Runojani rakensin
Hiljaisuuden helvetissä
Suun muurautuneen tunsin
Kuulunut en mihinkään
Vain fantasiamaailmaan
Tarinoiden sivuilla
Varjonikin hiipi.
Itkin, ilkuin vihasin
Muiden kauneutta
Perhosena purkissa
Pysähtynyt mykkä
Ystävyyden katkeran
Valheitani kannoin
Tarinoiden verkoissa
Pois itseni vain annoin.
Soturiksi rakensin
Rikkinäisen sisimmän
Edes veitsi terävin
Tuonutkaan ei turvaa
Näyttävyyden suorittaja
Antanut ei peilikuva
Riittävyyden lahjaa
Listoihin ja kontrolliin
Kyyneleiden mittariin
Surun kätken lihaksiin
Vapisevaan Temppeliin
Rakkauden sylistä
Uskallan taas kävellä
Luolaan kaikkein pimeimpään
Vaniljaninja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti