Oura tulee pian tiensä päähän. Akku ei aina jaksa aamuun. Joskus on jäänyt yö mittaamatta. Aamurutiinini muuttuu.
Merkittävin havahtumiseni oli tunteet, jotka tämä asia herätti.
On aika miettiä asiaa. Minulla sormuksessa on kyse jossain määrin suorittajan palvonnasta, mutta vielä enemmän itseni terveenä pitämisen addiktiosta. Hallinnan tunteesta. Olen kontrollissa etten kuole. Se on kuin jokin turvaväline.
Oikeasti en voi pitää kontrollia, mutta haluan kovasti uskoa voivani.
Tein paperille sarakkeet, johon tuli Ouran plussat sekä miinukset. Lisäksi laitoin vielä sarakkeen otsikolla tapa/addiktio, johon listasin Ouran tuomia tarkkailun tapoja ja ominaisuuksia joita pidän turhana (kuten askeleiden määrä) mutta joita silti kurkin.
En ollut kovinkaan tyytyväinen taulukon saldoon. Minusta on tullut totuudellinen ja näen varjoihini. Sain taulukkoon aikaan neljä hyvää ominaisuutta. Miinuksia on nyt kuusi. Addiktio-sarakkeeseen tuli yhdeksän asiaa.
Luopuminen. Taistelu.
Unen laadulla ei ole hätää. Unen pituus ja laatu ovat olleet erinomaiset 3,5 vuotta.
Iskee hätä vain siitä, etten saa raporttia ja kehuja aiheesta.
Jään kaipaamaan HRV lukemaa. Hymyilen mietteelle voiko kukaan enää elää ilman sitä tietoa.
Lämpötilan tieto on ollut tosi kiva kuukauden eri sykleissä. Sitä jään kaipaamaan.
Mitä eniten jään kaipaamaan, on addiktiivinen plärääminen, tarkastelu ja jokin "elossa olemisen tieto". Eniten ärsyttää tiedottomuus ja kontrollista luopumisen pelko. Juuri näiden asioiden tarkastelu pisti istahtamaan ja kirjoittamaan vähän ennen uuden version ostoa. En halua ostaa sitä.
Sukellus varjoihin on tuskaista.
Addiktio on tapa suojautua tunteilta, joita ei pysty vastaanottamaan. Joiden kohtaaminen hajoittaa ja on liian kivuliasta. Se ei ole tapa josta ryhdistäydytään pois, mutta se voi joskus vaihtua toiseen tai useampaan.
Olen matkalla ja koitan suoda myötätuntoa itselleni. Prosessi on pitkä.
Ankara kriitikko on monesti paikalla. Kun en voi avata suutani, alan sabotoida itseäni.
Olen tehnyt valtavasti myös hyviä valintoja itselleni. Haluan kuitenkin tehdä niitä jatkossa rakkaudesta itseäni kohtaan, enkä kriitikon silmin.
Olen sadat kerrat puhunut kaikki toimintani hyväksi. Se täyttää sellaiset kunnollisuuden kriteerit ulkoapäin katsottuna.
Itsestä huolehtimiselta, tavoitteellisuudelta, kurinalaisuudelta.
Samalla olen tukehtunut maskuliiniin minussa ja feminiini on saanut hääriä luovuutensa kanssa vain keittiössä.
Nykyään feminiininä voin tanssia ja liikkua kuin jumalatar.
Minun on aina ollut ihan pakollista olla jotakin. Se on äärimmäisen raskasta. Elää jatkuvassa projektin etenemisessä ja ylläpidossa.
Punttisalilta saatu ylikunto ei ollut liika lihastreeni, vaan henkinen tuska siitä, että täältä on pakko tulla alas. Keho kertoi armon tarpeesta. En sitä silloin kuullut. Mietin miksen jaksanut lisätä painoja. Kyse ei ollut painojen määrästä.
Energia ei ollut käytettävissä.
Tämä Ouran hyytyminen tuntuu nyt merkittävältä asialta. Lähden mielenkiinnolla tutkimaan ahdistukseni määrää, jota kuulostelen saamatta siitä mitään tietoa kännykkään.
Tuntuu kuin luopuisi verensokerimittarista.
Olen kovin ihastunut tähän sormukseen. Kuin Klonkku. Se on ollut parhaita hankintojani. Rakastan tietoa ja biohakkerointi kiinnostaa. On ollut mielenkiintoista seurata REM-unen pidentymistä, kun viisas keho on työstänyt prosessia tiiviin tunnetyöskentelyn jälkeen.
Myös erilaisten tuotteiden, kuten reishin käyttö näkyy unessa.
Olen vähän lumoutunut.
Ehkä tulen toisiin ajatuksiin. En tiedä. Minusta elämä heittää minulle nyt harjoituksen. Vähintään se ehdottaa asian rehellistä tarkastelua.
En ole koskaan pystynyt luomaan mitään rakkaudellista suhdetta itseeni. En ole ollut itseäni varten ja olen poiminut ohjeistuksen itseni ulkopuolelta. Tietä minuun ei ole ollut. Nyt tie on auki. Vanhat työmallit pyörähtävät käyntiin alle sekunnissa ja tietoisena pysyminen on haurasta.
Ehkä näihin mietteisiin herääminen alkoi jo tapahtua aikaisemmin. Muistan sen päivän hyvin, kun tajusin etten ole enää hetkeen ollut biohakkeri, vaan ehkä ennemmin olen life hacker, mutta että sekään ei ole kuvaava, vaan on suorittajan palveluksessa.
Tunnen välillä sisälläni suunnattoman valon. Oman valoni ja hehkuni. Oman viisauden lähteeni ja yhteyteni suurempaan. Joku voi tuntea sen, joku voi nähdä sen. On ollut vaikeaa antaa sille tilaa.
Olen halunnut pitää kiinni jostain pokaaleista. Lehtiartikkeleista jotka kertovat minusta. Olen näkyvä! Ennen kaikkea olen pitänyt kiinni paineesta. Ilman painetta ei voi saada tuloksia. Tuloksia täytyy tulla, jotta on olemassa.
Kontrollista luopuminen tuntuu todella vaikealta. Se tuo sisäiset varjot ja pelot nähtäviksi. En hallitse mitään. Tunnen joskus kovan kivun ja puristuksen. Muistot liikkuvat. Tunnen kuin jokainen sisäelin myrkyttyisi ja kuin lopulta mikään ei liikkuisi.
Muut eivät näe tätä. Se on minun häpeäni ja traumakaaokseni.
Vain usko oman kehon osaamiseen johdattaa tilanteiden yli. Hiljaisuudessa riittämättömyys hiipii pintaan. Pelko ja häpeä. Mitä enemmän pysähtyy hetkeen, sitä paremmin kuulee itsensä.
Sitä voi viettää elämänsä todeten pysähtymisen olevan vain epämiellyttävää miettimättä miksi näin on.
Jos ei voi kuunnella kehon viestiä, on pakko karata kännykkään, kauppaan, kirjaan, informaatioon. Vankka ja tärkeä suojamekanismi.
Olen riisunut addiktiotani pois useita kertoja. Tajuamatta että olen siirtynyt suorittajan tilaani. Raivolla olen tehnyt upeaa tulosta ja taivaltanut menemään milloin mihinkin.
Suorittaja kaatuu, häpeä uhkaa ja traumat alkavat taas puhua. Uusi kierros alkaa. "Nyt korjaat tämän helvetin sotkun"
Se ei ole armon ääni.
Nähtäväksi jää miten kauan Oura kestää, mitä sitten tapahtuu ja mitä tunteita koen. On tärkeää huomioida että etsin logiikkaa auttamaan itseäni. Etsin järkeä, mittaria ja tietoa kuolemanpelkoon.
Kuolemanpelko on se kohta, jonne on mentävä. Ouran pitäminen tai laatikkoon laittaminen ei ole tärkeää.
Pelkoon ei auta tieto eikä mittari. Se on yksi lohikäärmeistä. Sen eteen on uskallettava kulkea.
#häpeä #jäljetkehossa #kasvu #kontrolli #kehityksellinentrauma #paniikkikohtaus #minätilat #arvottomuus #armo #oura #taakkasiirtymä #suorittaja #addiktio
