Ylipaino on lisääntyvä ongelma tyypin 1 diabetesta sairastavilla. Vuonna 2010 suomalaisessa diabeteksen hoitotasapainotutkimuksessa havaittiin että ykkösten painoindeksi on nousussa. Noin puolet tyypin 1 diabetesta sairastavista oli ylipainoisia.
Ylipaino on tavallista nykyään myös ykköstyyppiä sairastavilla lapsilla ja nuorilla. Noin 40% ykköstyypeistä täytti metabolisen oireyhtymän kriteerit FinnDiane-tutkimuksessa. Tämä lisää liitännäissairauksien riskiä.
Näin kertoo uusi suomalainen Duodecimin diabetes-kirja, jossa on sivuja 664 ja kirjoittajia 49. Kirjan tarkoituksena on toimia alan opiskelijoiden oppikirjana ja ammattilaisten käsikirjana. Se on myös tarkoitettu diabetesta sairastavalle läheisineen.
Uudempaa tietoa 1 tyyppien painosta ei ole. On vain THL:n kaavio Suomesta kokonaisuutena. Se näyttää tältä.
Verensokerin kohoaminen rasittaa elimistöä ja johtaa lisäsairauksien kehittymiseen. Mitä pitempään henkilö on sairastanut diabetesta, sitä todennäköisemmin siihen liittyy myös lisäsairauksia.
Lihavuudessa ja 1 tyypin diabeteksessa on lukuisia samoja riskejä.
Molemmat altistavat sydän-ja verisuonitaudeille ja syöville. Tuki-ja liikuntaelinsairauksille ja suusairauksille. 1.tyypin diabeetikon munuaiset ja maksa ovat jatkuvasti seurannan alaisina, sillä diabetes on jo itsessään rasite.
Lihavuus lisää riskiä sairastua masennukseen. Masennus taas lisää riskiä ajautua diabeteksessa tavalliseen hoitoväsymykseen.
"Yksittäisistä kuolemansyyryhmistä sepelvaltimotautiin liittyvä ylikuolleisuus oli vuosina 2004–2007 insuliininpuutosdiabetesta sairastavilla naisilla lähes 8 kertaa ja miehillä yli 4 kertaa yleisempää kuin koko väestöllä"
Näin kertoo Duodecim. Tähän ei ole aiheellista lisätä ylipainon tuomaa kuormaa. Ylipaino lisää todistettavasti merkittävästi sydänkuoleman riskiä.
Uuden Diabetes kirjan mukaan tyypin 1 diabetesta sairastavan painonhallinnassa voidaan hyödyntää samoja menetelmiä kuin muillakin.
Avainasemassa se kertoo olevan elintapamuutokset, vähäkalorinen ruokavalio ja liikunnan lisääminen.
Mietin voidaanko vähäkalorista ruokavaliota pitää hyvänä pidemmän aikavälin vaihtoehtona? On tiedossa että vähäkalorisuus johtaa helposti ahmimiseen taisteluväsymyksen astuessa kuvioon. Liikunnan lisääminen on tietysti hyvä ajatus, mutta liikunnan hyötyä painonpudotusta ajatellen, on vaikea saavuttaa ilman sitä tukevaa ruokavaliota.
Mikäli yllämainitut keinot ovat riittämättömiä, voidaan kirjan mukaan harkita ruokahalua hillitseviä lääkkeitä ja lihavuusleikkausta.
"Tyypin 1 diabetesta sairastavien painonhallintaan on toivottu apua tyypin 2 diabeteksen hoidossa käytettävistä lääkkeistä."
Ei kerrota kuka toivoo. Olen kyllä pistänyt merkille että kakkosten lääkkeet ovat saapuneet ykköstenkin elämään.
Metformiini altistaa hiivatulehduksille ja virtsatien tulehduksille toimintaperiaatteensa vuoksi ja voi aiheuttaa B12 vitamiinin puutosta.
Hyvin yleiset haittavaikutukset ovat ripuli, oksentelu, pahoinvointi, vatsakipu ja ruokahaluttomuus.
Diabetes-kirjan ruokavalinnat-osio on 664 sivusta 11 sivua, joiden jälkeen perinteiset hiilaritaulukot kääretortuista, eri viinoista, kaljasta ja karkeista.
Täysjyväviljan ylistystä ja kehoitus syödä rypsiöljyä ja välttää kovaa rasvaa. Harhaanjohtavaa tietoa transrasvoista ja vitamiineja vähätelty 14 rivin verran.
Uusia tutkimuksia tulee ja diabeteksen hoito kulkee samaa uraa kuin 19 vuotta sitten.
Kirja esittelee myös tapoja ottaa lihavuus puheeksi vastaanotolla. Siitä kun tuntuu olevan lähes mahdoton puhua.
Meille maksetaan loputtomasti insuliinia, jotta saamme elää ilman turhia rajoituksia tavallista elämää.
Syömisten kanssa on auttamassa ravintoterapeutti lautasmallin kanssa ja juuri tällaisia kirjoja kunnioittaen.
Lihavuudesta on vaikea puhua kun diabeetikon elämä lienee jo "muutenkin haastavaa".
Minusta diabeteksen hoidossa keskitytään paljon tekemään kaikesta helpompaa tai nopeampaa, kuten verensokerin mittaamisesta. Moni on kokenut hyötyvänsä sensoroinnista.
Uudet insuliinit ovat tuoneet itsellekin valtavasti hyötyä ja helppoutta elämään.
Vika ei ole uudistuksissa, vaan vika on ihmisessä.
Saamamme helpotus on tehnyt mahdolliseksi myös sikailun. Buffet-ahmimisen, kokonaisen pizzan ja viinan juomisen aamutunneille.
Enää ei tarvitse samalla tavalla ottaa huomioon omaa sairautta. Ei enää sokerittomia karkkeja, kun voi ostaa ihan tavallisia irtokarkkeja säkillisen kuten terveetkin tekevät.
Meillä pitäisi olla diabeetikoina velvollisuus rakentaa elämäämme puitteet, jotka mahdollistavat hyvän hoidon.
Hoidon nykyinen joustavuus ei tarkoita sitä että jos voikin pelata jääkiekkoa, että kannattaisi osallistua syömiskilpailuun.
Oma diabetes ei aina jousta. Silloin saattaa olla luopumisen hetki.
Charles Wassermanin 1967 kirjoittamassa kirjassa Insuliini, kerrotaan insuliinin kehittämisen koko kulku.
Insuliinin alkutaipaleella osa lääkäreistä oli sitä mieltä, ettei sitä tulisi antaa ihmisille, kenellä ei ole lainkaan itsehillintää.
Se kuulostaa ikävältä, mutta näen helposti ajatuksen taakse.
Lääkärille on hyvin vaivalloista pyrkiä auttamaan potilasta, kuka ei aijo itse osallistua.
Se ajatus on vahvasti läsnä tässä päivässä.
Diabetesliitto kertoo: "Tällä hetkellä alle 20 prosenttia tyypin 1 diabetesta sairastavista pääsee Käypä hoito-suosituksen hoitotavoitteeseen."
Käypä hoito-suosituksessa myös lukee etteivät hoitotulokset nykyisellään vastaa seurantaan ja hoitoon kehitetyn tekniikan antamia mahdollisuuksia.
Mitä enemmän saadaan, sitä enemmän otetaan vapauksia.
Tosin jos diabeetikon hoitoväsymyksestä ja yleisestä jaksamisesta on suositus kysyä kerran vuodessa, kuten uudessa Diabetes kirjassa sanottiin, niin eipä sitäkään voi nimetä yrittämiseksi.
Kauhistuttaa, että koko tämän 19 sairastamisvuoteni aikana ei ole tapahtunut muutosta siinä, miten 1 tyypin diabeetikon tulisi suosituksen mukaan ruokailunsa koostaa. Se on muuttunut lähinnä käytännössä vapaammaksi, mutta lautasmalli on samanlainen.
Vähähiilihydraattinen ruokavalio puhuttaa ja moni on saanut siitä kestävän elämäntavan. Maailmalla se on huomattu, mutta tämä uusin Diabetes kirja mainitsee lyhyesti ettei siitä ole näyttöä.
Paino-ongelma on mittava. Muutokset jotka ovat tulleet, ovat lihavuuslääkkeet, 2 tyypin diabeteslääkkeet ja mainittakoon muutoksena vielä se, että lihavuuden puheeksiottoa käydään läpi. Että miten sen voi tehdä.
1 tyypin diabeetikoille on tullut 19 vuoden aikana paljon helpotusta. Mutta tässä on siitä toinen puoli. Voimme syödä tämän uudenlaisen ruokakulttuurin mukaisesti.
Voimme syödä kuten muutkin. Ja THL:n tilasto näyttänee miten muut sitten syövät.
"Tiedätkö, minulla oli tapana sanoa ihmisille: "Älkää syökö niin
paljon tai kuolette, älkää polttako niin paljon tai kuolette, älkää
raatako niin paljon tai kuolette, älkää ryypätkö niin paljon tai
kuolette." Kukaan ei edes kuunnellut. Tiedätkö miksi? Koska en sanonut
"Te kuolette huomenna."
-lääkäri Jules Segal, Mario Puzon kirjassa Kummisetä.
