla onkin jo kaikkea.