"Merkittävästä urasta haaveilevalle tutkijalle elintarvikeyritykset,
sokerinvalmistajat, toimialajärjestöt, alan tutkimussäätiöt ja muut
toimijat muodostavat verkon täynnä mahdollisuuksia. Jotkut saattaisivat
kutsua tätä hämähäkinseitiksi. Valtavaksi ja käsittämättömäksi seitiksi"
Ei makeaa mahan täydeltä- kirja kertoo sokerin synnystä, kaupasta ja erinäisitä vaiheista sokerin historiassa. Orjista sokeriruokopelloilla ja erinäisten keinomakeutteiden synnystä. Tutkimuksista sokerin vaikutuksista ja valtavista rahasummista bisneksen ympärillä. Kuka kustantaa tutkimuksia ja miten se voi vaikuttaa tuloksiin.
"Lukematon määrä yrityksiä eri puolella maailmaa on panostanut isot rahat ja kosolti aikaa saadakseen tuotettua täydellisen makeuden. Ne ovat sokerinvalmistajia, meijerialan yrityksiä ja elintarviksefirmoja, joiden valikoimissa on suklaata, aamiaismuroja, kastikkeita, eineksiä, jälkiruokia, jäätelöä, karamelleja. Kaikki ne puuhaavat makean parissa. Kaikki hyödyntävät makeanhimoa houkutellakseen kuluttajat ostamaan juuri niiden tuotteita"
Vuoden 2013 tutkimuksen mukaan syömme Suomessa 12-13kg karkkia ja suklaata vuodessa per henkilö. Ja vuoden 2012 tutkimuksen mukaan sokeria käytetään 29,8kg/hlö. Aika hurjaa. Joku syö munki sokerit.
"Ensinnäkin mitään fysiologista tarvetta sokerin käyttöön ei ole. Ihmisen ravinnonsaantitarpeet voidaan täysin tyydyttää ilman, että hänen täytyy syödä ainuttakaan lusikallista valkoista, ruskeaa tai raakasokeria sellaisenaan tai ruokiin ja juomiin sekoitettuna.
Toiseksi jos pienikään osa siitä, mikä jo tiedetään sokerin vaikutuksista, paljastuisi jonkin toisen elintarvikkeiden lisäaineena käytetyn aineen yhteydessä, sen käyttö kiellettäisiin heti paikalla"
(kirjasta Puhdasta, valkoista, tappavaa)
Lihavuus ja diabetes ovat lisääntyneet paljon. Suositukset kehottavat syömään vähemmän valkoista sokeria. Lääkärit ja ravitsemusterapeutit tekevät samoin. Kukaan ei varsinaisesti puhu sokerin hyödyistä, vaan haitoista. On jo todella herätty siihen mitä ylipaino tuo tullessaan mutta näkyykö se minään konkreettisena. Aivan valtava osa kaupan hyllyillä olevista tuotteista on pullollaan sokeria ja tärkkelyksiä. Katsoin eilen sipsipussin sisältöä ja totesin että tässä on enemmän sokeria kuin suolaa. Otan tavaomaisesti yhden kuten tälläkin kerralla ja totesin tylysti että tämä ei maistu minulle. Ne ovat joskus maistuneet. Joskus niihin tuli melkein himo.
Makeisteollisuus on aivan valtava. Annoskoot ovat räjähäneet. Useista sujlaapatukoista on minun aikanani tullut king size versio. Karkkipussit ovat painavia vaikka pienempiäkin on mukana. Valtavat rivistöt kaupassa ovat kuitenkin niitä suurempia. Konvehtirasioissa on tietysti kaksi kerrosta. Kun joulun aikaan menin tavanomaisesti Myllyn prismaan, niin vaikkei se minään yllätyksenä tule, niin en voi olla taivastelematta että makeisosasto vaikuttaa kaikkein suurimmalta. Konvehtirasiat muodostavat uusia käytäviä aina kassoille asti jonka lähellä on irtokarkit ja kassoilla vielä patukoita jotka ovat melkein putoamassa kassahihnalle.
Makeiset ovat halpoja. Niitä on kaikkialla. Minusta on kummallista ajatella kun katson valtavia karkkikäytäviä että näissä ei todellakaan ole oikeasti meille mitään hyvää. Hetken värikästä huumaa tarjoaa Candy king.
Englannin kielen sana candy tulee intialaismiehen kuvaamasta sokeriruoòsta nimeltä khanda vuonna 325 eKr. Nyt tiedän senkin ja tiedän myös sen että Lähi-idässä rikkaat miehet valmistuttivat sokerista mm veistoksia. 1100-luvulla elänyt Kalifi rakennutti palatseja ja yhden moskeijan sokerista jota vieraat saivat sitten maistella. Sokeri oli varsinainen rikkauden kuvaus kauan sitten. Kodeissa sokerilaatikot varustettiin lukolla aina 1800-luvun loppupuolelle saakka. Nykyään on sokeri halpaa ja lihavuus ei kerro hyvästä elintasosta...
Mistä sokeri keksittiin.... Sokeriruokoa pureskeltiin jo varhain ja sitten löytyi myös hunaja. Sokeriruokopelloilla työskenteli yli kymmenen miljoonaa orjaa. Olosuhteissa joita oli hyvin vaikea jopa lukea kirjan sivuilta.
Kun kuvaan astui sokerijuurikas, tapahtui suuria. Kun Englannille julistettiin kauppasaarto, heräsi pelko kansan vihasta jos he eivät voisi tyydyttää makeannälkäänsä. Hauskasta hatustaan tunnettu Napoleon sijoitti tällöin miljoona frangia erinäisiin sokerihankkeisiin. Hän perusti koelaitoksia ja rohkaisi kansan viljelemään sokerijuurikasta. Ranska onkin nykyään yksi suurimmista juurikassokerin valmistajista. Tätä kautta juurikassokerin valmistamisen taito levisi laajemmin. Tähän kirjoitin vain nyt muutamia pääpiirteitä sokerin historiasta. Kirja sisälsi paljon lisää tietoa ja ehkäpä lainaan toisen kirjan sokerin historiaa koskien.
Itse juurikkaan käsittely sokeriksi oli minulle sinällään täysin vieras prosessi, joten mieluusti tutustuin siihen.
Juurikkaan käsittely sokeriksi, melassiksi ja juurikasrehuksi kestää 12 tuntia. Kiloon sokeria tarvitaan kymmenen juurikasta. Prosessiin siältyy pesua, leikkausta, suikalointia, haihduttamista ja erottelua ja monenlaista muuta. Ken haluaa enemmän tutustua, niin kirjallisuutta löytyy tämän kirjan lisäksi paljon.
Asiantuntijaryhmillä, ketkä laativat suosituksia mm diabeetikoille, on kytköksiä suuriin elintarvikseyrityksiin. Samoin kuin tieteellisiä kokeita voi olla rahoittamassa sokeriyhtiöt. Sokeri on kasvava bisnes. Sitä ei voida kaataa vaikka se kaataakin ihmisiä ennenaikaiseen kuolemaan. Vastuu omasta sokerin käytöstä on jokaisella itsellään, mutta eivätkös tutkimukset myös kuvaa sen että homma on lähtenyt lapasesta.
Suurimmaksi pahaksi on julistettu glukoosisiirappi/tärkkelyssiirappi. Se valmistetaan maissista, vehnästä tai perunasta ja hienonnetaan entsyymien avulla. Se on halpaa ja sitä käytetään makeutettaessa suurimpia määriä kuin sokeria. Sen käyttö levisi laajasti elintarvikkeisiin ja Amerikka lihosi. Glukoosisiirapista tuli niin iso pahis että jopa Pepsi lähti markkinoimaan tuotteitaan "luonnollisina", sillä ne sisälsivät "vain" sokeria. Isossa-Britanniassa se on nimeltään Pepsi raw.
Olkoon vain tärkkelyssiirapista tehty pahis mutta kyseinen aine löytyy uskomattoman monen paketin ja purkin kyljestä. Mihin ollaan menossa jos sokeria mainostetaan jo hyvänä valintana.
"Litran tai parin lisääminen bensatankkiin ei saa autoa kulkemaan nopeammin, yhtä vähän kuin se tekee sitä energisemmäksi. Ylimääräinen lusikallinen sokeria ei saa teitä ponnahtamaan tuolista ja kiiruhtamaan nurmikon leikkuuseen"
Näin kirjoitti John Yudkin pohtiessaan miten sokeri hyväksytään hyvänä energian tuojana. Vertaus oli mielestäni aivan loistava.
Jäin innokkaasti pohdiskelemaan myös seuraavaa kirjan (Ei makeaa mahan täydeltä) tuomaa tietoa mielessäni, sillä olenhan diabeetikko. Mun haimassa ei tapahdu enää mitään =D eipä tästä silti iloa ole. Keinomakeutettua taitaa lasi vuodessa mennä. Limsat ovat omalla kohdalla jääneet lähes historiaan. Diabeetikot säästyvät tältä?
"Juodessaan kalorien välttämiseksi keinotekoisilla makeutusaineilla imellettyä virvoitusjuomaa ihminen huijaa samalla aivoja jotka rekisteröivät makean maun ja laskevat kylmästi saavansa pian energiaa. Haimaan lähtee välittömästi viesti: insuliinia kehiin. Tuloksena verensokerin lasku, makeannälkä ja rasvan muodostuminen"
"Makeannälkä käynnistää myös elimistön oman huumetuotannon. Opioidit aktivoituvat ja saavat aikaan mielihyvän tunteen, joka voi muistuttaa humalaa. Monien mielestä sokeria ja makeanhimoa voi nimittää huumeeksi, joka kykenee luomaan riippuvuuden. "
Tästäkin huolimatta sokeririippuvuutta ei kaikkialla pidetä todellisena tai sitä ei koeta suurena ongelmana. Siitä vaijetaan ja ihmisten on vaikea puhua siitä kenellekään. Se voidaan käsittää että kaveri tykkää nyt vaan munkeista vähän enemmän...Apua on vaikea saada. Se ei ole virallinen sairaus. Kuitenkin makeariippuvaiset ihmiset ovat päätyneet mm harsimaan huulensa umpeen, pyytämään hammaslääkäriä ompelemaan leuat yhteen. Jotkut ovat syöneet raakaa jauhelihaa saadakseen loisia... tässä muutamia.
Eivätkö nämä ole todella karmaisevia avun huutoja! Minusta melkoisen äärimmäisiä sanomia. "En jaksa enää, auttakaa"
Elimistön saadessa sokeria, tuntee mielihyvää ja endorfiinitaso nousee. Se puolestaan vapauttaa dopamiinia. Mielihyväjärjestelmässä on myös jarruttava toiminto. Aivot alkavat tuottaa dynorfiinia, joka tukahduttaa dopamiinivirran. Väärinkäyttäjillä tuo epätasapaino ei korjaannu. Näitä dopamiinitason piikkejä ei kuitenkaan ole mitattu, eikä ole täten tiedossa millaisia ne ovat huumeisiin verrattuna. Miksei ole mitattu??Kuka rahoittaisi.
Sokeririippuvuuden luokittelu sairaudeksi olisi paha takaisku sokeria, karamelleja, ja sokerisia elintarvikkeita myyville yrityksille. Silloin saatettaisiin miettiä ikärajoja, varoituksia ja kauppojen esillepanoa.
Ja vaikka todella ON oma päätös mitä suuhun laittaa, niin on surullista että nykyinen maailma tuputtaa yhä suurenevissa määrin ostamaan karkkeja ja syömään liikaa. Annoskoot ovat suuria ja karkkeja myydään aina tiimarista postiin ja vaatekauppaan. Vaikeaa täällä on järjissään pysyä jos karkkia kovasti halajaa =D
Stevia on jo löytänyt paikkansa myös Suomessa. Stevia valmistetaan yrtistä, jota tavataan luonnonkasvina Etelä-Amerikassa. Makeutusainetta markkinoi jo useat suuret yritykset kuten Coco-Cola ja Pepsi-Cola.
Kovasi luonnontuotettahan tuo ei enää sikseen ole kaupassa että se on valkoista hienoa jauhetta. Itsellä on ajatus taas ostaa stevia kotiin kasvamaan ja kuivatella lehtiä siitä.
Puhdasta. valkoista, tappavaa kirja sai aikaan valtavan julkisen keskustelun ja kohun. Kirjassa esitellään sokeri yhtenä vakavana sepelvaltimotaudin aiheuttajana. Samalla perustellen miksi Keysin rasvateoria on virheellinen.Osa kirjassa pohdituista tutkimuksista on jo pystytty toteuttamaan. Kirja on vuodelta 1972.
Sokeri tappaa ihmisiä. Sitä ei saa sanoa ääneen. Siitä ei ole riittävää näyttöä. Ja ku se on niin hyvää....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti