Yltäkylläisyys vie terveyden

Kävin neljän viikon kurssin jolla tutustuttiin terveystuotteisiin, kuten ravintolisiin, vitamiineihin ja  rohdoskasveihin. Kurssilla perehdyttiin mm ruoansulatukseen, adaptogeeneihin, nivelien kunnossapitoon, Lapin yrtteihin ja ayurvedaan. 

Ayurvedassa, eli intialaisessa perinnelääkinnässä on mielestäni joitain hienoja elementtejä, kuten ajatus sairauksien ennaltaehkäisemisesta, oman vastuun ottamisesta ja tutustumisesta itseensä, sekä kokonaisvaltaisesta itsensä hoitamisesta. 

Tässä omalla matkallani olen päässyt lähemmäksi luontoa ja itseäni. Nokkonen ja pakurikahvi ovat jääneet vakituiseen käyttöön. Varmaan myös havupuu-uute.
On aina parasta, kun saa tarvitsemansa suoraan luonnosta ja ruoasta, mutta joistain tuotteista olen todella kiitollinen.
Mausteena käytetystä kurkumasta imeytyy vain noin 2%, joten kurkumiini on tuotteena minulle hyvä. Valkosipulia en tulisi käyttäneeksi koskaan sellaisia määriä, kun mitä kapselimuodossa voin ottaa. Poron kuivattua sydäntä ei tule naposteltua, niin ubikinonista olen iloinen kapselina. 

Tarjolla on tosiaan kaikkea kasviplanktonista siitepölyyn ja ruokakaupat ovat täynnä aina kotimaisista kasviksista merilevämattoon.

THL:n mukaan suomalaisilla on kuitenkin puutetta mm muutamista hyvin tarpeellisista vitamiineista ja hivenaineista. 

On kuitenkin ihan hienoa päästä lausumaan että on ollut niin kiire ettei ole ehtinyt syömään koko päivänä. Sillä voi kohottaa omaa asemaansa tehokkaana ihmisenä. Joskus tarvitaan sairaus, jotta sellaisesta herää. 

Koen että olemme vailla sellaista ajoissa toimimista itsemme hyväksi. 

Tunnen että kulttuurimme ohjaa ylisuorittamiseen, kovaan työntekoon ja häpeään. Pidämme yllä ajatusta että sairaudet vain tulevat jollekin ja toiset säästyvät. 

Itsestään huolen pitäminen fyysisesti ja psyykkisesti on joissain kulttuureissa normaali tapa toimia jokaisena päivänä. 

Ruoka on arvossaan, eikä mikään autoa ajettaessa syötävä nuggettilaatikko. 

Jooga on rutiini eikä suoritus. 

Yltäkylläisyys on tehnyt pahaa jälkeä ihmisen mieleen ja ruumiiseen. 

 Yli miljoonalla suomalaisella on jokin pitkäaikainen tuki-ja liikuntaelinsairaus. Neljäsosa 12–18-vuotiaista nuorista kärsii toistuvista selkäkivuista.      

Terveys näyttäisi olevan kuin jokin suoritus ja pakko johon lääkäri on patistanut. Tällöin ollaan tultu liian kauas itsestä. 

Onneksi terveyttä ei voi ottaa purkista. Se antaisi sille kovin vähän arvoa.