Kiinnostuin kirjasta lukeakseni yhden näkemyksen miten voidaan vaikuttaa lasten elämään, jotta he pääsisivät terveeseen elämän alkuun.
" Tänä päivänä elintarvikseteollisuus ja siihen osana kuuluvat makeis- ja virvoitusjuomavalmistajat ovat toimialana yksi suurimpia mainostajia ja markkinoijia. Nameja, sipsejä, limuja ja energiajuomia markkinoidaan näkyvästi ja aggressiivisesti muiden elintarvikkeiden ohella yhä nuoremmille kuluttajille, lapsille."
Kuuluisassa dokumentissa "Supersize me" kerrottiin että koulussa lapsilla oli vaihtoehtona valita ruokajuomaksi cokis tai gatorade... Ruoka oli valmisruokaa. pizzaa ja ranskalaisia. Tämä ei onneksi ollut Suomessa mutta kertoo paljon siitä miten raha kirii terveyden edelle ja suurilla yhtiöillä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin todella musertavasti. Lapset eivät kyseenalaistaneet tätä ruokaa, mutta osa vanhemmista oli lähtenyt taistelemaan koulun tarjoamaa ruokaa vastaan. Se oli kuitenkin vaikeaa. Onko oikein että vanhemmat joutuvat käymään suurta taistelua lastensa terveyden puolesta.
Makeistehtaat käyvät suurta taistelua makujen, värien ja muotojen avulla. Annoskoot kasvavat. Karkkeja on tyrkyllä jo Tiimarissa, vaatekauppojen kassoilla, postissa, urheiluliikkeissä!!
Huomaan tämän vaikuttavan itseeni. Huomaan miten minulla kassalla tulee hetkellinen halu napata siitä patukka. Sitähän siinä haetaankin. Teen aina valinnan olla ostamatta, mutta huomaan että aina se käy mielessä. Karkit maistuvat hyville. Ei ole vaikea uskoa että moinen tyrkyttäminen saa aikaan ylimääräistä makeahimoon ostamista. Lapsilla on vastassaan melkoinen herkkujen tyrkytys.
"Huomioi että monet elintarviksealan yritykset ja ruoanvalmistajat ovat hyvin perillä vallitsevasta terveysbuumista ja käyttävät sitä hyödyksi harhaanjohtavasti markkinoinnissaan".
Tämäkin vielä... Myslipatukoita mainostetaan terveellisinä välipaloina lapsillekin. Joissain on kolmannes sokeria. Sen voidaan siis sanoa olevan terveellisempää kuin karkit mutta melkoisen huono valinta se silti on jos vertaa vaikka hedelmään. Aikuinen voi tehdä helposti omalla kohdallaan valinnan ja vaihtaa vaikka kahvin kanssa nautitun viinerin myslipatukkaan. Lapsille kaikki syöminen on tavallaan opiskelua. Sokerimäärät vaikuttavat paljon siihen miten makeaa on lapsen mielestä mukava syödä ja saako hedelmät ja marjat esimerkiksi mitään sijaa ruokavaliossa.
"Huolestuttavaa on se, että hoikastakin lapsesta tulee meidän elinolosuhteissamme vallitsevilla elintavoilla ylipainoinen aikuinen paljon suuremmalla todennäköisuudellä kuin ennen"
Tämä pisti todella ajattelemaan. Pohdin sitä että vaikka on vanhempien vastuulla että lapsi syö terveellisesti ja oppii mikä on terveellistä, niin onko oikein että tuntuu kuin ympäristö koittaisi koko ajan sabotoida tätä! On tärkeää ettei lapsille anneta ylenpalttisesti suolaa ja säilöntäaineita mutta kananuggettien tai nakkien katsotaan olevan sopivia lasten annokseen. (Makkarasta/nakeista on tosin juuri tullut uusi suositus ja en ole tietoinen miten tämä on vaikuttanut lastenannoksien koontiin eri tahoilla)
En ole itse äiti, niin kommentoin varovasti ajatuksillani lohtusyömisestä ja herkuttelun osuudesta. Ruualla lohduttaminen, samoin kun ruualla palkitseminen opettavat hyvinkin nopeasti tapasyömisen lapsilla. Tiettyyn asiaan tulee kuulua aina jokin syöminen, vaikka tapahtuma itsessään olisi jo mukava. Jatkuva karkilla lohduttaminen on ehkä oikotie rauhaan mutta lukemani mukaan tuo hyvin vahvan toimintamallin lohtusyömiseen myös lapsen kasvaessa aikuiseksi. Aikuisten lohtusyömis-käyttäytymiseen olen tutustunut lukuisissa kirjoissa ja se on useasti hyvin vahva ja jatkuva käyttäytyminen jota ei edes aina itse miellä.
Kirjassa oli paljon käytännön vinkkejä arjen hallintaan, ruoka-aikoihin ja miten lasta voi houkutella kokeilemaan erilaisia ruokia positiivisella asennoitumisella. En ota näihin kantaa tässä, sillä en ole elänyt arkea lapsen kanssa. Tuntui kuitenkin mukavalta lukea ajatuksesta perheen voimin tehtävistä muutoksista eikä lapsen laihduttamisesta.
Omassa perheessäni syötiin paljon yhdessä. Tavallista kotiruokaa. Karkkipäivä oli lauantaisin ja silloinkin se oli vähän rajattua. Jäätelö ja limsa kuuluivat vain erityistapauksiin ja värikkäimpiä limsoja, kuten smurffi-limsaa meille ei annettu lainkaan, niiden sisältämien väriaineiden ja muiden vuoksi.
Joskus käytiin hampurilaisilla ja se oli iso juttu. Todella special eikä mikään viikottainen traditio. Omilla rahoilla ei kuulut ostaa karkkia karkkipäivän ulkopuolella. Pohtiessani tätä kaikkea taaksepäin olen kovin hyvilläni. Tavallisesta limsasta ei tullut minulle koskaan janojuomaa ja smurffilimsa jäi minulta varmaan ikuisesti maistamatta, en tiedä myydäänkö sellaista enää, mutta en ainakaan menettänyt mitään =D Olen paljon muokannut omia syömisiäni mutta perusasiat tulivat sieltä. Lapsuudesta todella positiivisina herkkuina on itselle jäänyt ainakin avokado, vesimeloni, marjat ja raaka kukkakkali. Ne ovat tämän hetkenkin suosikit ja tunnen että yhdistän ne vahvasti lapsuuden hyviin tunteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti