jaksamisen loppu

Kauan kauan sitten maalla. 

Muistan oikein hyvin sen hetken kun jaksamiseni tuli päätökseensä. Kun lattiaa pestessä aloin yhtäkkiä itkeä vuolaasti, aloin ymmärtää että olen aika reunalla. Se vain tapahtui. En jaksanut liikuttaa moppia ja lattian peseminen vaikutti maratonilta. Sitten vain pidin kiinni mopista ja itkin pitkään.

Olin kovin kauan sivuuttanut itseni, mutta tunsin ettei mikään hetki ollut sentään niin paha, että sen pitäisi aiheuttaa mitään tällaista. Mitä tässä päivässä oli muka niin pahaa? Mutta se ei ollutkaan tämän päivän itku, vaan itkua viikoilta, menneiltä kuukausilta, vuosilta ja pato murtui. Sitten yhtenä päivänä irtisanoin itseni töistä.

Olin tuntenut pitkän aikaa ettei kaikki ole hyvin. Olin päivän töissä ja lopun aikaa koitin auttaa omakotitalon rakentamisessa. Tunsin etten osannut olla hyödyksi. Ei ollut tavallista arkea. Oli vain sellaista elämässä kahlaamista ja hyvin tehokasta. Sellaista kun "tässä vaiheessa elämää kuuluu olla". 

Tällaisia ihmisten unelmien kuuluu varmaan olla. Talo, auto, rahaa, työuraa ja sellaisia. En tiennyt mikä minun unelmani olisi. Onko sen edes väliä mikä on minun unelmani. Uhrautuva mukautuja. 

Mutta sitten minulla olisi suuri vaatehuone ja poreamme. Juon siellä siideriä. Aika näyttävää. Sitten minut ainakin huomataan ja moni varmaan kadehtii. Tuhkimosta tulisikin prinsessa! 

Narskutin yöllä hampaitani ja vaikka aamulla tunsin jaksavani, niin aina yhä aikaisemmin hiipi piinaava päänsärky ohimoille ja sitten koko päähän. Tuntui kuin jokaista hammasta särkisi. Silmiä särki ja koin etten näe normaalisti.

Sain jatkuvan närästyksen, riippumatta siitä miten tai mitä söin. Päädyin lopulta vatsalaukun tähystykseen ja kaikki oli kunnossa. Viha nousi kurkkuun yhä uudelleen. Se tuntui vihreältä, polttavalta hapolta jonka tunsin virtauksena kaikkialle kehooni. 

Hyshys. Ota rennie. 

En tunnistanut vihaa. Mistä minä edes olisin vihainen. Minullahan oli nyt kaikkea hienoa rakenteilla. Valmiina kaikki tulisi olemaan upeaa. Muista olla nöyrä ja työteliäs, puhui uhri minussa. 

Kävin pään magneettikuvassa. Sieltä löytyi pieni kysta. Se ajoi pelkoni äärimmilleen, ennen kuin uudessa kuvassa se paljastui jo siellä kauan olleeksi. Se ei ollut mikään tärkeä. Ihmisistä löytyy kuvauksissa jatkuvasti löydöksiä, mitkä pelosta ohjautuvilla ihmisillä voi herättää voimakkaita ahdistuksia. Olin kauhuissani odottaessa uutta kuvausta. Oireet vain pahenivat. 

Olin ohjautunut etsimään itsestäni jatkuvasti vikaa. 

En kyennyt kuuntelemaan itseäni. Olinhan viallinen. 

Päätä särki niin etten osannut keskittyä mihinkään. Alkoi huimata. Tunsin että olen oman kehoni ulkopuolella vain jonain tarkkailijana. Maailma heilui ja keskityin vain kestämään sen hetken pahaa oloa.

Kävin osteopaatilla ja fysioterapiassa. Ne tarjosivat hetkellistä apua. Parasta oli, että sain kolme varttia maata paikoillani ja tunsin olevani näkyvä ihminen. 

Minulle ehdotettiin kaikenlaisia lääkkeitä, joita kokeilinkin aina botoxista lähtien. Kävin hammaslääkäreillä ja neurologeilla. Välillä vain hajoten itkemään. Toisinaan joku tarjosi nähdyksi tulemisen kautta turvaa hetkeksi. 

Tunsin jatkuvan palan kurkussa, sillä en pystynyt puhumaan ääneen mitä halusin, eikä sellaisia sopisi julki tuodakaan. Olisin tällöin hankala ihminen. Ihan lapsellinen.  Ihmiset pettyisivät. Olin paljon paniikissa. En kestänyt jatkuvia kipuja ja puristusta, joka ei enää lainkaan lakannut. Uni häiriintyi. 

Kirjoitin surullisia kirjoituksia ja itkin paljon. Pelkäsin etten ikinä enää tule kuntoon ja että minulta löytyy jokin sairaus. Pelkäsin hirveästi. 

Unohdin asioita ja hätäännyin kun en saanut itsestäni enää tehoa irti. Kehoni oli töissä ja hymyilin, mutta henkisesti itkin.

Muutkin jaksoivat ihan hyvin, niin miksi minun käteni ja jalkani eivät jaksa. Eihän tässä nyt mitään sen suurempaa kriisiä ole käsillä.

Minun pitäisi nyt vain ymmärtää kokea kiitollisuutta mielettömästä talosta, joka olisi oma ja täydellinen. Eikö se olisi kuin unelma? 

Oliko se unelma? Haluanko edes sitä?  

En voinut sanoa etten minä tällaista ole halunnut. En edes tiennyt mitä halusin. 

Tuore avioliitto ja nyt minä en tuntenutkaan onnellisuutta. Olin jotenkin ihan tyhjä. Melkein valmis talo näytti ja tuntui nyt vain talolta. Olin pettynyt, mutta kielsin pettymyksen tunteen. Talo tuli lopulta valmiiksi kaikenlaisten tuskien kautta. 

Muuttopäivänä kävelin hiekkatietä koirien kanssa ja tunsin, että koko maailma huojuu. 

Asuimme uudessa kodissa jonkun vuoden. Tapahtui paljon. Koitin yhä uudellen löytää sitä, mitä olin jatkuvasti vailla. En osannut valita edes ammattia, sillä tunsin olevani vain kuori. Erosimme ja uusi jakso elämässä lähti liikkeelle. Ehkä sitten löytäisin sen, mitä olin etsimässä. 

Se oli minun elämäni kriisi. Tarpeellinen kuin vesi.

Kehoni vain joutui kertomaan sen minulle ja tekemään pysähtymisestä pakollista. Jos se ei olisi kertonut tuskistaan, ei kukaan olisi kertonut, sillä vaihtoehtona minulla ei ollut kuin jatkaa eteenpäin. Olin lakannut näkemästä vaihtoehtoja, kunnes muutos tuli eteeni pakollisena. Sanoin ääneen ettei minusta oikein ole enää tähän. 

Koitin vain jaksaa sen "minkä muutkin jaksoivat". Ihan kuin minä näkisin miltä kenenkin sielussa näyttää sisältä. Joku varmasti katsoi minuakin ja ihmetteli miten jaksan olla aina niin reipas. Reippauteni oli kovin hauras rakennelma. 

Olisi pitänyt saada sanotuksi asioita, mutten saanut. Kuuntelin muiden ohjeita. Tunsin paineen jaksaa ja suorittaa. Jos on jonkun aloittanut, se pitää tehdä loppuun. Uhrin tila ei ollut tietoinen valinta. Se asettui pitämään minua pystyssä. 

Koin ensin, etten voisi lähteä. Olisin jäänyt yksin. Yksin en olisi olemassa, vaan olisin tuntenut kuolevani.

En voinut astua alas riittämättömyyteen ja heikkouteen. Tai avun tarvitsijaksi, kun en tiennyt mitä apua olin vailla. 

Psykologin puheet siitä, miten aina ei tarvitse jaksaa ja saa olla uupunut, tuntuivat sinetöivän oman heikkouteni. Niitähän minä tässä olin juoksemassa karkuun. 

Omaa riittämättömyyttäni karkuun. Minun kykyni sietää stressiä ja painetta täytyi olla erityisen huono. 

Tämän jälkeen olen käynyt uusia taisteluja. Peittänyt haavani kerroksien alle. Uusiin nousuihin ja uusiin suorituksiin. Ei ollut vielä irti päästämisen aika ja valtava kasa kirjoja, sekä kirjoittamista veivät minua eteenpäin järkeväksi katsomallani tavalla. 

Asioiden piti olla järkeviä ja maailmassani tehokas suorittaminen vei eteenpäin. Tunteilut sikseen. 

Nyt olin valmis kirjoittamaan tämän, sillä nyt ymmärrän miksen voinut lähteä tuolloin pois. 

Näiden tapahtumien hahmottaminen kokonaisuutena on vienyt vuosia. Piti tulla uudelleen pohjalle,  jotta keho sai johdattaa ymmärryksen ääreen siitä, mitä olin ja olen vailla. 

Etsin vimmatusti apua itseni ulkopuolelta. Turvaa johon tarttua. Viisaita ajatuksia jostain missä on järjestystä, sillä itsellä oli niin epävakaata. Olin kuitenkin vailla jotain paljon syvempää, mitä ei voi tavoittaa lukemalla tai oppimalla. 

En ole uhri. Elämä ei ole kohdellut julmasti. Minussa on tila, joka uhrina pyrkii auttamaan  eteenpäin. Pelastamaan asioilta, joita ei voida kohdata. 

Koitin löytää ääntäni, mutta sen löytämiseen olisi tarvittu minuus. 

Eikä minussa ollut turvaa. Ei vakautta, ei levollisuutta. Minua pitivät liikkeessä jaksaja, ymmärtävä vaimo, positiivinen ajattelija, uhrautuva mukautuja, urhea Tuuli, kiltti tyttö, poikatyttö, tuhma tyttö. 

Kiitos kun olitte. Kiitos kun olette ❤️

Nyt myös minä olen täällä ❤️

mietteitä juuri tänään

Olen nyt harjoitellut kulkemaan epävarmuudessa. Se on ollut kovin haastavaa. Huomaan että aikaisemmin olen koittanut mennä aina kohti jotakin varmaa ja tuttua. Jotakin, mikä ei varmasti menisi pieleen. Ettei sitten hävetä. 

Se pitää paikoillaan tai sitten polulla näkee vain omiin kenkiinsä. 

Olen koittanut varmistella kaikkea. Kirjata ylös etten unohda. Ihan kamalaa jos unohtaa jotain. Hävettää. 

Kaiken on täytynyt olla jotenkin kontrollissa ja järjestyksessä. Valmiina. Että voi ennakoida. Ettei pelästy ja ettei pety tai ettei kukaan muu pety. 

Uudet asiat ovat olleet liian yllättäviä. En ole voinut antaa itselleni lupaa olla oppimassa. Kuuluisi osata monenlaista ja muistan miltä koulussa tuntui kun ei ymmärtänyt jotakin. Siihen vain puristui. 

Omien tunteiden tunteminen ja tunnistaminen kuulostaa itsestään selvältä mutta ei se ollutkaan. Närästys olikin viha. Ja kurkkuuni oli jumiutunut sanojen tulva. 

Sitten kuvittelin että minussa on jotain vikaa. Jokin häiriö tai että olen liian herkkä. 

Liikaa tai liian vähän. 

Tunteitten jatkuva torjuminen ja itsensä suitsiminen kunnolliseksi, asialliseksi, hillityksi, järkeväksi ja kiltiksi on kuin pidättäisi hengitystä ja lopulta siihen kuolisi, ellei keho pitäisi automaattisesti huolta. 

Ulkoapäin etsin selityksiä omaan kummallisuuteeni. Ehkä joku voisi tietää miksi olen niin vaillinainen kestämään kaikkea sitä mitä "normaalisti ihmisen kuuluu kestää". Monet kestävät kaikenlaista tarttumalla erilaisiin selviytymistapoihin. Kieltäminen ja pakkopositiivisuus kuittaa. 

Suututtaa, mutta ei sopisi olla kovin suutuksissa, ellei ole riittävän hyvää syytä olla vihainen. Kaikki sanomatta jääneet EI-sanat purskahtavat ulos kerralla. Hävettää. Olinkohan taas erityisen herkkä kun suutuin väärällä tavalla ja väärästä asiastakin. 

Miten huojentavaa nyt saada näkyä minuna. Olematta introvertti tai ekstrovertti. Olematta liian herkkä. Olematta liikaa tai liian vähän mitään. Olen liittänyt itseeni sanoja. Varmaan jotta voisin ymmärtää tai koittaa tuoda järkeä ihmetykseeni. Luonto ei ole piirtänyt tai kirjoittanut minuun mitään. Olen uskollisesti liimannut kyllä itseeni lappuja. Ne ovat toimineet valitettavina muistutuksina siitä, ettei minun kannata kurotella mihinkään, vaan tyyntyä hiljaisuuteen, kun rahkeet eivät riitä. 

Minulle kaikki voisi olla vähän liiallista. 

Aloin kertoa itselleni, että olen rauhallinen ihminen. Viihdyn kotona. Se en ollut minä. 

Nyt kuljen epävarmuudessa luottavaisena. Suuressa rakkaudessa ja vapaudessa. Etsien kaikkea. Haluan oppia viisaudesta. Minusta tulvii tunteita, ajatuksia ja ideoita. 

Olen koittanut tiedolla ja järkevyydellä lukea kirjoista polkuani tasaiseksi. Se ei toiminut, mutta on avuksi. On kohdattava tunteet ja huudettava sanat jotka ovat jääneet kurkkuun. Niitä on nytkin siellä kun kirjoitan. 

Polku ei koskaan voi olla tasainen. Luulin että se täytyy tasoittaa, jotta uskallan edetä. 

Omaan sisimpään matkaaminen on hurjaa. Siksi olisi helpompaa lähinnä arvioida muiden matkoja ja huomioida niistä vääriä valintoja. Polkuni ei ole koskaan ollut yhtä epätasainen kuin nyt, mutta minä tunnenkin nyt itseni toisinaan ihan sankariksi, joten etenen. Välillä huomaan kaatuesani, ettei se hävettänytkään kuten ennen. 

Tämä kirjoitus ei ole kuten aikaisemmat kirjoitukseni. Harkittu, luettu, leikattu ja liimattu. Tämä on ajatusten repäisy tästä hetkestä ja tuokoon se esiin kaiken sen, mikä haluaa tulla nähdyksi. 

"Tärkeämpää, kuin hallita valtion viljatase on tuntea oman elämänsä tilikirjat." 

Seneca 

Tunteiden ja huudon vuosi 2023

Huomasin tänä vuonna, etten tarvitse saunaan lämpömittaria vain koska sellainen kuuluu olla. Tiedän avatessani oven, koska haluan mennä sinne. 

Huomasin, ettei minun tarvitse suorittaa mitään ollakseni tärkeä.

Opin pikuhiljaa ymmärtämään kehoni lähettämiä tärkeitä viestejä. Menneisyydestä ja tästä hetkestä. Kehon toiveita tulla kuulluksi. Se on ollut äärimmäisen kivuliasta ja mystisen hienoa.  Olen saanut turvassa kulkea ja oppia. Kulkea oman itseni äärelle. Tuntea jokaisen tunteen kehossa. Koitan oppia luottamaan ja päästämään irti. Lähteä kohtaamaan vielä niitä kaikkein suurimpia pelkoja. 

Kehon viisaus on suuri voima. Sen pyrkimys parantaa. Katkaistua yhteyttä omaan kehoon ei voi lääkäri korjata. 

Ero toi riipivän, koko kehon valtaavan surun ja kaipauksen. Surun on täytynyt saada tulla, vaikka se kaataa polvilleen. Surua ei voi peittää lihaksilla, juoksemalla pakoon, tai syömällä itseäni iloiseksi. Surua en voi sanoin kuvata. Se on tunne. Se on kaiken nielevä tyhjyys. Hengenveto ilman happea. Olen tuntenut olevani kasa tuhkaa, mutta syntymässä myös uudelleen. Reitti on tuntematon. 

Tutustuin TRE-menetelmään (Tension, Stress & Trauma Releasing Exercises) tänä vuonna. Se muodostui hyvin tärkeäksi itselle ja johdatti tuntematta jätettyjen tunteiden äärelle. 

Olin koittanut kovasti miettiä ja järkeillä. Ratkaista järjellä ja logiikalla vaikeita asioita.  Yritin puhua ja kirjoittaa, vaikka vastaus oli ollut koko ajan kehossa. Vastaukset tulivat päälleni tulvan ja pyörremyrskyn lailla. 

Olen tanssinut paljon ja löytänyt siitä syvintä itseäni. Inspiraatiota ja luovuutta. Rakkautta, kehollisuutta ja voimaa. Voimaa olla Tuuli. 

Muutin kaupunkiin ja välillä juoksen bussiin, koska toimin nykyään intuitiivisemmin. Täälläkin on mukavia naakkoja ja torilla voi seurata ja kannustaa urheita lokkeja. Toivon että jokainen lokki saa kesää kohti ainakin yhden jäätelön tai leivonnaisen. 

Olen viihtynyt  täällä loistavasti huolimatta siitä että en voi sietää muumeja. Edes ruokana tai mainoskasvoina. Olemme kuitenkin mahtuneet tänne kaupunkiin hyvin. Olen sillä tavalla liberaali ihminen. 

Jälleen yksi vuosi terveenä. Olen kiitollinen. Uskon sen johtuvan kaikesta yllä kertomastani, sekä vaatimattomasti sanottuna parhaasta ruuasta, jonka rakkaudella itselleni valmistan. Uskon ennakoivaan terveyden huoltamiseen joka päivä, kuten kiinalaiset. Se ei ole pelkkää luopumista, vaan se on itsensä arvostamista. 

Uskon myös funktionaalisten sienien kykyihin, jotka kuuluvat jokaiseen päivään. 

Terveys on myös sitä ettei ole aina kiltti. Terveys on tervettä vihaa ja vapautta. 

Diabetesvälineiden toimitus on täällä(kin) toiminut taas kuin funikulaari ja olen kiitollinen että meillä on Diabeteskauppa, joka toimittaa nopeasti minulle tosi tärkeitä tuotteita kohtuulliseen hintaan. 

Verensokerin hallinta on vaatinut erityistä huomiointia tänä vuonna erilaisten isojen muutosten vuoksi. 

Mitä muuhun maailmaan tulee, niin uutisia ei juurikaan ole tullut seurattua. Sillä on ollut terveyttä tukevia vaikutuksia. 

Tunnen että pelon lietsonta on saanut suuren pahoinvoinnin aallon liikkeelle. Sanotaan että nyt on aika unohtaa menneet. Nyt on aika unohtaa se, että ihmisoikeuksia rikottiin ja  perustuslakia rikottiin. Nyt on aika puhua sodasta ja siitä, että tämä on kaikkein onnellisin maa. 

Vaikeat asiat on helpointa vain lakaista pois. Todetaan että ensi kerralla ollaan varmasti jo paljon viisaampia. 

Viisaus täytyy jokaisen tavoittaa omasta itsestään. Ei viisauden asiantuntijalta, ei viisausministeriöstä, eikä oppia viisauden koulusta. 

Nyt voidaan taas osallistua uuden presidentin valintaan. Joka vuosi on jokin uusi ämpäri kun pääsee jonossa perille. 

Bussipysäkin mainoksessa lukee "Sinä olet Eurooppa." 

Minä en ole Eurooppa enkä Suomi. Olen ihminen ja juuri sitä ei sopisi hukata. Suunta on murheellinen. Halutaan olla Eurooppa, vaikka ihan lähelläkin on kärsimystä ja hätää. Resurssit eivät auta, elleivät ne toimi rakkaudesta käsin, vaan siirtävät ihmisiä jonosta toiseen. 

Tukehdutaan byrokratia paskaan ja uuvutaan siihen ettei kukaan kuuntele. 

Ihmiset ovat toisinaan laumassa niin kykynemättömiä luovuuteen, että lopulta kuivuvat liikkumattomiksi patsaiksi. 

Oman pelon tarkastelu on ollut tärkeää.  Säätely. Rajojen asettaminen. 

Olen kirjoittanut siitä jo paljon, mutta tuntuu pahalta tuo avoin, jokapäiväinen huonovointisuuteen kannustaminen jota monet median kanavat yhteisesti luovat. Toivon että löytyisi turvan paikkoja, jollaisia olen itsekin löytänyt. Oma intuitio on johdattanut oikealle ovelle. Ihmisen täytyy saada pelätä. Täytyy saada olla rikkinäinen. Joskus on hyvä olla vain läsnä, ilman korjauskehoituksia. 

Ostin tänä vuonna raidallisen paidan, kelvottoman kurpitsalatten ja siirryin käyttämään vahvempaa kimchiä. Osallistuin alpakkajoogaan. Tein paskaa granolaa ja uin avannossa. Autoin vaaraan joutuneita hyönteisiä ja muita mukavia kanssaeläjiä. 

Luin legendaarisen Moby Dickin ja kymmeniä muita hyviä kirjoja. Myös Sankarin tuhannet kasvot. Olen saapunut kohtaan, mistä en voi enää palata takaisin. Olen kohdannut lohikäärmeitä ja osa niistäkin vielä nukkuu.  Aijon herättää ne, kun on sen aika, sillä alan löytää kuka olen. Tunnen että ensimmäistä kertaa minulla on siihen voimaa ja se tuntuu ihan mielettömän hienolta. 

Olen hakenut rohkeutta osallistua uudenlaisiin tapahtumiin jotka kutsuvat ja uskallusta puhua suoraa sydämestä. Tavoitellut rohkeutta saada mokata, hävetä ja olla kuolematta. Olen tavannut ihmisiä, kenen aitous ja ystävällisyys on lämmittänyt sisällä lepattavaa epävarmuutta. Kaikki onkin jo minussa. Se mitä koitin vimmaisesti etsiä itseni ulkopuolelta. 

Tämä on ollut aivan ihmeellinen vuosi. Kauhun ja kasvun vuosi. Tunteiden vuosi. Itkun ja huudon. Mutta huutoni on kuultu ja siihen on vastattu ❤️. 

kasvatatko firmikuutteja?

"Mikrobisto on jatkuvasti muuttuva ekosysteemi, joka voi hoitaa meitä tai myrkyttää meidät, riippuen siitä, mitä sille syötämme."
(Soki Choi, Suolistovallankumous, Näin suolistobakteerit vahvistavat aivojasi 2019)

Meillä on jokaisella erilainen ja henkilökohtainen bakteerikokoelma. Hyviä, haitallisia ja toisinaan hyvinkin haitallisia bakteereja. Hienoa on kuitenkin se, että voimme itse vaikuttaa asukkaidemme viihtyvyyteen ja tätä kautta heidän lisääntymismääräänsä.
Suolisto mikrobeineen vaikuttaa ihmisen tunnetiloihin, kipuherkkyyteen, päätöksiin ja sosiaalisuuteen.Bakteerit huolehtivat ruoansulatuksesta, valmistavat vitamiineja ja mineraaleja, suojaavat sairauksilta ja vahvistavat immuunijärjestelmäämme. Suolistobakteerit osallistuvat jopa uusien aivosolujen muodostamiseen.
Niille on siis uskottu lukuisia tehtäviä ja olemme riippuvaisia näistä tiedoista ja taidoista, sillä bakteerit ovat olleet maapallolla ensimmäisten joukossa ja me vasta pienen hetken.
 Suolistolla on oma hermojärjestelmä, jossa on yhtä paljon hermosoluja kuin selkäytimessä ja se käy jatkuvaa vuoropuhelua aivojemme kanssa vagus-hermon kautta.
Ruoansulatuksen perustoiminnot ovat säilyneet samanlaisina satoja miljoonia vuosia. Täten voidaan ajatella että suolistoon ja enteeriseen hermostoon on ohjelmoitunut evoluution kehittämää älyä. Tämä älykkyys yhä edelleen muokkaa meidän terveyttämme, aivojamme ja vointiamme. Nyt ihmisten kohdalla se on tosin uusien haasteiden edessä.

Ihmisen suolistoflooralla on painoa 1-2kg ja sen aineenvaihduntakapasiteetti ylittää maksan kapasiteetin 100-kertaisesti.
80% immuunijärjestelmän soluista sijaitsee suolistossa ja suoliston bakteerit harjoittavat immuunijärjestelmäämme.
Suolistossamme asustaa myös nukkuvia haitallisia bakteereja, jotka virkoavat hyvien bakteerien vähentyessä. Haitalliset bakteerit tuottavat myrkkyjä ja stressihormoneja, jotka saavat olon huononemaan.
Näin voi tapahtua esimerkiksi syödessä antibiootteja, pikaruokaa tai pitkäaikaisen stressin vallitessa.
 Pelkästään syömämme ruoka ei siis vaikuta suolistobakteereihimme. Krooninen stressi on voitu määritellä hyvin haitalliseksi. Myös lääkkeillä on paljon vaikutuksia suolistoomme, sekä erilaisilla kemikaaleilla joita käsittelemme ja hengitämme päivittäin. Vastaavasti liikunnan on voitu osoittaa lisäävän tiettyjä hyviä bakteereja.

Suolisto elää voimakkaasti mukana meidän tunteitamme. Soki Choi kertoo kirjassaan, että jokaista tunnetta vastaa tietynlainen "ilme" myös suolistossa. Ollessamme vihaisia, vatsa erittää suuren määrän suolahappoa ja muita happamia nesteitä ruoansulatuksen hidastuessa.
Ahdistunut suolisto ei toimi kunnolla, masentunut  suolisto hidastuu serotoniinin puutteessa ja tärkeiden ravintoaineiden imeytyminen saattaa vaikeutua.
Stressihormonit, kuten noradrenaliini näyttää myös tekevän joistain suolistobakteereista vaarallisempia ja vahvempia, jolloin nämä patogeenit voivat aiheuttaa suolistoinfektioita, vatsahaavan tai verenmyrkytyksen.

         Suolistoflooraa dominoi neljä bakteeriryhmää; Bacteroidetes, Firmicutes, Actino ja Proteo.
Bacteroidetes- ja Firmicutes-bakteereja pidetään niin tärkeinä merkkeinä sairaasta tai terveestä suolistofloorasta, että ne ovat suolistoflooraindeksin perusta.
Bakteroides on paksusuolen yleisin bakteerityyppi. Ne hajoittavat hiilareita kasveista ja proteiineja lihasta, tuottavat B2, B5 ja B7-vitamiineja ja pyrkivät avuliaasti pitämään kasvimyrkkyjä poissa suolistosta.
Firmikuutit taas sulattavat, imeyttävät ja varastoivat rasvaa ja sokeria. Niitä on runsaasti ylipainoisilla ja länsimaiseen ruokavalioon tottuneilla ihmisillä.
Prevotellan suosikkiruokaa taas on kuitukasvikset. Se hajoittaa suolistossa syntyvää limaa ja tuottaa B9 ja B1-vitamiineja.

 Liikaa Firmicutes-bakteereja omaava ihminen tulee ruoan syömisestä helpommin ylipainoiseksi, kun taas Christensenella-bakteeria omaavat voivat syödä suklaakakkua miten paljon hyvänsä, ilman että heidän painonsa nousee. Tämän vuoksi myös ajatus kaloreiden laskemisesta on hyvin viitteellistä, sillä emme voi tietää miten suuren osan kaloreista meidän mikrobimme keräävät talteen mistäkin ruoasta.
Erilaiset bakteerikantamme myös saavat ymmärtämään sen, miksi toinen ihminen kestää paremmin paljon mausteita, hometta, tai reagoi lääkkeeseen hyvin eri tavalla. Jotkut bakteerit poistavat lääkkeistä syntyvät myrkyt
tehokkaasti.

Suuri osa serotoniinista valmistuu suolistossa, sekä noin puolet dopamiinista.
Serotoniini ei pelkästään osallistu meidän onnellisuuteemme, vaan se ohjaa myös suolen motoriikkaa ja aktivoi ruuansulatuksen refleksejä. Tämän vuoksi monesti suolen ja vatsan toiminta häiriintyy ahdistuneena tai masentuneena.
Ruoka ja stressi ovatkin ratkaisevimmat tekijät suoli-aivoakselin kannalta.
Kroonisessa stressissä saattaa tärkeät bakteerimme vähentyä ja vallalle pääsee haitallisia bakteereja.

 Professori Joe Alcock esitti, että ottamalla dopamiinipohjaisen palkitsemisjärestelmän hallintaansa mikrobit voivat luoda mielihaluja, jotka ohjaavat ihmisiä syömään ruokia, joita tietyt mikrobit ovat erikoistuneet käyttämään ravintonaan. Näin ne pääsevät etulyöntiasemaan muihin mikrobeihin nähden. Tällöin voimme ajatella makeanhimon esimerkiksi firmikuuttien vaatimuksena saada syötävää.
Myös Candida albicans-hiivan ollessa valloillaan, ihmisen tekee usein mieli syödä hiilihydraatteja. Se menee hiivasienen ravinnoksi, jotta se lisääntyisi.

Suolistobakteerit pystyvät vaikuttamaan myös nälkähormoni greliiniin ja kylläisyyshormoni leptiiniin määrään.
Suolistobakteereilla on siis paljon valtaa runsaslukuisina ja niiden isäntä syö yhä suurempia annoksia tulematta kylläiseksi.
Tohdin tähän mainita, mitä ihmisten ruokien annoskoolle on viime vuosien aikana tapahtunut. Suurimmaksi osaksi ne ovat kasvaneet tarpeettoman suuriksi ja se, ettei koe tulevansa täyteen vähemmästä, on bakteerien ajatus ja viestitetty isännälle tiedoksi vagus-hermoa pitkin.

Runsaasti haitallisia bakteereja sisältävä suolistofloora on voitu tutkimuksissa jo yhdistää useisiin sairauksiin ja häiriöihin. Tällaisia ovat mm Alzheimerin ja Parkinsonin tauti. Autismi, ADHD ja masennus.
Kaikissa edellämainituissa suolistofloora eroaa merkittävästi normaalista floorasta.
Alustavat tutkimustulokset osoittavat selkeän korrelaation neuropsykiatristen oireiden ja kovien maha-suolistovaivojen välillä.
Tässä suomalaisessa tutkimuksessa 2016 saatiin hyviä tuloksia Lactobacillus rhamnosus- bakteerilla.
         Maitohappobakteereista, eli probiooteista on jo saatu paljon hyviä tuloksia lukuisissa tutkimuksissa.
Hulston ym 2015  osoitti että probiootit voivat ehkäistä ja lievittää masennusta sekä parantaa insuliiniresistenssiä ja sitä kautta ehkäistä ja hoitaa tyypin 2 diabetesta.
En koe tarpeelliseksi liittää tähän suurta määrää viitteitä eri tutkimuksiin.
        Probiootit ovat monesti ehkä kuitenkin käytössä vain matkustaessa tai antibioottikuurin jälkeen. 
WHO määrittelee probiootit "eläviksi mikrobeiksi, joilla riittävän suurena määränä on positiivinen terveysvaikutus isäntäänsä".
Probiootteja on runsaasti fermentoidussa ruoassa, kuten hapankaalissa, kimchissä ja kefiirissä.

 Suolistobakteerimme ovat kohdanneet merkittäviä haasteita kehityksessämme. Antibiootit olivat merkittävä keksintö ja säästäneet ihmishenkiä. Emme voi kuitenkaan ajatella, että niistä ei jouduttaisi jatkuvasti maksamaan todella kovaa hintaa elimistömme kustannuksella.
Antibiootit ovat armottomia toimijoita suolistossa ja elimistöllä voi kestää vuosia jotta uudet asukkaat ovat toiminnassa täydellä teholla kuurin jälkeen.
Voimme kärsiä mm ripulista, alakuloisuudesta, vatsakivuista ja pahoinvoinnista. Antibioottien jälkeen on myös tavallista, että Candida-hiiva saa valtaa ja tuottaa yhä huonomman olon.
Kaikilla lääkkeillä on jonkinlainen vaikutus suolistossamme ja harvemmin positiivinen. Se on yksilöllistä. Jos myrkkyjen poisto toimii tehokkaasti, ongelmaa ei ehkä synny. Jos taas suolistossa on vallalla huonot bakteerit, voi jatkuva lääkitys tuoda ongelmia.

Maanviljely on toinen merkittävä haaste suoliston bakteereita ajatellen. Se on tehnyt huomattavasti yksipuolisuutta ja yhä enemmissä määrin myrkkyjä bakteeriemme käsiteltäväksi. Monimuotoisuus on avainsana hyvässä, tehokkaasti toimivassa suolistofloorassa. Tällaista monimuotoisuutta tavataan  mm Yanomami-heimolla Amazonin sademetsässä.

Ruokateollisuus ei välitä meidän suolistobakteereistamme. Se voi sanoa välittävänsä, myymällä jogurttia jossa on maitohappobakteereja. Todellisuudessa probioottien määrä on vähäinen ja olisi oleellista, että ne olisivat elossa saapuessaan vatsaan.
Teollisuudelle on kuitenkin lähinnä eduksi, että olemme addiktoituneita rasvaan ja sokeriin. Raha tehdään sillä, että asiakkaat haluavat syödä enemmän ja useammin. Tätä suunnittelutyötä tekevät kemistit, täydellisen aromin luomiseksi. Tätä asiaa on pohtinut Eric Schlosser kirjassaan Pikaruokakansa 2001.
Kun tämän työn tuloksia katsoo katukuvassa, huomaa että he ovat onnistuneet todella hyvin työssään. Yhä useammalla on pakkomielteinen suhtautuminen ruokaan. Lihavuus lisääntyy joka vuosi ja firmikuutit näyttävät perivän maan.

Olemme monimutkainen kokonaisuus. On mielestäni epätodennäköistä voida luoda lääkettä joka auttaa meitä voimaan hyvin. Emme voi hoitaa kokonaisuutta vain puuttumalla esimerkiksi leptiiniin ja greliiniin.
Me emme voi korvata huonoja elintapoja ottamalla hyviä maitohappobakteereja purkista, vaikka se onkin hyvä alku. Syömme tietoisesti elimistölle haitallista ruokaa ja korjaamme vahinkoja sitten apteekin tarjoamilla tuotteilla.
Ei ole kyse siitä, ettei tietoa ole saatavilla, kyse on siitä mitä on valmis itse tekemään voidakseen hyvin. 
Kaiken tämän hyvinvoinnin keskellä, jossa lääkekaappimme pursuaa mahdollisuuksia, voimme todella huonosti. Kutsun sitä nöyryyden puutteeksi. 

"Tämän päivän sairaus on eilen loukattujen luonnonlakien seurausta." 
  Iranilainen toteamus

Mieli vaatii mitä vatsa ei kestä

"Uudenlainen ruokavalio yhdessä maatalouden ja elintarviketeollisuuden uusien menetelmien kanssa on johtanut tilanteeseen, jota voi täydellä syyllä kuvailla erittäin vaaralliseksi murroskohdaksi ihmisen fysiologiassa."
 (Viisas vatsa, Emeran Mayer 2017) 

     Suoliston mikrobisto vakiintuu ihmisen ensimmäisten elinvuosien aikana. Sitä muokkaa esimerkiksi syntymä, äidinmaidon tai korvikkeen käyttö sekä antibioottikuurit. Ruoansulatusjärjestelmää on pidetty kauan hyvin mekaanisena mutta viimeaikaisissa tutkimuksissa on selvinnyt, että suolisto mikrobeineen vaikuttaa ihmisen tunnetiloihin, kipuherkkyyteen, päätöksiin ja sosiaalisuuteen. Nämä asiat huomioon ottaen, ei ruoansulatuskanavan epäkuntoon menneitä osia voida vain ohittaa tai poistaa ilman seurauksia.

     Vatsasta on jatkuva yhteys aivoihin. Aivot varastoivat tätä vuoropuhelua ja palaavat siihen päätöksiä tehdessään. Aivot viestivät suolistolle stressistä, ahdistuksesta ja vihasta  jopa silloin kuin me itse emme tiedosta sitä.
Suolistolla on oma hermojärjestelmä, jossa on yhtä paljon hermosoluja kuin selkäytimessä.  Siellä sijaitsee myös elimistön suurin serotoniinivarasto.

     Viisas vatsa, kuinka suolisto ja aivot toimivat yhdessä on lääketieteen tohtori Emeran Mayerin uusi (2017) kirja. Hän on tutkinut aivojen ja kehon yhteistyötä neljäkymmentä vuotta.
 Mayerin mielestä terveydenhuoltojärjestelmän on hylättävä vanhanaikainen näkemys, jonka mukaan ihmisruumis on erillisistä osista koostuva kone ja käsiteltävä sitä ennemminkin laajasti verkostoituneena ekologisena järjestelmänä   
      Nykyisenlainen länsimainen ruokavalio on tullut evoluutiolle yllätyksenä ja näin aivo-suoli-mikrobiakselilla on kehnot valmiudet mukautua moderniin ruokavalioon ja jopa 15 % maailman väestöstä kärsii IBS:n yleisimmistä oireista (suolen toiminnan muutokset, vatsakipu, ärtymys)

"Ruoansulatuksen perustoimintojen säilyminen samanlaisena satojen miljoonien vuosien ajan, vahvistaa käsitystä että suolistoon ja enteeriseen hermostoon on ohjelmoitunut hämmästyttävää evoluution kehittämää älyä."
                                                 (Viisas vatsa, Emeran Mayer 2017)

"Perinteinen näkemys siitä että sairaudet johtuvat monimutkaisen, mekaanisen kojeen yksittäisten osien hajoamisesta ja että nuo osat voi parantaa lääkitsemällä tai leikkaamalla, on synnyttänyt alati paisuvan terveydenhuoltoteollisuuden".
 (Viisas vatsa, Emeran Mayer 2017) 

    Mayer pitää siis lääketieteen sairausmallia sopivana akuutteihin sairauksiin, kuten infektioihin ja sydänkohtauksiin. Hän kutsui kuitenkin mallia mekanistiseksi ja militaristiseksi, jossa perimmäistä syytä ei tarvitse ymmärtää. Koneeseen vaihdetaan vain uutta osaa ja sillä siisti.
Jos ei esimerkiksi tähystyksessä paljastu syytä, potilaan oireiden merkitys voidaan sivuuttaa. Kyky hoitaa tätä potilasta loppuu. Jätetäänkö stressistä/ahdistuksesta kärsivä vatsa hoitamatta koska se ei ole näkyvä mekaaninen vaiva.

"Yleensäkin lääkärit keskittyvät liikaa selvittämään potilaiden suoliston toimintaa ja mittaamaan verenpainetta sekä kolesterolia sen sijaan että tutkisivat potilaiden varhaisiin elämänkokemuksiin liittyviä riskitekijöitä"
 (Viisas vatsa, Emeran Mayer 2017) 

Jäin pohtimaan resursseja. Mistä löytyy aikaa potilaan kuulemiseen ja lapsuuden läpikäymiseen? Uskon että useampi lääkäri myös joutuisi sekä osaamisalueensa, että mukavuusalueensa ulkopuolelle kuunnellessaan potilaan elämäntarinaa.
Koen ettei sellaiseen ole lääkäreillä aikaa ja että heidän tapansa toimia on juuri niin mekaaninen, kuin Mayer sen kirjassaan kuvaa. Jos toivoisin löytäväni asiaan apua, en tietäisi mistä lähden hakemaan.


     Stressillä on dramaattinen vaikutus suolistomikrobien elinoloihin. Eniten hupenevat suolistoa suojelevat maitohappobakteerit, kun taas esim E.Colin tapaiset taudinaiheuttajat saavat yliotetta. Stressiohjelman käynnistyessä, sen vaikutukset saattavat kestää tunteja tai joskus jopa vuosia.

     Mayerin mukaan suoliston mikrobistolla on tärkeä, mutta vielä aika tuntematon rooli myös masennuksen synnyssä, sen vakavuudessa ja kestossa. Jos vaikutus varmistuisi kontrolloiduissa tutkimuksissa, se tarjoaisi hänen mukaansa kiehtovan mahdollisuuden kehittää tehokkaita, muunmuassa ruokavalioon perustuvia hoitoja.
     Kun on tutkittu maha-suolikanavan toiminnallista häiriöstä -ahdistuksesta, masennuksesta, autismista - kärsivien henkilöiden suolistoa, on löydetty muutoksia. Silti ei ole osattu kehittää hoitoja helpottamaan näitä oireita.

Ajatus ruokavaliohoidosta on optimistinen. Ruokavaliohoito tunnutaan liitettävän useasti melkein uskomushoidoksi Suomessa ja sillä ei katsota olevan sijaa edes diabeteksen hoidossa. Se ei kartuta lääkefirmojen kassaa eikä lääkäreillä ole mitään koulutusta aiheeseen Suomessa.

"Terveydenhuoltojärjestelmän -tai pikemmin sairaudenhoitojärjestelmän - lähes ainoa tavoite on perinteisesti ollut lievittää kroonisten sairauksien oireita sekä panostaa kalliiseen seulontadiagnostiikkaan ja hintaviin pitkäkestoisiin lääkehoitoihin."
(Viisas vatsa, Emeran Mayer 2017) 

     Mayer kertoo myös että esimerkiksi Yhdysvalloissa  rahaa käytetään aina vain enemmän terveysongelmien hoitoon, kuten masennuksen, ahdistuksen ja ärtyvän suolen hoitoon, mutta hoito ei ole juuri kehittynyt.
      Suomessa ns funktionaalinen, eli kokonaisvaltainen lääketiede ei tunnu olevan vielä "tavallisen kansalaisen" saatavilla, eikä toki sen voida katsoa olevan välitön tai yksiselitteinen apu tähän ongelmaan.

     Ruokaa tarvitaan enemmän ja tämä tekee suuren määrän ongelmia. Maatalousyritykset puuttuvat kasvatettavien eläinten, kasvien ja pieneliöiden ekologiaan voimakkaasti. Maissin, soijan ja vehnän teollinen viljely pyörii pitkälti lannoitteiden ja myrkkyjen varassa. Kasvin sisällä leviävien hyönteismyrkkyjen käyttö on yleistynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä.

Jää pitkälti hämärän peittoon, millaista tuhoa etenevässä määrin käytetyt rikkakasvimyrkyt, kuten Roundup-tuotenimellä myytävä pahamaineinen glyfosaatti tekee suoliston mikrobistolle. Se on niin Suomen kuin koko maailmankin yleisin rikkakasvien torjunta-aine, ja sitä on käytetty vuosikymmeniä.

     Glyfosaatti sai jälleen viiden vuoden jatkoluvan EU:ssa. Myös Suomi on muiden Pohjoismaiden lailla puoltanut aineen hyväksymistä jatkossakin. Todisteet, että se aiheuttaa syöpää, sanotaan olevan ristiriitaisia.

      On vielä epäselvää, miten tämä kemikaalihyökkäys liittyy aivosairauksiin, jotka ovat yleistyneet räjähdysmäisesti 50 vuoden aikana. Lihavuuteen kyseinen muutos voidaan jo tutkimustulosten perusteella yhdistää. Vastauksia ei kuitenkaan saada tietää, jos tutkiminen jää yrityksille, kenelle nämä kestämättömät ruoantuotantomenetelmät ovat jatkuva tulonlähde.

      Ruoan lisäaineiden määrä on niinikään kasvanut tasaiseen tahtiin länsimaissa 50 vuoden aikana. Monet niistä hyväksyttiin  elintarvikekäyttöön ilman, että pitkäaikaiskäytön turvallisuutta testattiin.
Tiedetään että monet yleisimmistä lisäaineista edistävät matala-asteista tulehdusta, ja sekä tulehdus että runsaasti rasvaa sekä sokeria sisältävä ruokavalio uhkaavat niin aivojen kuin muunkin ruumiin terveyttä. Keinomakeutteet on tähän asti voitu liittää jo lihoamiseen, sekä riskiin sairastua 2 tyypin diabetekseen.

länsimaisen ruokavalion tuhovoima

 "Mielikuva ruoansulatuksesta jonkinlaisena moottorina on itseasiassa ruokateollisuuden kantava voima. Miljoonat kuluttajat ostavat mitä tahansa ruoaksi väitettyä, kunhan tuotteen muoto, maku ja tuoksu miellyttävät".
(Viisas vatsa, Emeran Mayer) 

     Mayerin mukaan halpojen ja riippuvuutta aiheuttavien ruokien tuotannossa, jalostuksessa ja markkinoinnissa toimivat, voittoa tavoittelevat yritykset ovat olleet kantavana voimana muutoksessa, jotka ovat kääntäneet päälaelleen ruokavalion viime vuosikymmeninä. Näin on käynyt ihmisten ohella myös hyötyeläimille ja lemmikeille.

     Tutkimuksissa krooniset sairaudet liitettiin vuosien ajan ylipainoon ja liikalihavuuteen. Tämän teorian mukaan  jokainen saattoi siis huoletta nauttia hampurilaisia ja maissilastuja, kunhan vain ylipainoa ei kertynyt. Sittemmin on kuitenkin selvinnyt että yksikin ateria saattaa käynnistää suoliston immuunijärjestelmässä matala-asteisen tulehduksen. Tulehdustila ilmenee siis jo mahdollisesti paljon ennen lihavuutta.


     Viidenkymmenen viime vuoden aikana yleistynyt ruokahalun säätelyn vinoutuminen, on Mayerin mukaan yksi suurimpia syitä epidemian lailla yleistyvään liikalihavuuteen. 
Tutkijoilla on vankkaa näyttöä siitä, että sekä aivoissa että suolistossa syypää on matala-asteinen tulehdus. Tulehdus vaikeuttaa kylläisyyssignaalin kulun sekä suolistossa, että aivoissa.

      Myös sokeripitoisten ja rasvaisten ns "lohturuokien" on voitu osoittaa lievittävän stressaantunutta oloa.

Mayer kirjoittaa, että nykyään tiedetään osan ihmisistä olevan niin herkkiä, että ruoka saattaa laukaista heissä samankaltaisia käyttäytymisen kautta ilmeneviä vasteita kuin toistuva muiden piristeiden käyttö.
    Vahvasti sokeririippuvuudesta puhuu myös Bitten Jonsson, ruotsalainen riippuvuushoidon pioneeri. 


 " Nykyaikainen psykoneurologinen tutkimus osoittaa että jokaisella ihmisellä on aivan oma opiaatin, dopamiinin ja serotoniinin ja muiden välittäjäaineiden tasonsa. Välittäjäaineiden määrien erot vaikuttavat siihen, miten me voimme ja addiktio saa meidät valtaansa kun tätä hienonhienoa tasapainoa horjutetaan. 
Nykyaikainen yhteiskuntamme on luonut elämäntavan, joka lisää vaaraa tulla riippuvaiseksi sokerista. On myös selviä merkkejä siitä että kehitys kulkee kovaa vauhtia eteenpäin." 
(Bitten Jonsson, Sokeripommi, eroon sokeririippuvuudesta 2005)

 "We are, beyond question, the greatest sugar-consumers in the world, and many of our diseases may be attributed to too free a use of sweet food"
(The New York Times 22.5.1857)

     Kun ruokahalun säätelymekanismit menevät epäkuntoon, tuloksena voi olla ruokariippuvuus. Termin keksi Yhdysvaltain kansallisen päihdekeskuksen NIDAn johtaja Nora Volkow, kuka päätyi ilmaukseen siksi, että sekä päihteiden väärinkäytön että jatkuvan ylensyönnin taustalla on hätkähdyttävän samankaltaisia neurobiologisia mekanismeja.

     On arvioitu että vähintään viidennes liikalihavista kärsii ruokariippuvuudesta. Tiettyjen ruokien -etenkin paljon sokeria ja rasvaa sisältävien kaloripitoisten ruokien - on osoitettu aiheuttavan addiktiivista syömiskäyttäytymistä niin eläimillä kuin ihmisilläkin.

     Professori Joe Alcock esitti hiljattain että ottamalla dopamiinipohjaisen palkitsemisjärestelmän hallintaansa mikrobit voivat luoda mielihaluja, jotka ohjaavat ihmisiä syömään ruokia, joita tietyt mikrobit ovat erikoistuneet käyttämään ravintonaan. Näin ne pääsevät etulyöntiasemaan muihin mikrobeihin nähden.
      Laitan esimerkkinä tavanomaisen Candida albicans-hiivan, Hiivasienitulehduksen oireena mainitaan makean ja leivän himo! On jo kauan tiedetty, että tämä hiiva kasvaa sokerilla ja sen hoitoon ehdotetaan ruokavaliota, jossa vähennetään sokeria ja valkoisia jauhoja.

 "Miten niin YHDEN suklaapalan? Sellainen vain kiusaa ruumistamme! Luojan kiitos useimmilla meistä on sen verran paljon tietoa että tiedämme ettei niin voi sanoa tupakoitsijalle tai alkoholistille. Ajattele nyt itsekin kuinka käsittämättömän typerää olisi sanoa narkomaanille että "Kai sinä voisit ottaa vain yhden heroiinipiikin viikossa" 
 (Bitten Jonsson, Sokeripommi, eroon sokeririippuvuudesta)

"Ensinnäkin mitään fysiologista tarvetta sokerin käyttöön ei ole. Ihmisen ravinnonsaantitarpeet voidaan täysin tyydyttää ilman että hänen täytyy syödä ainuttakaan lusikallista valkoista, ruskeaa tai raakasokeria sellaisenaan tai ruokiin ja juomiin sekoitettuna. Toiseksi jos pienikään osa siitä, mitä jo tiedetään sokerin vaikutuksista, paljastuisi jonkin toisen elintarvikkeiden lisäaineena käytetyn aineen yhteydessä, sen käyttö kiellettäisiin heti paikalla. "
(Puhdasta, valkoista, tappavaa ,kirja sokerista, John Yudkin 1972) 


"And if these children never ate ice cream, would they miss it any more than would a child who never takes up the habit of smoking miss the opportunity as an adult to indulge occasionally in a cigarette?"

(The case against sugar, Gary Taubes 2016)

     On turha odottaa , että jokin tietty ruokavalio riittäisi saamaan mikrobiston ihanteelliselle tolalle, jos samaan aikaan sivuutetaan kaikki muut mikrobien toimintaan vaikuttavat tekijät kuten stressin, suuttumuksen ja ahdistuneisuuden haitalliset suolistovaikutukset.

Myöskään probioottijogurtin lisääminen aamulla ei riitä jos syö muutoin epäterveellisesti. Tutkimusten mukaan ruokavalion muuttaminen ei riitä. Tarvitaan laajempi elämäntaparemontti.

     Emeran Mayer toteaa kirjansa lopuksi että lakkaamme olemasta lukemattomien lääkkeiden passiivisia vastaanottajia ja otamme itse vastuun aivo-suoliakselimme täydestä toimintakyvystä. Ajatus on joka tavalla positiivinen ja eteenpäin vievä. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan itseensä ja tehdä valintoja. Ehkä elää vanhaksi. Olla onnellinen kun voi laittaa itse ruokaa.

   Kun mietin itse tätä asiaa, niin tulevaisuudessa näen ihmiset yhä suurempina, yhä masentuneempina ja työkyvyttömämpinä.Syömässä uutta ennätystä ja nääntyvän samalla ravinnepuutokseen.
Näen tutkijat kaivelemassa geenejä ja hakemassa sairauksien syntymekanismeja. Kehittämässä rokotetta jotta kestäisimme glyfosaattia tai ettemme saisi diabetesta.
Näen elintarvikefirmat lisäämässä tuotteisiinsa uutta, vielä vähän addiktoivampaa sokeri-johdannaista.
Ihminen rakentaa kaikkea jotta sen ei tarvitsisi luopua mistään. Ja robotteja jottei tarvitsisi tehdä niin paljon. Raha menee sen korjaamiseen, mikä alunperin tehdään huonosti.